Johannes näkee 15:ssa luvussa kuinka armon ovet Taivaassa suljetaan - moraalittomuus sekä synti on tullut tiensä päähän. Tämä Patmoksella uskonsa tähden vankeudessa oleva opetuslapsi näkee, kuinka todistuksen maja Taivaan temppelissä avattiin ja sieltä lähti ulos seitsemän enkeliä - temppeli tuli savua täyteen Jumalan kirkkaudesta eikä kukaan voinut mennä sisälle temppeliin. Nyt oli tullut aika, jolloin yhtään syntisen rukousta ei enää otettaisi vastaan.

 

Ilm.15:1-8
"Ja minä näin toisen tunnusmerkin taivaassa, suuren ja ihmeellisen: seitsemän enkeliä, joilla oli seitsemän viimeistä vitsausta, sillä niissä Jumalan viha täyttyy. Ja minä näin ikään kuin lasisen meren, tulella sekoitetun, ja niiden, jotka olivat saaneet voiton pedosta ja sen kuvasta ja sen nimen luvusta, seisovan sillä lasisella merellä, ja heillä oli Jumalan kanteleet. Ja he veisasivat Mooseksen, Jumalan palvelijan, virttä ja Karitsan virttä, sanoen: "Suuret ja ihmeelliset ovat sinun tekosi, Herra Jumala, Kaikkivaltias; vanhurskaat ja totiset ovat sinun tiesi, sinä kansojen kuningas. Kuka ei pelkäisi, Herra, ja ylistäisi sinun nimeäsi? Sillä sinä yksin olet Pyhä; sillä kaikki kansat tulevat ja kumartavat sinua, koska sinun vanhurskaat tuomiosi ovat julki tulleet." Ja sen jälkeen minä näin: todistuksen majan temppeli taivaassa avattiin; ja ne seitsemän enkeliä, joilla oli ne seitsemän vitsausta, lähtivät temppelistä, puettuina puhtaisiin, hohtaviin pellavavaatteisiin ja rinnoilta vyötettyinä kultaisilla vöillä. Ja yksi niistä neljästä olennosta antoi niille seitsemälle enkelille seitsemän kultaista maljaa, täynnä Jumalan vihaa, hänen, joka elää aina ja iankaikkisesti. Ja temppeli tuli savua täyteen Jumalan kirkkaudesta ja hänen voimastansa, eikä kukaan voinut mennä sisälle temppeliin, ennenkuin niiden seitsemän enkelin seitsemän vitsausta oli käynyt täytäntöön."

Kerran on koittava hetki, jolloin synti on tullut tiensä päähän - Jumalan pitkämielisyydellä on rajansa. Johannes näkee toisen tunnusmerkin taivaassa - tämä Jeesuksen rakastama opetuslapsi saa näyssään katsella seitsemää enkeliä, joilla on seitsemän viimeistä vitsausta joissa Jumalan viha täyttyy kaikkea jumalattomuutta kohtaan. Johanneksen näkemissä aikaisemmissa tapahtumissa Jumalan teot ovat yrittäneet saada ihmiset kääntymään rakkaudellisen Luojan puoleen, mutta toisen tunnusmerkin nähtyään Johanneksen sanoma on selvä - armon aika on päättynyt. Jäljellä on seitsemän vitsausta joissa Jumalan viha kaikkea jumalattomuutta kohtaan täyttyy.

Johannes kirjoittaa aikaisemmin ilmestyksessään: "heillä oli kultaiset maljat täynnä suitsutuksia, jotka ovat pyhien rukoukset" (Ilm.5:8) ja nyt tämä sama opetuslapsi näkee kuinka yksi neljästä olennosta antoi seitsemälle enkelille seitsemän kultaista maljaa. Apostoli Johannes kirjoitti myös aikaisemmin, kuinka:" näin minä alttarin alla niiden sielut, jotka olivat surmatut Jumalan sanan tähden ja sen todistuksen tähden, joka heillä oli. Ja he huusivat suurella äänellä sanoen: "Kuinka kauaksi sinä, pyhä ja totinen Valtias, siirrät tuomiosi ja jätät kostamatta meidän veremme niille, jotka maan päällä asuvat?" (Ilm.6:9-10). Jumala on kuullut Pyhiensä rukoukset, joissa nämä ovat lukemattomat kerrat sydämessään huokailleet Kristuksen toisen tulemuksen odotusta lopettamaan kaiken jumalattomuuden joka tällä maaplaneetalla vallitsee aiheuttaen sortoa sekä epäoikeudenmukaisuutta luotujen keskuudessa. Jumalan Pyhät ovat kärsineet vainoa tämän maailman taholta (Hebr.11:35-38), mutta nyt on Kaikkivaltias puuttuva asioiden kulkuun viimeisten seitsemän vitsauksen kautta, jotka muodostuvat tuomioksi tälle moraalittomalle maailmalle. Yksikään rukous ei ole mennyt turhaan, vaan viimeisten vitsausten kautta Korkein on maksava tälle kirotulle maailmalle sen ansionsa mukaan moninkertaisesti: "Kostakaa hänelle sen mukaan, kuin hän on tehnyt, ja antakaa hänelle kaksinkertaisesti hänen teoistansa; siihen maljaan, johon hän on kaatanut, kaatakaa te hänelle kaksin verroin." (Ilm.18:6).

Vaikka Johannes näkee näyssään Jumalan Pyhien seisovan lasisella merellä, se ei tarkoita sitä, että ylöstempaus jo olisi tapahtunut (kuten harhaopettajat usein virheellisesti opettavat). Jeesus Kristus ei ole vielä tässä vaiheessa tullut noutamaan omiaan maanpäältä sillä Kristuksen tulemus on tässä vaiheessa Johanneksen ilmestystä vielä edessäpäin (vrt. Ilm.16:15). Tässä näyssä Johannekselle yksinkertaisesti vakuutetaan, että kaikki ne, jotka eivät tule kumartamaan petoa takuuvarmasti tulevat pääsemään perille - Kristukseen luottamuksensa laittaneet ovat turvassa aivan samoin kuin Egyptin orjuudesta vapautettu Israelin kansa Jumalan vitsausten kohdatessa Egyptiä (2 Moos.12:13). Samoin kuin Johannes näki aikaisemmin näyssään pelastettujen joukon Taivaassa, vaikka lopunajan tapahtumat eivät vielä olleet saaneet täyttymystään (Ilm.7:9-10) ja samoin kuin Mooses (Hebr.11:25-26) käänsi katseensa palkintoa kohti unohtamatta Apostoli Paavalia, joka itse kirjoittaa: "Veljet, minä en vielä katso sitä voittaneeni; mutta yhden minä teen: unhottaen sen, mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessäpäin, minä riennän kohti päämäärää, voittopalkintoa, johon Jumala on minut taivaallisella kutsumisella kutsunut Kristuksessa Jeesuksessa." (Fil.3:13-14) näytettiin nyt Johannekselle lohdutuksena Kristukseen uskovien palkka - kerran he tulisivat veisaamaan kiitoksella Mooseksen sekä Karitsan virttä Taivaassa. Elävä usko Kristukseen elää todeksi voittopalkinnon jo täällä ajallisessa ajassa katsomatta inhimillisiin olosuhteisiin ja todelliset Jumalan palvelijat uskossaan luottavat siihen, mitä Kaikkivaltias on Raamatun lehdillä palvelijoidensa kautta luvannut kaikille Häneen uskoville - iankaikkinen elämä Korkeimman luona on todellisuutta jo täällä kuoleman varjojen laaksoissa sillä elävä usko katsoo yli inhimillisten olosuhteiden.

Aivan samoin, kuin Israelin kansa joutui olemaan Egyptissä Jumalan vitsausten kohdatessa Faraon kansaa, joutuvat Jumalan Pyhät lopunaikana elämään tällä maaplaneetalla. Jumala kuitenkin varjelee lopunajan vitsauksissa Pyhiään aivan samoin kuin aikoinaan Israelilaisia vapauttaessaan heidät Mooseksen välityksellä Egyptin orjuudesta. Jumalan seitsemän viimeistä vitsausta eivät kohdistu Hänen omiinsa, vaan jumalattomaan maailmaan, aivan samoin kuin aikoinaan Egyptin vitsaukset kohdistuivat Faraon kansaan (2 Moos.12:13). Egyptin tapaus on esimakua maailmanlaajuisesta tulevasta tapahtumasta, jossa Korkein vapauttaa omansa tämän maailman orjuudesta lopulliseen Jumalan lasten vapauteen Kristuksen tullessa Kunnian Kuninkaana noutamaan omansa Uuteen Jerusalemiin. Johannes näki aikaisemmin näyssään, kuinka Jumalan Pyhiin painettiin sinetti: "Älkää vahingoittako maata älkääkä merta, älkää myös puita, ennen kuin me olemme painaneet sinetin Jumalamme palvelijain otsaan." (Ilm.17:3) ja tällä toimenpiteellä Kaikkivaltias tahtoo varmistaa, että yksikään lopullinen vitsaus ei kohdistu Hänen omaan kansaansa. Jumalan seurakunta on siis maanpäällä viimeisen ahdingon aikana, ja samoin kuin Egyptissä Israelilaisilla karitsan veren merkki suojasi heitä, tulee lopunaikana Jumalan vihan kohdatessa tätä jumalatonta maapalloa Korkein varjelemaan jokaista, joka on laittanut turvansa Kristuksen Jeesuksen veren ansioihin, sillä heidän otsiinsa on painettu Elävän Jumalan sinetti. Se mikä tapahtui aikoinaan Egyptissä oli esimakua siitä, mitä aikojen lopulla on tapahtuva maailmanlaajuisesti. Valheellinen opetus, että seurakunta temmattaisiin ylös ennen viimeisiä vitsauksia ei siis saa tukea tästäkään Johanneksen ilmestyksen tekstikokonaisuudesta vaan sellainen opetus tulee suoraan perkeleestä jonka tarkoitus on saada ihmiset olemaan valmistautumattomia lopunajan tuleviin tapahtumiin.

Kun Johannes näki näyssään pelastettujen veisaavan Mooseksen ja Karitsan virttä on kysymyksessä yksi ja sama ylistys - Mooses lauloi tuota laulua uskossa tulevaan Pelastajaan ja Kristuksessa Jeesuksessa tuo virsi sai täyttymyksensä. Lain ja Armon suhde kulkee yhtäviivaista punaista lankaa eivätkä ne mitenkään sodi toisiaan vastaan vaan täydellisessä sopusoinnussa Laki ja Armo tukevat toinen toisiaan. On erittäin surullista, että Jumalan täydellinen tahto, joka on ilmaistu Jumalan antamassa 10:ssä rakkaudellisessa käskyssä on harhaopettajien toimesta pyritty kumoamaan Kristuksen sovitustyöllä ja näin on tehty väkivaltaa Raamatun kokonaisilmoitusta vastaan. Kristus itse korotti lain tärkeyttä, jossa ilmeni Korkeimman rakkaudellinen tahto luotujansa kohtaan (Matt.5:18). Kun Jumala antoi Mooseksen välityksellä ihmiskunnalle Siinailla kymmenen rakkaudellista ohjettaan Hän saattoi luotujensa tietoisuuteen Pyhän tahtonsa ilmauksen. Raamattu opettaa selvästi, että Jumala on muuttumaton: "Minä olen aina sama, minä olen ensimmäinen, minä olen myös viimeinen." (Jes.48:12). Kaikki ne käskyt sekä ohjeet, jotka kulminoituvat Jeesuksen omien sanojen mukaan Jumalan sekä lähimmäisten rakastamiseen ovat edelleenkin voimassa, sillä Jumalan tarkoitusperät ihmiskunnan suhteen eivät ole muuttuneet - vaikka maailmamme muuttuu niin Jumala on muuttumaton. Harhaopettajat, jotka valheellisesti väittävät, että Vanhassa Liitossa ihminen olisi voinut pelastua Lakia noudattamalla kun taas Uudessa Liitossa ihminen pelastuu vain armosta ovat ymmärtämättömyyttään käsittäneet Kirjoitukset täysin väärin! Jo Vanhan Liiton aikana oli uhrijärjestelmä, joka kuvasi Kristuksen veriuhria ja siksi ihmisten tuli katuen Vanhan Testamentin aikana uhrata viaton eläin syntiensä edestä - ihminen on siis aina pelastunut vain turvautumalla Jumalan anteeksiantoon. Ihmiskunta on aina elänyt armoliitossa Pyhän Jumalan edessä, mutta Kristuksessa Jeesuksessa Jumala antoi kertakaikkisen uhrin ja täten Vanhan Liiton uhrijärjestelmä lopetettiin. Lisäksi Golgatan työn seurauksena Jumalan Laki annettiin Pyhän Hengen välityksellä Kristukseen turvautuvien sydämeen, aivan kuten Vanhan Liiton profeetta oli ennustanut: "Vaan tämä on se liitto, jonka minä teen Israelin heimon kanssa niiden päivien tultua, sanoo Herra: Minä panen lakini heidän sisimpäänsä ja kirjoitan sen heidän sydämiinsä; ja niin minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani." (Jer.31:33). Armoliitossa Jumala valitsi kansakseen kaikki kansat sekä kansanheimot julistamaan Hänen hyvyyttään sekä armollisuuttaan tälle maaplaneetalle - Israelilaiset eivät näin ollen olleet enää ainoa pappiskansa maailmassa, kuten se vielä vanhassa liitossa oli. Nyt Jumalan tahdon julistaminen on velvoitettu kaikille Jeesukseen uskoville.

Jumalan kymmenen rakkaudellista Käskyä eivät siis milloinkaan ole menettäneet merkitystään, vastoin harhaopettajien salakavalia opetuksia. Jeesus itse vahvisti Lain (Matt.5:17). Vapahtajamme Jeesus Kristus ei kumonnut Lain opetuksia (jotka Jumala antoi Mooseksen välityksellä kansalleen Siinailla), vaan toi esille niiden muuttumattomuuden sekä tärkeyden keskustellessaan senaikaisten ihmisten kanssa: "Opettaja, mikä on suurin käsky laissa?" Niin Jeesus sanoi hänelle: "'Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi.' Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky. Toinen, tämän vertainen, on: 'Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.' (Matt.32:36-39). Ylösnoussut Vapahtajamme korotti Lain muuttumatonta merkitystä vaeltaessaan lihansa päivinä ihmisten keskuudessa, joka korostuu kiistattomasti seuraavissa Jeesuksen sanoissa rikkaalle miehelle jossa Hän selvästi viittasi kymmeneen käskyyn: "Ja hänen sieltä tielle mennessään juoksi muuan hänen luoksensa, polvistui hänen eteensä ja kysyi häneltä: "Hyvä opettaja, mitä minun pitää tekemän, että minä iankaikkisen elämän perisin?" Mutta Jeesus sanoi hänelle: "Miksi sanot minua hyväksi? Ei kukaan ole hyvä paitsi Jumala yksin. Käskyt sinä tiedät: 'Älä tapa', 'Älä tee huorin', 'Älä varasta', 'Älä sano väärää todistusta', 'Älä toiselta anasta', 'Kunnioita isääsi ja äitiäsi.'" (Mark.10:17-19). Jokainen joka halveksuu Jumalan rakkaudellisia ohjeita luoduilleen jotka annettiin kymmenen käskyn muodossa halveksii Jumalaa sekä ennen kaikkea Kristusta - jos Laki oltaisiin voitu tehdä mitättömäksi, ei Jeesuksen olisi tarvinnut kuolla.

Laki kirjoitettiin (ja kirjoitetaan) Uudessa Liitossa uudestisyntyneitten sydämeen (Jer.31:33). Lain periaatteet (älä varasta, älä tapa, älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi ja käskyt kunnioittaa Jumalaa, kts. 2 Moos.20:1-17) ilmoittavat meille Jumalan muuttumattoman tahdon. Jumalan Siinailla antama Laki (10 käskyä) sisältävät Jumalan muuttumattomat periaatteet (mitä Jumala tahtoo luoduiltaan). Todelliseen rakkauteen sisältyy aina myös rajat, joiden kautta Jumala tahtoo varjella omiaan. Lakia ei annettu siksi, että sen kautta voisi pelastua, vaan siksi, että Laki itsessään suojelisi Jumalan luotuja arvokkaita olentoja (meitä ihmisiä). Kaikkivaltias Pyhä Jumala tahtoo, että me ihmisinä rakastaisimme toisiamme sekä Jumalaa - jos ja kun näin teemme (eli pyrimme elämään 10 rakkaudellisen käskyn mukaan) niin silloin varjellumme itse sekä lähimmäisemme. Tästä on kysymys, jota selvästikään harhaopettajat eivät ole sisäistäneet. Jumala on antanut rakkaudelliset "peliohjeet" 10 käskyn muodossa - sen kautta ei ihminen voi pelastua (ihminen pelastuu vain armosta uskomalla Kristukseen Jeesukseen) eikä täten tule paremmaksi Jumalan silmissä, vaan Laki on annettu ihmistä itseään varten, kuten Jobin kirjan tekstistä hyvin ymmärrämme: "Jos sinä syntiä teet, ja vaikka sinulla paljonkin rikoksia olisi, mitä sillä hänelle mahdat? Jos olet vanhurskas, mitä sillä hänelle annat, tahi ottaako hän mitään sinun kädestäsi? Ihmistä, kaltaistasi, koskee jumalattomuutesi ja ihmislasta sinun vanhurskautesi." (Job.35:6-8)

Jumalan Lain periaatteet johdattavat ihmisen myös Kristuksen luokse ja täten osoittavat synnin olemassaolon. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että ihminen uskomalla Kristukseen saisi taas rikkoa yhä uudestaan Jumalan rakkaudellisia ohjeita vastaan. Jeesus ei pelastanut ihmistä tekemään lisää syntiä, vaan usko Kristukseen vaikuttaa Pyhän Hengen saamista ja näin Lain muuttumista sydämen asiaksi aivan kuten Apostoli Johannes kirjeessään kirjoittaa: "Ei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä, sillä Jumalan siemen pysyy hänessä; eikä hän saata syntiä tehdä, sillä hän on Jumalasta syntynyt." (1 Joh.3:9). Armoliitossa oleminen ei siis merkitse sitä, että Jumalan kymmenen käskyä olisi muuttunut merkityksettömäksi, vaan sitä, että ihminen Kristuksesta käsin tahtoo sydämessään palvella Jumalaa ja elää Hänen tahtonsa mukaisesti jonka Hän ilmoitti jo tuhansia vuosia sitten Siinailla Mooseksen välityksellä.

Yhteiskuntamme moraaliton tila - jossa kirkon edustajat suvaitsevat homouden sekä muun moraalittomuuden juontaa juurensa Jumalan kymmenen käskyn aliarvioimisesta. Lutherin kirjoittama Galatalaiskirjeen selitys on yksi väärinymmärretyimpiä teoksia, jonka avulla Luterilainen kirkkomme, muiden herätysliikkeiden sekä kirkkokuntien myötävaikutuksella jotka ovat omaksuneet väärän tulkinnan armosta, on tietoisesti ajanut alas Jumalan tahdon täydellisen ilmoituksen, johon 10 käskyä oleellisesti kuuluu. Vallalla olevan kristillisyyden hapatus, joka julistaa väärinymmärrettyä armoliittoa ja polkee jalkoihinsa muuttumattomia Jumalan käskyjä, on avannut ovet moraalittomuudelle. Kun Raamatusta on edellä mainittujen tahojen toimesta jätetty Kaikkivaltiaan ohjeet luoduilleen kokonaan pois harhaopettajien toimesta, on luokitusta synnille ollut aikamme ihmisten lähes mahdoton löytää. Vuonna 2010 maassamme käytiin mediassa homokeskustelua joka johti jonkinasteiseen mediamylläkkään - samanaikaisesti kun homot vaativat itselleen oikeuksia Luterilaisen kirkon piirissä niin piispat suhtautuivat myötämielisesti tähän moraalittomaan sekä Jumalanvastaiseen ilmiöön esiintyen kristillisyyden lipunkantajina. Kirkosta erosi suurin joukoin ihmisiä - osa suvaitsevaisuuden nimissä ja osa loukkaantuen kirkon edustajien myötämielisyyteen syntiä kohtaan. Samalla tavalla kuin Jeesus sanoi fariseuksille n.2000 vuotta sitten, kaikukoon tämän ajan harhaopettajille jotka ovat vääristäneet Jumalan Sanan opetukset: "Voi teitä, te lainoppineet, kun te olette vieneet tiedon avaimen! Itse te ette ole menneet sisälle, ja sisälle meneviä te olette estäneet." (Luuk.11:52).

Jumalan kymmenen käskyä määrittelee selvästi mikä on syntiä ja mikä ei - koska nämä rakkaudelliset ohjeet on harhaopettajien toimesta poljettu Raamatunvastaisesti jalkoihin, on sielunvihollinen päässyt eksyttämään sankoin joukoin ihmisiä. Suurille joukoille on harhaanjohtavasti opetettu, että eläminen armoliitossa tarkoittaisi Jumalan kymmenen käskyn täydellistä raukeamista tyhjiin ja näin kuulijoita on epäsuorasti kehotettu tekemään tekoja, jotka eivät kestä Raamatun kokonaisvaltaisen ilmoituksen mukaista Jumalan hyväksymistä. Valtakristillisyys, joka on perkeleen täydellisessä talutusnuorassa, julistaa armoa ilman katumusta sekä siunauksia ilman kuuliaisuutta - on sanomattakin selvää, että tällainen johtaa yhä lisääntyvään moraalittomuuteen sekä Jumalan tahdon vastaiseen toimintaan. Kymmenen käskyn laiminlyöminen sekä julistuksessa sen väheksyminen vastoin Jeesuksen selvää opetusta (Matt.5:19) on johtanut yhteiskuntamme sellaiseen rappiotilaan, kuin missä se tällä hetkellä valitettavasti on. Valtakristillisyyttä ohjaavat naispiispat sekä opettajat vastoin selkeää Raamatun opetusta (1 Tim.2:11-14), homous hyväksytään vastoin Kirjoitusten selvää varoitusta (Room.1:26- 28) ja kaikenlaisesta moraalittomuudesta on tehty ajassa jossa elämme ansio. Yhteiskuntamme on astunut Jumalan vastaiselle tielle harhaopettajien julistuksen myötävaikutuksella ja on sanomattakin selvää, että tämä valinta johtaa täydelliseen anarkiaan sekä turvattomuuteen ja saa osakseen Jumalan vihan josta eivät kärsi vain yksilöihmiset, vaan koko Suomen kansa.

Luterilainen kirkkomme on paljastanut todelliset kasvonsa ja menettänyt sen pienenkin osan, joka sillä historian saatossa on ollut kristillisyyttä julistavana organisaationa. Vastoin Raamatun selkeitä opetuksia luterilainen kansankirkkomme on polkenut jalkoihinsa avioliiton Pyhyyden (Hebr.13:4, Matt.19:9) siunaten avioliittoon uudelleen avioitujat ja ikään kuin tämä ei riittäisi, se suhtautuu myötämielisesti homosuhteisiin. Naisopettajat hallitsevat tuota porttokirkon tytärtä, vaikka Raamattu selvästi opettaa: "Niin tulee siis seurakunnan kaitsijan olla nuhteeton, yhden vaimon MIES, raitis, maltillinen, säädyllinen, vieraanvarainen, taitava opettamaan, ei juomari, ei tappelija, vaan lempeä, ei riitaisa, ei rahanahne, vaan sellainen, joka oman kotinsa hyvin hallitsee ja kaikella kunniallisuudella pitää lapsensa kuuliaisina; sillä jos joku ei osaa hallita omaa kotiansa, kuinka hän voi pitää huolta Jumalan seurakunnasta?” (1 Tim.3:2-5), “Olkoot vaimot vaiti teidänkin seurakunnankokouksissanne, sillä heidän ei ole lupa puhua, vaan olkoot alamaisia, niin kuin lakikin sanoo. Mutta jos he tahtovat tietoa jostakin, niin kysykööt kotonaan omilta miehiltään, sillä häpeällistä on naisen puhua seurakunnassa.” (1 Kor.14:34-35), “Oppikoon nainen hiljaisuudessa, kaikin puolin alistuvaisena; mutta minä en salli, että vaimo opettaa, enkä että hän vallitsee miestänsä, vaan eläköön hän hiljaisuudessa.” (1 Tim.2:11-12). Kaiken moraalittomuuden sekä sekasorron lipunkantajan roolin lisäksi kansankirkkomme opettaa väärin mm. seuraavissa asioissa kuten; kaste, lepopäivän ajankohta sekä Armon ja Lain suhde toisiinsa. Seuraava profeetta Jesajan kirjan kohta sopii hyvin aikaan jossa yhteiskuntana nyt elämme: "Minun kansani käskijät ovat lapsia, ja naiset sitä hallitsevat. Kansani, sinun johtajasi ovat eksyttäjiä" (Jes.3:12).

Kun Johannes näkee näyssään Jumalan Pyhien veisaavan Mooseksen ja Karitsan virttä, se soi täydellisessä sopusoinnussa Apostoli Paavalin näkemyksen kanssa, jossa Laki ja Armo lyövät kättä toisilleen eivätkä ole toistensa vihollisia, kuten harhaopettajat usein valheellisesti julistavat. Paavali noudatti itse Jumalan Lakia vaikka eli täydellisessä armoliitossa: "Mutta heille on kerrottu sinusta, että sinä opetat kaikkia pakanain seassa asuvia juutalaisia luopumaan Mooseksesta ja kiellät heitä ympärileikkaamasta lapsiaan ja vaeltamasta säädettyjen tapojen mukaan. Mitä siis on tehtävä? Varmaankin on suuri joukko kokoontuva, sillä he saavat kuulla sinun tulleen. Tee siis tämä, minkä me nyt sinulle sanomme. Meillä on täällä neljä miestä, joilla on lupaus täytettävänä. Ota ne luoksesi ja puhdista itsesi heidän kanssansa ja maksa kulut heidän puolestaan, että he saisivat leikkauttaa tukkansa; siitä kaikki huomaavat, ettei ole mitään perää siinä, mitä heille on kerrottu sinusta, vaan että sinäkin vaellat lain mukaan ja noudatat sitä. Mutta uskoon tulleista pakanoista me olemme päättäneet ja kirjoittaneet, että heidän on välttäminen epäjumalille uhrattua ja verta ja lihaa, josta ei veri ole laskettu, ja haureutta." Silloin Paavali otti ne miehet luokseen, ja kun hän seuraavana päivänä oli puhdistanut itsensä heidän kanssaan, meni hän pyhäkköön ja ilmoitti, milloin heidän puhdistumispäivänsä tulisivat päättymään, jota ennen heidän kunkin edestä oli tuotava uhri." (Apt.21:21-26). Kirjeessään Roomalaisille Paavali tuo selvästi esiin oman näkemyksensä Lain muuttumattomuudesta: "Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu minussa kiinni; sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ILOLLA YHDYN JUMALAN LAKIIN, mutta jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa, joka minun jäsenissäni on. Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista? Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni PALVELEN MIELELLÄ JUMALAN LAKIA, mutta lihalla synnin lakia." (Room.7:21-25).

Sen lisäksi, että valtakristillisyys maassamme luterilaisen kirkon johdolla on polkenut jalkoihinsa Korkeimman kymmenen rakkaudellista käskyä, se on myös vaatinut kuulijoitaan suhtautumaan myötämielisesti syntiin suvaitsevaisuuden nimissä ja kieltänyt synnin tuomitsemisen. Tämä on suoraa seurausta siitä, että ihmiset eivät ole käsittäneet Jumalan rakkautta sekä armoa ja Hänen ohjeitansa luotujansa kohtaan. Raamatusta voimme lukea kuinka profeetat suhtautuivat kielteisesti syntiin, samoin Jeesus sekä apostolit Hänen jälkeensä ja kuitenkin "tämän päivän apostolit" (papit ja saarnamiehet) eivät ainoastaan itse elä synnissä, vaan vieläpä suosittelevat sitä muillekin. Yksi väärinymmärretyimpiä Raamatun kohtia, joihin synnissä eläjät sekä harhaopettajat usein vetoavat, on Jeesuksen suhtautuminen syntiseen naiseen. Tästä Raamatun kohdasta suurille massoille on jäänyt korvaan soimaan vain sanat: "Joka teistä on synnitön, se heittäköön häntä ensimmäisenä kivellä." ja kuitenkin samanaikaisesti he unohtavat Mestarin sanat samalle naiselle: "mene, äläkä tästedes enää syntiä tee." (Joh.8:3-11). Suvaitakseen syntiä ihmiset usein vetoavat Jeesuksen sanoihin: ""Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi" (Matt.7:1) unohtaen kuitenkin tarkoituksella Mestarin samaan asiayhteyteen liitetyt arvokkaat sanat: "Älkää tuomitko näön mukaan, vaan tuomitkaa oikea tuomio." (Joh.7:24). Vallalla oleva valhekristillisyys, joka on rienaavasti polkenut jalkoihinsa Jumalan kymmenen rakkaudellista käskyä ja täten avannut ovet moraalittomuudelle, on tietoisesti unohtanut Apostoli Paavalin tärkeän opetuksen: "Minä kirjoitin teille kirjeessäni, ettette seurustelisi huorintekijäin kanssa; en tarkoittanut yleensä tämän maailman huorintekijöitä tai ahneita tai anastajia tai epäjumalanpalvelijoita, sillä silloinhan teidän täytyisi lähteä pois maailmasta. Vaan minä kirjoitin teille, että jos joku, jota kutsutaan veljeksi, on huorintekijä tai ahne tai epäjumalanpalvelija tai pilkkaaja tai juomari tai anastaja, te ette seurustelisi ettekä söisikään semmoisen kanssa." (1 Kor.5:9-11). Raamatun selkeä opetus on, että Jumala ei voi hyväksyä syntiä ja kuitenkin samanaikaisesti Hän antaa anteeksi jokaiselle katuvalle syntiselle - katumattomalle syntiselle Taivas ei anna anteeksi, vaikka harhaopettajat niin valheellisesti väittävät, sillä "vain täydellinen syntinen voi kokea täydellisen anteeksiannon", joka merkitsee sitä, että ihmisen täytyy tuntea / tiedostaa olevansa syntinen. Väärän opetuksen tuloksena ihmiset eivät edes tunne itseään syntisiksi ja näin menettävät Jumalan armon Hänen Pojassaan Kristuksessa Jeesuksessa.

Johannes näkee 15:ssa luvussa kuinka armon ovet Taivaassa suljetaan - moraalittomuus sekä synti on tullut tiensä päähän. Tämä Patmoksella uskonsa tähden vankeudessa oleva opetuslapsi näkee, kuinka todistuksen maja Taivaan temppelissä avattiin ja sieltä lähti ulos seitsemän enkeliä - temppeli tuli savua täyteen Jumalan kirkkaudesta eikä kukaan voinut mennä sisälle temppeliin. Nyt oli tullut aika, jolloin yhtään syntisen rukousta ei enää otettaisi vastaan. Johanneksen ilmestyksen 15:ssa luvussa armonaika on päättynyt, luopiokristillisyys joka kantaa erheellisesti Jumalan seurakunnan nimeä, mutta joka toimii ihmisten keksimien traditioiden pohjalta, on tullut tiensä päähän. Uskonnollinen murhahenki, joka alkoi Kainin tapettua veljensä Aabelin vain sen tähden, että Kain ei voinut sietää ajatusta, ettei hänen uskontonsa kelpaa Jumalalle kun taas Aabel uhrasi nöyrästi elävässä uskossa syntiuhrin turvautuen Jumalan armoon johti koko maailman taisteluun uskonnon ja elävän uskon välillä (1 Moos.4). Uskonnollisuuden ja elävän uskon välistä sotaa on käyty n. 6000 vuotta - lopputuloksena on Jumalan vihan vuodattaminen uskonnollisuuden hävittämiseksi, maailmanlaajuinen porttokirkko sekä sen edustajat, jotka ovat valinneet Kainin tien, joutuvat juomaan Jumalan vihan viiniä, joka sekoittamattomana vuodatetaan kaiken jumalattomuuden ylle. Uskonnollinen murhahenki joka esiintyi Kainissa tämän tapettuaan elävässä uskossa elävän veljensä Aabelin, on voimistunut ihmiskunnassa aina näihin päiviin asti. Ihmiskunta on toistumiseen tahtonut turvautua omiin uskontoihinsa, eikä ole tahtonut alistua Kaikkivaltiaan Pyhän Jumalan tahdon alle. Historian saatossa sota on ollut veristä uskonnollisuuden ja elävän uskon välillä - miljoonia tosiuskovia on verisesti tapettu uskonsa tähden Kainin hengen vaikuttaessa eri uskontojen edustajissa. Rooman porttokirkko on historiassa tunnetuin todellisen Jumalan seurakunnan vihollinen ja tämän vainon kohteena olevat aidot Jumalan lapset ovat kautta historian joutuneet kärsimään Aabelin kohtalon. Aabel uhrasi Jumalalle syntiuhrin turvautuen Kaikkivaltiaan armoon eikä täten luottanut omaan itseensä - Kain uhrasi kiitosuhrin turvautuen omaan erinomaisuuteensa ja siksi Jumala ei siihen mielistynyt.

Johannes näkee uskonnollisuuden tulevan tiensä päähän - luopiokristillisyys, joka kautta aikojen on kehunut omaa erinomaisuuttaan on saavuttanut tilanteen, jossa armoa sille ei enää Jumalan Taivaasta anneta. Kainin tapauksen jälkeen uskonnollisuus valtasi yhä enemmän jalansijaa Baabelin tornin rakentamisen muodossa: "Rakentakaamme itsellemme kaupunki ja torni, jonka huippu ulottuu taivaaseen, ja tehkäämme itsellemme nimi" (1 Moos.11). Jo Raamatun alkulehdiltä asti Jumala on pitänyt huolta todellisesta seurakunnastaan, mutta tuossa tapauksessa ihmiset itse tahtoivat rakentaa jotakin sellaista, jonka rakentaminen kuului vain Jumalalle. Ihmisviisaus syrjäytti turvautumisen Jumalan johdatukseen sekä huolenpitoon ja siksi tahdottiin omin voimin rakentaa jotakin sellaista, johon vain Jumala pystyi. Näin syntyi kopio aidosta Jumalan seurakunnasta - ihmiset tahtoivat itse rakentaa itselleen uskonnon, joka kyllä kantoi erheellisesti Jumalan seurakunnan nimeä, mutta joka oli ihmiskäsin tehty. Tämä sama uskonnollisuuden ilmiö on Kainin sekä Baabelin tornin rakentamisen jälkeen vallannut koko maapallon - uskonnot tarvitsevat itselleen nimen sekä yhdistävän kirkkorakennuksen - yhä edelleen uskonnollisuus yrittää pystyttää Baabelin tornia. Tänä päivänä ekumeeninen liike yrittää yhdistää kaikki uskonnot saman lipun alle - mutta tämän rakennelman Kaikkivaltias Jumala tulee tuhoamaan, kuten Johannes ilmestyksessään nyt näkee. Jumalan vihan maljat vuodatetaan jumalattomuuden ylle joka kyllä kantaa ulkonaisesti Jumalan seurakunnan jaloa nimeä, mutta joka on Kainin hengessä tehty itsekäs jumalanpalvelusmuoto, joka ei turvaudu Jumalan armoon vaan omaan erinomaisuuteensa erilaisine traditioineen sekä tapoineen (1 Piet.4:17).

Kaikkivaltias Pyhä Jumala ei ole ikinä ollut mukana ihmisten luomissa uskonnoissa eikä ikinä ole vuodattanut siunaustaan ihmisten rakennelmien ylle. Roomasta alkanut luopiokristillisyys on alunperinkin ollut ihmisten rakentama uskonnollisuuden muoto, jossa yhdistettiin pakanallisia tapoja Raamatun joihinkin opetuksiin - näin syntyi porttokirkko. Raamattu nimittää aitoa Jumalan seurakuntaa vaimoksi ja jos vaimo antautuu vieraalle miehelle on tämä portto - Roomasta alkanut uskonnollisuus on antautunut pakanallisille tavoille eikä alunperinkään ole ollut uskollinen vain ja ainoastaan Raamatun opetuksille, eli Jumalalle ja täten sitä Raamatussa osuvasti kuvataan portoksi. Nimikristillisyys on kaikista uskonnoista pahin uskonnon muoto jonka tarkoituksena on eksyttää oikeita kristittyjä (2 Kor.11:4,14).

Raamattu selittää meille opetuksen suuresta portosta (Ilm.17:1-2). Danielin kirja kertoo kiistattomasti, että pedot kuvaavat valtioita sekä niiden kuninkaita ja portto istuu pedon, eli valtioiden keskuudessa (Dan.7:23,24, Ilm.17:4, 17:15). Roomassa syntynyt porttokirkko n.315 jKr, joka on levittänyt hapatustaan koko maailmaan, teki liiton sen ajan pakanallisten uskontojen kanssa saavuttaakseen kansan sekä hallitusmiesten suosion. Se hylkäsi Jumalan selvät ohjeet, oli uskoton Raamatun totuuksille ja näin yhtyi haureelliseen liittoon maailman kanssa. Vuosisatojen ajan se on juottanut haureuden viiniä kaikille kansoille ja tästä viinistä ovat juopuneet kaikki kirkkokunnat sekä herätysliikkeet niin maailmalla kuin meillä suomessakin.

Kirjoitukset kertovat meille porton salaisuuden - suuri Babylon, maan porttojen ja kauhistuksien äiti (Ilm.17:5). Nimi Babylon merkitsee sekoittaa, saattaa hämmennyksiin ja näin se on kautta historian tehnyt saaden ihmiset omaksumaan niin pakanallisia kuin osin myös Raamatullisia tapoja - se on sekoittanut pakanallisuuden ja Raamatusta nousevan kristillisyyden ja näin saanut aikaan sekaannuttavaa hämmennystä (1 Moos.10:10). Portolla on myös tyttäriä jotka seuraavat äitinsä jalanjälkiä - kuvaukset soveltuvat maailman kanssa yhtyneeseen kirkkolaitokseen sekä siitä erkaantuneisiin uusiin uskontosuuntiin (kirkkokunnat sekä herätysliikkeet).

Jumalan tahto on, että kaikki pelastuisivat ja siksi Johannes näyssään sai nähdä kuinka Kaikkivaltias eri tapahtumasarjojen kautta aikaisemmin ilmestyksessään jonka antoi tälle Jeesuksen rakastamalle opetuslapselle, yritti vetää ihmisiä parannukseen. Jumala myös kehotti Hänen omia palvelijoitaan lähtemään ulos tästä porttokirkosta - suuresta Babylonista. Ymmärtääksemme paremmin Babylonin symbolista kuvaa Kirjoituksissa, on syytä luoda lyhyt katsaus historialliseen Babyloniin. Esikuva löytyy muinaisesta Babyloniasta, jonne oli viety orjuuteen Herran kansaa (2 Aikak.36:14-21). Jeremian kautta Jumala kehotti orjuudessa elävää kansaansa: "Paetkaa Baabelista ja pelastakoon kukin henkensä, älkää hukkuko sen syntiin... paetkaa Baabelista, älkääkä yrittäkö parantaa sitä, koska se ei parane" (Jer.51:6). Lisäksi Jumala profeetta Jeremian kautta tuo selvästi esille sen, että porttokirkko, (nykyisen kirkko-Baabelin esikuva löytyy Jeremian aikaisesta Babylonin valtakunnasta) ei tee parannusta: "Me olemme koettaneet parantaa Baabelia, mutta ei hän ole parantunut. Jättäkää hänet ja menkäämme pois, kukin omaan maahansa; sillä hänen tuomionsa ulottuu taivaaseen asti, kohoaa pilviin saakka" (Jer.51:9).

On erittäin surullista, että porttokirkon tyttäret - kirkkokunnat sekä herätysliikkeet, ovat juovuttaneet jäsenensä haureellisella viinillään ja nämä luulevat kuuluvansa todelliseen Jumalan seurakuntaan, vaikka oikeasti kuuluvat haureelliseen Babyloniin. Vääränlaiset Raamatun vastaiset opetukset joissa on sopivasti sekoitettu mukaan pakanallisia uskontoja sekä tapoja ovat saaneet suuret ihmismassat tuudittautumaan kuolettavaan uneen - he luulevat olevansa Jumalan asialla vaikka oikeasti synnin humalluttama malja on saanut heidät juopuneeksi Raamatunvastaiseen elämäntapaan jota porttokirkon tyttäret harjoittavat. Raamatun selkeä opetus on, että Jumala tahtoo kutsua omansa ulos tästä porttokirkkojärjestelmästä - ulos kirkkokunnista sekä herätysliikkeistä jotka ovat ihmisten aikaansaamia organisaatioita (aivan kuten aikoinaan Baabelin torni). Kuitenkin liian monet päättävät palvella enemmän luotuja kuin Luojaa ja siksi kumartavat porttokirkkojärjestelmää - Jumala kuitenkaan ei voi hyväksyä tällaista ja siksi Johannes näkee nyt näyssään, kuinka armon ovet suljetaan sekä Jumalan vihan maljat vuodatetaan jumalattoman maailman ylle, jonka on juovuttanut haureudellaan porttokirkko. Surullista on myös se, että liian monet porttokirkon jäsenet puolustelevat jäämistään tähän saatanan luomaan organisaatioon sillä, että yrittäisivät sisältäpäin parantaa porttokirkon tilaa, mutta kuten Jeremia on Raamatussa todennut, niin se on mahdotonta: "Paetkaa Baabelista ja pelastakoon kukin henkensä, älkää hukkuko sen syntiin... paetkaa Baabelista, älkääkä yrittäkö parantaa sitä, koska se ei parane" (Jer.51:6). Todellinen Jumalan seurakunta tulee nyt ajassa jossa elämme ulos kaikista kirkkokunnista sekä herätysliikkeistä takaisin alkuperäiseen kristinuskoon eikä tahdo olla missään tekemisissä porttokirkon kanssa - merkkejä tästä näemme jo Suomessa: ihmiset eri kaupungeissa kokoontuvat Raamatun äärelle ulos Babylonista. Samanaikaisesti kun sielunvihollinen kokoaa omia joukkojaan lopunajan suurta näytelmää varten, kokoaa myös Jumala seurakuntaansa. Kaikkivaltiaalla Pyhällä Jumalalla ei ole sanomaa kirkoille vaan Hän kutsuu omiansa ulos sellaisista.

Suomen maassa porttokirkon tyttäret voivat kuitenkin vielä valitettavan hyvin - luterilainen kansankirkko erosi äitiportosta näennäisesti 1500-luvulla muodostaen porton tyttären ja sen jälkeen eri kirkkokunnat sekä herätysliikkeet ovat olleet yhdessä luterilaisen kirkon kanssa Paavin asialla. Porttokirkko voi maassamme valitettavan hyvin ja vain hyvin pieni osa ihmisistä ymmärtää Raamatullisen opetuksen kokonaisvaltaisesti - väärillä opetuksillaan porton tyttäret ovat juovuttaneet valtavia ihmismassoja iankaikkista kadotusta kohti. Suomen valtakristillisyyden tila on äärettömän huolestuttava: menestysteologia sekä armon täydellinen väärinymmärtäminen ovat johtaneet yhteiskuntamme anarkian partaalle. Papit sekä erilaiset saarnamiehet jotka eivät omassa elämässään ole tehneet todellista parannusta Pyhän Jumalan edessä julistavat porttokirkon opetuksia suurille ihmismassoille ja näin juovuttavat kansaa haureuden viinillä. Synti ja laittomuus on vallannut suuren osan ihmisistä ja todellisia Jumalan Pyhiä pilkataan heidän uskonsa vuoksi, joka perustuu Raamatun kokonaisvaltaisiin teksteihin. Vääränlaisen suvaitsevaisuuden nimissä tämän päivän vallalla oleva valhekristillisyys yrittää epätoivoisesti rakentaa Baabelin tornia ekumenian nimissä ja samanaikaisesti polkee todelliset Jumalan profeetat jotka julistavat parannusta jalkoihinsa. Suomi elää Sodoman sekä Gomorran aikaa ja kuten Johannes näyssään näki - tuo aika ei ole loputon, vaan Jumala tulee puuttumaan asioiden kulkuun. Samoin kuin Kaikkivaltias tuhosi Sodoman, se tulee vuodattamaan vihan maljat tämän jumalattomat sekä epähurskaan sukupolven ylle. Portto tulee totisesti saamaan palkkansa eikä yksikään todellisen Jumalan Pyhän rukous ole mennyt turhaan - Jumala maksaa jokaiselle tämän ansionsa mukaan.

Valtakristillisyydestä on muodostunut todelliselle Jumalan seurakunnalle valitettavan usein Goljat. Uskonnollisuus on kautta aikojen vainonnut todellisia Jumalan Pyhiä (Gal.4:22-31) eivätkä kaikki ole rohkeasti käyneet taisteluun uskonnollisuuden rienaavaa hyökkäystä vastaan, aivan samoin kuin aikoinaan Saulin armeija pelästyi filistealaisten suurta sotilasta joka mahtaillen pilkkasi Jumalan valittua kansaa. Mutta kuten silloin, niin myös tänäkin päivänä on Jumalan todellisessa kansassa rohkeita sotureita, jotka lailla Daavidin käyvät uljaasti pelottavaa uskonnollisuuden mahtia kohti voittaakseen sen Jumalan voimassa. Yksikään todellinen Jumalan sotaurho ei voi hyväksyä porttokirkon pilkkaa elävää Jumalaa sekä Hänen seurakuntaansa kohtaan tämän yrittäessä rienaavasti polkea jalkoihinsa Raamatun arvovaltaa, vaan lailla Daavidin ajattelee sydämessään: "Sillä mikä tuo ...on häpäisemään elävän Jumalan taistelurivejä?" (Sam.17:26). Raamattu kertoo meille, kuinka filistealaisten suuri sotilas Goljat sai Israelin kansan pelästymään, vaikka heidän olisi tullut luottaa heidän Jumalaansa, joka lukemattomat kerrat aikaisemmin oli antanut tuolle valitulle kansalle jaloja voittoja Hänen nimessään ja joka suurella voimalla oli pelastanut Hebrealaiset Egyptin kansan orjuudesta. Usein Jumala valitsee taistelijoikseen ulkonaisesti heikon näköisen palvelijansa ja näin kävi myös Daavidin tapauksessa, jota Kuningas Saul selvästi aliarvioi: "Saul sanoi Daavidille: "Et sinä voi mennä tuota filistealaista vastaan etkä taistella hänen kanssaan, sillä sinä olet nuorukainen, mutta hän on sotilas nuoruudestansa saakka." (Sam.17:33). Pahuutta edustava Goljat pilkkasi vaatimattoman näköistä lammaspaimenta: "Kun filistealainen katsahti ja näki Daavidin, halveksi hän häntä; sillä hän oli vielä nuorukainen, verevä ja kaunis näöltään." (1 Sam.17:42). Mutta Jumalan voima on aina puettuna inhimilliseen heikkouteen, eikä sitä yksikään lihallisesti asioita katsova voi ymmärtää. Eivät kaikki ne ole sotaurhoja, jotka sanovat niitä olevansa, vaan ne, jotka toimivat tilanteen tullen pelottomasti ajaakseen Kaikkivaltiaan Pyhän Jumalan asiaa turvautuen Hänen voimaansa, kuten Daavid teki: "Mutta Daavid sanoi filistealaiselle: "Sinä tulet minua vastaan miekan, peitsen ja keihään voimalla, mutta minä tulen sinua vastaan Herran Sebaotin nimeen, Israelin sotajoukon Jumalan, jota sinä olet häväissyt. Tänä päivänä Herra antaa sinut minun käsiini, ja minä surmaan sinut, katkaisen sinulta pään ja annan filistealaisten sotajoukon ruumiit tänä päivänä taivaan linnuille ja metsän pedoille; ja kaikki maat tulevat tietämään, että Israelilla on Jumala. Ja koko tämä suuri joukko tulee tietämään, ettei Herra anna voittoa miekan eikä keihään voimalla; sillä sota on Herran, ja hän antaa teidät meidän käsiimme." (1 Sam.17:45-47). Daavid tiesi Jumalan suuruuden. Hän oli ollut uskollinen vähässä ja kainnut isänsä lammaslaumaa suojellen sitä henkensä uhalla pedoilta. Tämä Iisain nuorin poika oli ollut vähässä uskollinen ja määrätietoisesti käyttänyt sitä leiviskää, joka hänelle oli työtä varten annettu - linko, jolla hän pystyi varjelemaan isälleen arvokasta lammaslaumaa oli usein ollut käytössä hänen paimenessa ollessaan. Tämän nuoren pojan sydän oli täynnä uskoa elävään Jumalaan ja siksi hän ei voinut hyväksyä sitä, kuinka filistealainen Goljat pilkkasi Kaikkivaltiasta Israelin Pyhää. Siihen mihin Israelin koko suuri sotajoukko ei pystynyt, pystyi lammaspaimen nimeltä Daavid. Tuo Iisain poika oli omalla paikallaan ja käytti sitä asetta jota osasi käyttää - lopputuloksena oli tuon suurisuisen Goljatin kuolema. Se, mikä Israelin kansalle oli mahdotonta, sen Jumala teki mahdolliseksi käyttäen nuorta lammaspaimenta linkonsa kanssa. Edellä mainittu opettaa meille sen, että vaikka porttokirkon mahti on valtava, ja vaikka se pilkkaa aitoa Raamattuun pitäytyvää uskoa, on se mahdollista voittaa iankaikkisesta näkökulmasta käsin Herran nimissä käyttäen itse kukin niitä leivisköitä, joita Korkein on meille antanut. Todellinen usko Jumalan voimaan tekee meistä Daavidin kaltaisia sotaurhoja, jotka tilaisuuden tullen mitään pelkäämättä asettuvat uskonnollisuuden Goljatia vastaan todellisen Raamatullisen uskon puolesta.

Taistelu uskonnollisuuden rienaavaa villitystä vastaan ei merkitse sitä, että porttokirkko tyttärineen kaatuisi kuolleena maahan suoranaisesti Jumalan aitojen palvelijoiden taistelun tuloksena täällä ajallisessa ajassa, kuten Goljat kuoli Daavidin käden kautta, vaan kysymys on siitä, että todellinen Jumalan seurakunta ei kumarra pedon kuvaa ja näin iankaikkisesta näkökulmasta saa jalon voiton sielunvihollisesta. Kun Johannes näkee näyssään lasisella merellä Pyhien suuren joukon veisaavan Mooseksen ja Karitsan virttä, hän näkee pelastetut jotka ovat kieltäytyneet kumartamasta pedon kuvaa ja näin Taivaasta katsottuna he ovat voittajia. Vaikka aito Jumalan seurakunta kokee näennäisen tappion porttokirkon yhä lisääntyvää mahtia vastaan täällä kyynelten varjojen laaksossa, vain lopputuloksella on merkitystä - Jumala tulee valittujensa kanssa yhdessä voittamaan sielunvihollisen rienaavan mahdin: "Karitsa on voittava heidät, sillä hän on herrain Herra ja kuningasten Kuningas; ja kutsutut ja valitut ja uskolliset voittavat hänen kanssansa." (Ilm.17:14). Daavidin mielenlaatu - käydä jaloon taisteluun suurta vihollista vastaan tulee olla kaikilla todellisilla Jumalan Pyhillä, sillä sydämessään he tietävät Kristuksen olevan Herrain Herra ja Kuningasten Kuningas. Kaikkivaltias Pyhä Jumala Kristuksessa Jeesuksessa vuodattaa vihan maljat jumalattoman maailman ylle ja noissa vihan maljoissa on myös aitojen Jumalan palvelijoiden rukoukset (Ilm.5:8) - tämä osoittaa selvästi sen, että sota uskonnollisuutta vastaan voitetaan periksi antamattomalla rukouselämällä sekä uskollisuudella Jumalan Pyhien kasvojen edessä. Riippuvaisuus Jumalaan Kristuksessa Jeesuksessa tekee luodusta todellisen sotaurhon, sillä Raamattu lupaa selvästi: "minä johdatan heitä, kun he kulkevat rukoillen." (Jer.31:9). Samalla tavalla kun Jumala ohjasi Daavidin kättä hänen lingotessaan kiven mahtailevan filistealaisen otsaan, aivan samoin Kaikkivaltias johdattaa jokaista Hänen omaansa lopunajan suurissa taisteluissa antaen jalon voiton Hänen nimessään ja kerran on painava kultaisen seppeleen jokaisen voittajan päähän (Ilm.3:11). Vaikka pahuus lopunajan tapahtumissa tulee vain lisääntymään, todellisten sotaurhojen horjumaton usko Raamatun lupaukseen Jumalan lopullisesta voitosta antaa rohkeutta taistella Raamatun arvovallan puolesta ja täten voitto on mahdollista saavuttaa elämällä Korkeimman lupaus todeksi jo täällä ajallisessa ajassa - sillä elävä usko ei ikinä katso olosuhteisiin vaan Jumalan ihmeitä tekevään voimaan.

Johannes näkee näyssään, että kukaan ei voi mennä sisälle temppeliin - syntisten rukouksia ei enää oteta vastaan, armonaika on päättynyt. Rienaava porttokirkko tyttärineen, joka yrittää polkea jalkoihinsa Raamatun arvovallan on saanut suuret ihmismassat uskomaan itse keksimäänsä illuusioon pelastuksesta ja näin kääntämään selkänsä Raamatullisille totuuksille. Jumalan pitkämielisyydellä syntiä sekä saastaisuutta kohtaan on rajansa - yhtään syntisen rukousta ei enää Taivaan temppelissä oteta vastaan. Synti on saavuttanut määränpäänsä, täyttymyksensä - Jumalan seitsemän vitsausta kohtaavat jumalatonta maailmaa.

Johannes näkee lasisella merellä suuren joukon pelastettuja, jotka veisaavat Mooseksen sekä Karitsan virttä. Jumalan kansa on yksi, Jumalan Israel, jossa on ihmisiä kaikista kansoista sekä kansanheimoista - tuo joukko koostuu kaikista niistä, jotka ovat laittaneet luottamuksensa Kristuksen veren ansioihin. Siinä ei ole erotusta juutalaisella eikä pakanauskovalla, vaan siinä yhdistyvät niin vanhan liiton kuin uuden liiton kaikki Pyhät. Tuo Apostoli Johanneksen näkemä joukko on selvä osoitus siitä, että Jumalalla on vain yksi Israel, ei kahta kansaa kuten harhaopettajat usein valheellisesti opettavat. Jumalan silmissä ei ole olemassa juutalaisia ja pakanauskovia, vaan kaikki ovat täydellisesti yhtä Kristuksessa Jeesuksessa. Tuossa joukossa yhdistyvät Mooses sekä Kristus, juutalaiset sekä pakanat - merkitystä on vain suhtautumisella Kristuksen veren ansioihin. Opetus, jonka mukaan Jumalalla olisi kaksi joukkoa - pakanauskovat ja juutalaisuskovat - kumoutuu kiistattomasti tuossa Johanneksen näkemässä näyn kohdassa. Taivaaseen pääsylle on vain yksi ehto ja se on suhtautuminen Korkeimman Poikaan, joka antoi itsensä lunnaiksi monien edestä. Ei ole mitään merkitystä sillä, mihin kansaan ihminen on maanpäällä kuulunut, sillä Jumala ei katso asioita kuten ihmiset - jokainen luokitellaan sen mukaan, kuinka tämä on suhtautunut Kaikkivaltiaan Pyhän Jumalan lähettämään uhrikaritsaan maailman syntien puolesta. Vain uskolla Jeesukseen Kristukseen on merkitystä - ketään ei pelasteta syntyperänsä takia, eikä yksikään ole paremmassa asemassa toisiinsa nähden kansalaisuutensa perusteella. Jumalan silmissä kaikki ovat samanarvoisia.

Johanneksen ilmestyksessä luvussa yksitoista (j.19) näytettiin, kuinka taivaan temppelin kaikkeinpyhin aukeni. Se oli osoitus siitä, että Jeesuksen noustua ylös Isänsä oikealle puolelle Hän siirtyi kaikkeinpyhimpään ylimmäisenä pappina rukoilemaan kansansa puolesta (Room.8:34). Vanhan liiton uhrijärjestelmässä ylimmäinen pappi suurena sovituspäivänä meni väliverhon taakse liitonarkun eteen pirskottaen arkun etureunaan sekä arkun eteen uhriteuraan verta mukanaan paljon tuoksuvaa suitsuketta (3 Moos.16:12-16). Nyt seitsemännen enkelin lakattua puhaltamasta torveensa temppeli taivaassa avattiin jälleen. Johanneksen näkemät seitsemän enkeliä olivat puettuina papilliseen pukuun - se oli kiistaton osoitus siitä, että työ kaikkeinpyhimmässä loppui ja armonaika oli päättynyt. Yhtään rukousta syntisten puolesta ei enää toimitettaisi Jumalan eteen - armon ovet syntiselle maailmalle olisivat nyt ikuisesti suljetut. Kun enkelit lähtivät temppelistä vuodattaakseen vihan maljat jumalattoman maailman ylle, näki Johannes Jumalan kirkkauden sekä voiman täyttävän temppelin savulla, niin ettei kukaan voinut mennä sisälle temppeliin (Ilm.15:8). Kukaan ei pääse temppeliin eikä rukouksia oteta enää vastaan. Jumalan rajaton rakkaus on tullut tiensä päähän, mikään ei voi enää tulla Jumalan vihan sekä sen toimeenpaneman tuomion väliin.


 


Kirjan kirjoittaja:

 Asiattomat kommentit vieraskirjasta poistetaan välittömästi - sana on vapaa, mutta sananvapaudessa on
myös vastuunsa. Muistathan tämän?