Jumalan seurakunta, Kristuksen ruumis on veren ansiosta tahraton - ja tuo tahraton joukko seisoo Karitsan kanssa Siionin vuorella osoituksena siitä, että he ovat pysyneet uskollisina Kristukselle ja Hänen puhtaalle Sanalleen. Kristuksen seurakunta on pyhä ja moitteeton: "Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen edestä, että hän sen pyhittäisi, puhdistaen sen, vedellä pesten, sanan kautta, saadakseen asetetuksi eteensä kirkastettuna seurakunnan, jossa ei olisi tahraa eikä ryppyä eikä mitään muuta sellaista, vaan joka olisi pyhä ja nuhteeton." (Ef.5:25-27). Nuhteettomuus sekä tahrattomuus on mahdollista saavuttaa vain Kristuksen veren ansiosta - muuten se on mahdottomuus.

Ilm.14:1-5

"Ja minä näin, ja katso, Karitsa seisoi Siionin vuorella, ja hänen kanssaan sata neljäkymmentä neljä tuhatta, joiden otsaan oli kirjoitettu hänen nimensä ja hänen Isänsä nimi. Ja minä kuulin äänen taivaasta ikäänkuin paljojen vetten pauhinan ja ikäänkuin suuren ukkosenjylinän, ja ääni, jonka minä kuulin, oli ikäänkuin kanteleensoittajain, kun he kanteleitaan soittavat. Ja he veisasivat uutta virttä valtaistuimen edessä ja neljän olennon ja vanhinten edessä; eikä kukaan voinut oppia sitä virttä, paitsi ne sata neljäkymmentä neljä tuhatta, jotka ovat ostetut maasta. Nämä ovat ne, jotka eivät ole saastuttaneet itseään naisten kanssa; sillä he ovat niinkuin neitsyet. Nämä ovat ne, jotka seuraavat Karitsaa, mihin ikinä hän menee. Nämä ovat ostetut ihmisistä esikoiseksi Jumalalle ja Karitsalle, eikä heidän suussaan ole valhetta havaittu; he ovat tahrattomat."

Johannes näkee Karitsan seisovan Siionin vuorella ja Hänen kanssaan sata neljäkymmentä neljä tuhatta, joiden otsaan oli kirjoitettu Hänen nimensä ja Hänen Isänsä nimi - Sionin vuori ja lueteltu joukko kuvaa Kristuksen ruumista kokonaisuudessaan. Olemme jo aikaisemmin käsitelleet, että 144 000 kuvaa koko Jumalan seurakuntaa ja samoin Raamatussa Jumalan seurakunnasta käytetään myös nimitystä Sion: "Katso, Herra on kuuluttanut maan ääriin asti: Sanokaa tytär Siionille: Katso, sinun pelastuksesi tulee. Katso, hänen palkkansa on hänen mukanansa, hänen työnsä ansio käy hänen edellänsä. " (Jes.62.11). Siion on Jumalan kaupunki: "Mutta se Jerusalem, joka ylhäällä on, on vapaa, ja se on meidän äitimme." (Gal.4:26). Jeesus on aina siellä, missä on Hänen seurakuntansa - Kristuksen seurakunta on yhtä kuin Kristus (Joh.17:21). Lihansa päivinä Kristus oli luvannut seuraajilleen olla aina heidän kanssaan:"Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti." (Matt.28:20). Johannes oli vähän aikaisemmin (edellisessä luvussa) nähnyt, kuinka sielunvihollisen voimasta kaksi petoa vaikuttavat mahtipontevasti tällä maa-planeetalla, mutta nyt tämä Patmoksella vankeudessa oleva Jeesuksen opetuslapsi näkee ikään kuin lohdutuksena, kuinka kaikesta vainosta huolimatta Jumalan seurakunta yhdessä Kristuksen kanssa elää ja voi hyvin - kiitosmielin he veisaavat uutta virttä valtaistuimen edessä. Johannes näkee sinetöidyt, joiden otsaan on kirjoitettu Jumalan ja Karitsan nimi - he kuuluvat Jumalalle ja Hän pitää huolen omistaan myös lopunajan suurissa vainoissa. Nämä sinetillä merkityt eivät ole kumartaneet petoa eivätkä ole joutuneet sielunvihollisen eksytykseen, aivan kuten Johannes aikaisemmin näyssään oli saanut ilmoituksen: "Ja minä näin erään muun enkelin kohoavan auringonnoususta, ja hänellä oli elävän Jumalan sinetti, ja hän huusi suurella äänellä niille neljälle enkelille, joille oli annettu valta vahingoittaa maata ja merta, ja sanoi: "Älkää vahingoittako maata älkääkä merta, älkää myös puita, ennenkuin me olemme painaneet sinetin Jumalamme palvelijain otsaan." (Ilm.7:2-3). Jeesus oli antanut opetuslapsilleen lihansa päivinä lupauksen, että jokainen joka uskoo Häneen voi olla turvallisin mielin eikä tämän maailman hallitsija pysty heitä kuolettavasti vahingoittamaan niin, että he vasten tahtoaan joutuisivat eroon Mestaristaan: "Minun lampaani kuulevat minun ääntäni, ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua. Ja minä annan heille iankaikkisen elämän, ja he eivät ikinä huku, eikä kukaan ryöstä heitä minun kädestäni. Minun Isäni, joka on heidät minulle antanut, on suurempi kaikkia, eikä kukaan voi ryöstää heitä minun Isäni kädestä." (Joh.10:27-29).

Kun Johannes näkee Karitsan ja seurakunnan veisaavan valtaistuimen edessä uutta virttä, tämä ei tarkoita, että seurakunta jo olisi Taivaassa ilmestyskirjan tapahtumien tässä vaiheessa. Johannes näkee ikään kuin "välähdyksenomaisesti" kuinka seurakunta on asetettu taivaallisiin Kristuksessa Jeesuksessa. Hebrealaiskirjeen kirjoittaja kertoo meille tarkasti, kuinka jokainen Jeesukseen Kristukseen uskova, vaikka elää vielä tämän maan kamaralla, on jo "uskonsa kautta" saanut käydä " Siionin vuoren tykö ja elävän Jumalan kaupungin, taivaallisen Jerusalemin tykö, ja kymmenien tuhansien enkelien tykö, taivaissa kirjoitettujen esikoisten juhlajoukon ja seurakunnan tykö, ja tuomarin tykö, joka on kaikkien Jumala, ja täydellisiksi tulleitten vanhurskasten henkien tykö, ja uuden liiton välimiehen, Jeesuksen, tykö, ja vihmontaveren tykö, joka puhuu parempaa kuin Aabelin veri" (Hebr.12:22-24). Lisäksi hebrealaiskirjeen kirjoittaja osoittaa selvästi, että Sionin vuori tulee katsoa hengellisesti eikä inhimillisesti: "Sillä te ette ole käyneet sen vuoren tykö, jota voidaan käsin koskea" (Hebr.12:18). Johannes näkee näyssä siis Karitsan ja seurakunnan jo voittajana Siionin vuorella, vaikka todellisuudessa, kuten ilmestyskirjaa tutkiessamme tulemme myöhemmin huomaamaan, seurakunta on vielä tämän maapallon kamaralla taistelemassa lohikäärmettä vastaan. Tämä ei ole outoa tulkintatapaa tarkastellessamme Johanneksen ilmestystä, sillä lukemattomissa aikaisemmissakin kohdin on "näky ikään kuin näyn sisässä" eikä tapahtumien aikajärjestys ole tyypillinen, vaan apokalyptinen. Itse asiassa Johanneksen saama näky riemuitsevasta seurakunnasta on rohkaisu lopun ajan uskoville: Jumala pitää kyllä huolen omistaan vainojenkin keskellä, ja siksi jokainen Jeesukseen uskova voi asennoitua lailla Mooseksen lopunajan tapahtumien vyöryessä tällä maa-planeetalla hyökyaaltojen tavoin ja katsella "uskon silmin" Karitsaa ja seurakuntaa Siionin vuorella ikään kuin se jo olisi todellisuuta: "Uskon kautta hän jätti Egyptin pelkäämättä kuninkaan vihaa; sillä koska hän ikäänkuin näki sen, joka on näkymätön, niin hän kesti." (Hebr.11:27).

Jotkut harhaopettajat opettavat mielettömyydessään, että 144 000 olisi vain juutalaisista koostuva joukko, mutta tämä ei kestä Raamatun kokonaisopetuksen mukaista tarkastelua. Raamatun kokonaisilmoitus kertoo kysymyksessä olevan koko Jumalan seurakunnan ja kysymys on symbolisesta luvusta: 12X12X1000 joka liittyy myös Taivaallisen Pyhän kaupungin kuvaukseen (Ilm.21:12-17) - olemme käsitelleet tätä aikaisemmin tässä kirjassa. Lisäksi nämä harhaopettajat opettavat, että Johanneksen näyn kohta, jossa tämän joukon sanotaan olevan tahrattomia siten, että eivät ole saastuttaneet itseään naisten kanssa, eikä heidän suussaan ole valhetta havaittu, tulisi ottaa kirjaimellisesti. Jos kysymys olisi vain juutalaisista koostuvasta joukosta (juutalaiskristityt), niin mikäli tämä Johanneksen ilmestyksen kohta tulkittaisiin kirjaimellisesti joudutaan esittämään hyvin oleellinen kysymys - eikö juutalaisista sitten pelastu yhtään naista (kuvaus koskee vain miehiä jotka eivät ole saastuttaneet itseään naisen kanssa)? Lisäksi tulkinta joutuu ristiriitaan muun Raamatun ilmoituksen kanssa, sillä opettaahan Sana selvästi, että kaikki ovat syntisiä ja Jumalan kirkkautta vailla (Room.3:23) eikä täten tuo 144 000 voi olla täydellinen sanan varsinaisessa merkityksessä. Raamattu ei myöskään opeta, että vain miehet voisivat pelastua saatikka sitä, että Jumala jotenkin näkisi avioliiton syntinä tai paheena. Kun siis tarkastelemme Jumalan seurakunnan tahrattomuutta, tulee meidän tarkastella se Kristuksen veren ansioiden kautta, aivan kuten Apostoli Paavali kirjoittaa: "Sillä Jumala on se, joka teissä vaikuttaa sekä tahtomisen että tekemisen, että hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi. Tehkää kaikki nurisematta ja epäröimättä, että olisitte moitteettomat ja puhtaat, olisitte tahrattomat Jumalan lapset kieron ja nurjan sukukunnan keskellä, joiden joukossa te loistatte niinkuin tähdet maailmassa" (Fil.2:13-15). Jumalan seurakunta, Kristuksen ruumis on veren ansiosta tahraton - ja tuo tahraton joukko seisoo Karitsan kanssa Siionin vuorella osoituksena siitä, että he ovat pysyneet uskollisina Kristukselle ja Hänen puhtaalle Sanalleen. Kristuksen seurakunta on pyhä ja moitteeton: "Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen edestä, että hän sen pyhittäisi, puhdistaen sen, vedellä pesten, sanan kautta, saadakseen asetetuksi eteensä kirkastettuna seurakunnan, jossa ei olisi tahraa eikä ryppyä eikä mitään muuta sellaista, vaan joka olisi pyhä ja nuhteeton." (Ef.5:25-27). Nuhteettomuus sekä tahrattomuus on mahdollista saavuttaa vain Kristuksen veren ansiosta - muuten se on mahdottomuus.

Ilm.14:6-7

"Ja minä näin lentävän keskitaivaalla erään toisen enkelin, jolla oli iankaikkinen evankeliumi julistettavana maan päällä asuvaisille, kaikille kansanheimoille ja sukukunnille ja kielille ja kansoille. Ja hän sanoi suurella äänellä: "Peljätkää Jumalaa ja antakaa hänelle kunnia, sillä hänen tuomionsa hetki on tullut, ja kumartakaa häntä, joka on tehnyt taivaan ja maan ja meren ja vetten lähteet."

Johannes näkee enkelin, joka julistaa maailmanlaajuisesti viimeistä evankeliumia tällä maa-planeetalla sanoen: "Peljätkää Jumalaa ja antakaa hänelle kunnia, sillä hänen tuomionsa hetki on tullut, ja kumartakaa häntä, joka on tehnyt taivaan ja maan ja meren ja vetten lähteet". Jumalan armollisuus kaikkia luotujansa kohtaan tulee esille jälleen kerran - vaikka ihmiskunta on toistumiseen osoittanut oman paatuneen sekä itsekkään tilansa, tahtoo Kaikkivaltias kuitenkin tarjota vielä armoaan maapallon asukkaita kohtaan. Evankeliumi Kristuksesta Jeesuksesta, uhrista ihmiskunnan pahuuden tähden on ilosanoma jonka voi elää todeksi jokainen, joka ottaa sen vastaan: "Antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa. Sen (Jeesuksen), joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi, että me hänessä (Jeesuksessa) tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi." (2 Kor.5:20-21). Kun Johannes näkee enkelin, hän itse asiassa näkee seurakunnan - käskettiinhän Johannesta heti ilmestyksensä alussa kirjoittamaan "seurakuntien enkeleille", eli johtajille (Ilm.3:14). Enkeli tarkoittaa "sanansaattajaa" ja esimerkiksi Jeesus kutsui Johannes Kastajaa enkeliksi, vaikka tämä oli ihminen: "Tämä on se, josta on kirjoitettu: 'Katso, minä lähetän enkelini sinun edelläsi, ja hän on valmistava tiesi sinun eteesi." (Luuk.7:27). Johannes siis näkee tässä lopunajan seurakunnan julistavan viimeistä evankeliumia Kristuksesta Jeesuksesta ennen kuin Karitsan viha kohtaisi lopullisesti tätä jumalatonta maa-planeettaa. Tuossa ihmiskunnalle tarkoitetussa viimeisessä maailmanlaajuisessa evankeliumissa korostetaan Jumalaa Luojana - Kaikkivaltias Pyhä Jumala on luonut maan, meren sekä vetten lähteet ja kaiken elämän tällä maapallolla. Lopunajan Kristukselle uskollinen seurakunta siis julistaa Raamatun opetusta kannesta kanteen jättämättä mitään siitä pois, aivan kuten Jeesus käski evankeliumia julistamaan - evankeliumin julistukseen kuului myös opetus (Matt.28:20).

Tässä lopunajan evankeliumissa korostuu lepopäiväkäskyn merkitys, opettaahan Raamattu selvästi sen, että juuri kunnioittamalla Jumalaa Luojana Hänen palvelijansa viettävät lepopäivää oikeana ajankohtana: "Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaikki, mitä niissä on, mutta seitsemäntenä päivänä hän lepäsi; sentähden Herra siunasi lepopäivän ja pyhitti sen" (2 Moos.20:11). Jumalan kymmenen käskyä kokonaisuutena sekä Kristuksen sovitustyön täydellisen uhrin merkitys on se sanoma, jota viimeinen aidosti kristitty sukupolvi julistaa tälle jumalattomalle maailmalle. Siinailla saadut kymmenen Jumalan rakkaudellista ohjetta sisältyy Raamatunmukaiseen evankeliumiin, eikä kukaan aito Jeesuksen opetuslapsi vähättele käskyjen merkitystä. Jeesus itse lihansa päivinä opetti, että yksikään aito Jumalan palvelija ei vähättele Siinailla annettujen käskyjen merkitystä: "Sillä totisesti minä sanon teille: kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto, ennen kuin kaikki on tapahtunut. Sentähden, joka purkaa yhdenkään näistä pienimmistä käskyistä ja sillä tavalla opettaa ihmisiä, se pitää pienimmäksi taivasten valtakunnassa kutsuttaman; mutta joka niitä noudattaa ja niin opettaa, se pitää kutsuttaman suureksi taivasten valtakunnassa." (Matt.5:18-19). Koska lopunajan seurakunta julistaa Raamatun opetusta kokonaisuudessaan vähättelemättä Jumalan kymmentä käskyä, vihaa lohikäärme eli saatana erityisesti niitä, joilla on Jeesuksen todistus ja jotka pitävät Jumalan käskyt (Ilm.12:17).

Sielunvihollinen on erityisen ansiokkaasti pyrkinyt vesittämään Jumalaa Luojana - Darwinin kautta se 1800 luvulla kehitti onnistuneen evoluutioteorian joka sokaisi ihmiset uskomaan lajien syntyneen pitkäaikaisen kehityksen tuloksena. Se on vaikuttanut syvästi aikamme yleiseen maailmankatsomukselliseen ajatteluun ja jopa lukemattomat teologit uskovat siihen puhumattakaan siitä, että sitä koululaitoksissamme opetetaan. Kristikunnassa on syvälle juurtunut uskomus, että evoluutioteoria esittää tieteellisen kuvauksen siitä kuinka Jumala on luonut kaiken elollisen tälle maa-planeetalle. Kysymyksessä on kuitenkin saatanan salakavala eksytys, jolla se yrittää viedä pohjan Kristuksen sovitustyöltä - jos ihmiskunta ei olisi langennut Eedenissä ei uhria ihmiskunnan pahuuden tähden olisi tarvittu. Hyökkäämällä Raamatun ensimmäisten lukujen kimppuun, sielunvihollinen riistää pohjan sovitusopilta sekä koko evankeliumilta. Johanneksen näkemän enkelin sanomassa tärkeällä sijalla oli korottaa Jumalaa kaiken elollisen luojana. Jokainen Jeesuksen opetupsi joka pitää sapatin, eli lepopäivän oikeana ajankohtana julistaa maailmalle - me uskomme Jumalaan joka on luonut kaiken elollisen maapallolla emmekä usko ihmisten keksimään evoluutioteoriaan. Näin sapatinvietosta itsestään tulee evankeliumia Jumalan suurista teoista.

Vallalla oleva tieteellinen käsitys maailman synnystä pohjautuu evoluutioteoriaan, joka selittää, että ihminen on vuosimiljoonien aikana jalostunut tällaiseksi kuin me nyt olemme. Tuo teoria sulkee pois armottomasti kuvan armollisesta maailman Luojasta lajien Luojana sekä täten pyrkii kitkemään pois ihmisen perimässä olevan "uskonnollisuuden" siinä kuitenkaan onnistumatta. Jos ihminen on jalostunut vuosimiljoonien aikana, eikä täten Raamatun ilmoitus lajien synnystä pitäisi paikkaansa, niin miten on selitettävissä ihmislajille tyypillinen "halu uskoa johonkin korkeampaan"? Miten on selitettävissä ihmislajille tyypillinen uskonnollisuus? Miksi se on säilynyt niin voimallisena aina näihin päiviin asti ellei sillä olisi mitään merkitystä? Puhuttaessa eläimistä evoluutio selittää niiden tekemiset vaistonvaraisiksi, jotka ovat jalostuneet ajan saatossa palvelemaan juuri kyseistä lajia niiden kamppaillessa eloonjäämisestä. Heikot lajit ovat täten joutuneet väistymään vahvempien tieltä ja ne lajit jotka ovat säilyneet aina näihin päiviin asti ovat jalostuneet vahvoiksi juuri perimänsä tähden. Entä ihmislajin perimä? Jos uskonnollisuus (halu uskoa johonkin korkeampaan) olisi ollut heikko ominaisuus ihmisillä, olisi se varmasti evoluutioteorian käsityksen mukaan jalostunut pois vuosituhansien saatossa. Näin ei ole kuitenkaan käynyt ja sopiikin kysyä evoluutioteorian kannattajilta syytä moiseen! Ehkä uskonnollisuus, halu uskoa maailmankaikkeuden Luojaan kaiken alkulähteenä, sittenkin on juuri se voimavara joka on auttanut ihmislajia selviytymään vuosituhansien saatossa aina näihin päiviin asti, vaikka evoluutioteorian kannattajat ovat tarkoituksella jättäneet sen vähemmälle huomiolle. Vähemmälle huomiolle siksi, koska se sotii itse evoluutioteoriaa vastaan. Kaikkialla maailmassa ihmislajille tyypillinen "perimä"; uskonnollisuus, nostaa päätänsä ja säätelee ihmiskunnan elämää. Miksi ihmiskunnalla on perimänä halu uskoa johonkin korkeampaan, jollei sillä olisi mitään tarkoitusperää? Vai onko kysymyksessä sittenkin eräänlainen vaisto jonka tarkoituksena on kertoa ihmiskunnalle se, että maailmaa hallitsevat sittenkin "korkeammat voimat" sekä täten antaa vastaus elämän peruskysymyksiin kuten; Miksi olemme täällä ja minne olemme menossa? Raamattu antaa vastauksen ihmislajin syntyyn, sen olemassaoloon ja tarkoitukseen sekä se antaa myös vastauksen siihen, miksi ihmislajilla on taipumuksena halu uskoa johonkin korkeampaan. Se antaa tyydyttävän vastauksen ihmislajille tyypilliseen uskonnollisuuteen selittäen, että Jumala on laittanut iankaikkisuuskaipuun jokaisen luotunsa sydämeen, että he etsivät Jumalaa (Saarn.3:11 / Apt.17:26-27). Toisin kuin Raamattu, evoluutioteoria ei voi antaa vastausta siihen, miksi me ihmislajina asutamme maapalloa eikä se voi antaa vastausta siihen, onko kuolemanjälkeistä elämää vai ei! Meidän tulee edellä mainittuihin kysymyksiin siis etsiä vastauksia Raamatusta, tuosta yliluonnollisesta Jumalan ilmoituksesta ihmiskunnalle, mikäli tahdomme niihin vastauksen saada. Jos siis luotamme sydämen ääneen, tuohon uskonnollisuuden sisäiseen hälytyskelloon joka vahvana sykkii perimässämme, niin voimme lailla muuttolintujen vaiston ohjaamina löytää määränpäämme, jonne olemme matkalla. Silloin ymmärrämme, että tämä ajallinen elämä on sittenkin vain läpikulkuportti iankaikkiseen elämään ja tällöin usko maailman Luojaan ei olekaan enää heikkous, vaan se voimavara joka kantaa meitä aina kuoleman porteille asti. (Lue lisää kehitysopin epäloogisuudesta internetsivuiltani os. www.sanansaattaja.com / kehitysoppi vai Jumalan työ).

Apostoli Paavali kirjoitti, että: "vaikka me, tai vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu. Niinkuin ennenkin olemme sanoneet, niin sanon nytkin taas: jos joku julistaa teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä te olette saaneet, hän olkoon kirottu." (Gal.1:8-9). Sielunvihollinen on luonut oikean evankeliumin rinnalle "antievankeliumin", jota se julistaa periaatteella - siunaukset ilman kuuliaisuutta ja armo ilman katumusta. Näin se saa joukkoihinsa värvättyä itsekkäitä ihmisiä suurin joukoin koska nämä eivät tahdo alistua Jumalan täydellisen tahdon alle. Koko valtakristillisyys, herätysliikkeet ja kirkkokunnat lippulaivoina julistavat tätä samaa "vesitettyä" evankeliumia. Suuret kirkkosalit täyttyvät tällaisten julistajien työn tuloksina ja suuria missioita järjestetään ympäri maailmaa menestyksekkäästi. Syy tällaisen valheellisen evankeliumin läpimurtoon on yksinkertainen, Apostoli Paavali kirjoitti siitä jo tuhansia vuosia sitten: "Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin." (2 Tim 4:3-4).

Jumalan seurakunta Pyhän Hengen voimassa julistaa kaikille kansoille: "Peljätkää Jumalaa ja antakaa hänelle kunnia, sillä hänen tuomionsa hetki on tullut". Kun kaksi petoa vainoavat Jumalan Pyhiä osoittavat nämä vainotut kuitenkin rakkauttaan väärintekijöitään kohtaan julistaen heille parannuksen mahdollisuutta. He vetoavat maailman kaaokselliseen tilaan pyrkimyksenään saada kuulijat huomaamaan lopun ajan läheisyys - Jumalan tuomion hetki on tullut. Ihmisiä pyydetään katsomaan ympärilleen ja huomioimaan kasvanut moraalittomuus sekä yleinen kaaos, joka maailmassa vallitsee sen tähden, että suurin osa maapallon väestöstä on hyljännyt Jumalan Luojana sekä pelastajana. Maa-planeetan saastunut tila sekä ihmisten itsekkyydestä johtuneet päätökset ovat ajaneet tämän maailman sellaiseen tilanteeseen, jossa ihmiskunta on jo pitkään pelännyt sitä, mikä maanpiiriä kohtaa (Luuk.21:26). Aivan samalla tavalla kuin Jumala lähetti aikoinaan enkelit Sodomaan sekä Gomorraan, se lopunaikana on lähettävä Hänen omansa julistamaan tulevaa tuomiota tälle jumalattomalle maailmalle. Aito Jumalan seurakunta ei julista, etteikö tuomiota tulisi, vaan se kehottaa ihmisiä turvaamaan maailmankaikkeuden Luojaan pelastajana. Jokaisen tulisi lähteä pois antikristuksen järjestelmästä, sillä Karitsan viha on kohtaava kaikkea jumalattomuutta: "Vieläkö sinulla on ketään omaista täällä? Vie pois täältä vävysi, poikasi, tyttäresi ja kaikki, keitä sinulla kaupungissa on, sillä me hävitämme tämän paikan. Koska huuto heistä on käynyt suureksi Herran edessä, lähetti Herra meidät hävittämään sen." (1 Moos.19:12-13). Lopunajan apostolisessa voimassa oleva aito Jumalan seurakunta julistaa antikristilliselle järjestelmälle: "Lähtekää siitä ulos, te minun kansani, ettette tulisi hänen synteihinsä osallisiksi ja saisi tekin kärsiä hänen vitsauksistansa. Sillä hänen syntinsä ulottuvat taivaaseen asti, ja Jumala on muistanut hänen rikoksensa." (Ilm.18:4-5).

Kun Johanneksen näkemät kaksi petoa saavuttavat tällä maa-planeetalla vallan, ei ketään ihmistä pelasta usko evoluutioteoriaan, sillä viimeistään silloin he huomaavat ihmiskunnan muuttuneen pahemmaksi, eikä suinkaan paremmaksi kuten he nyt valheen vallassa väittävät. Ketään ei tule myöskään pelastamaan se, että ihmiskunta pahuudessaan osoittaa hyväksyntänsä erilaisuudelle, sillä viimeistään silloin, kun pedon voimat vyöryvät hyökyaaltojen lailla yli ihmiskunnan kaikessa pahuudessaan he huomaavat kuinka kaiken näennäisen rakkauden takana oli sittenkin ihmisten itsekkyys. Kun lopunajan seurakunta julistaa Raamatun mukaista evankeliumia Kristuksesta Jeesuksesta, on se osoitus siitä, että totuus on sittenkin kytköksissä vain ja ainoastaan Jumalan Kirjoitettuun Sanaan. Kun maailmanlaajuinen viimeinen evankeliumi julistetaan Jumalan yliluonnollisella myötävaikutuksella, silloin ihmiset havahtuvat karuun todellisuuteen - heitä on petetty sekä petkutettu eikä maailmanlaajuinen humaninen ajattelutapa voi lohduttaa sieluja silloin, kun synninhätä vaikuttaa Raamatullisen julistuksen tuloksena kuulijoissa. Lopunajan viimeinen suuri evankeliumi tavoittaa kuulijoita, mutta paljon on niitä ihmisiä, jotka eivät vielä sittenkään tahdo alistua Jumalan rakkaudellisen tahdon alle. Tässä tulee esille Jumalan suuri salaisuus evankeliumin julistamisen suhteen - se tulee julistaa myös todistukseksi kaikille kansoille aivan kuten Jeesus itse lihansa päivinä opetti: "Ja tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille; ja sitten tulee loppu." (Matt.24:14). Kaikki eivät usko evankeliumia, mutta kun he kerran joutuvat Kristuksen tuomioistuimen eteen, he eivät voi millään puolustaa valintaansa - he kyllä kuulivat, mutta eivät tahtoneet ottaa sitä vastaan.

Lopunajan seurakunta julistaa evankeliumia Jumalan Pyhän Hengen täydessä voimassa. Apostolisen ajan ihmeet ja merkit seuraavat julistettua Sanaa. Tätä evankeliumia ei kuitenkaan julista valtakristillisyys, sillä se on osa antikristuksen maailmankirkkoa, vaan sen tekevät kirkkokunnista sekä herätysliikkeistä pois potkitut ja itse lähteneet aidot Jumalan Pyhät. Lopunajan apostolinen seurakunta kokoontuu ulkopuolella valtakristillisyyden - he ovat vainottuja myös nimikristittyjen taholta. Kirkkokuntien sekä herätysliikkeiden papit ja saarnamiehet halveksivat näitä julistajia, lahkolaishenkiset nimikristityt puhuvat heistä kaikkinaista pahaa sekä valehtelevat näiden aitojen Jeesuksen opetuslapsien päälle mitä saastaisimpia valheitaan tukahduttaakseen Pyhän Hengen tulen joka näissä aidoissa Jumalan Pyhissä vaikuttaa. Oppimattomat sekä kouluja käymättömät miehet, jotka eivät ole käyneet mitään teologisia Raamattuopistoja nousevat Jumalan Hengen vaikutuksesta johtamaan lopunajan apostolista Kristuksen seurakuntaa. Ne ihmiset, jotka ovat olleet halveksittuja kirkkokuntien sekä herätysliikkeiden toimesta nousevat loistamaan kuin tähdet taivaalla Jumalan valoa tälle pimeälle maailmalle. On kuin maailmanhistorian ympyrä olisi sulkeutunut ja palaamme Raamatulliseen apostoliseen aikaan, josta Paavali kirjoitti: "Sillä Jumalan hulluus on viisaampi kuin ihmiset, ja Jumalan heikkous on väkevämpi kuin ihmiset. Sillä katsokaa, veljet, omaa kutsumistanne: ei ole monta inhimillisesti viisasta, ei monta mahtavaa, ei monta jalosukuista, vaan sen, mikä on hulluutta maailmalle, sen Jumala valitsi saattaaksensa viisaat häpeään, ja sen, mikä on heikkoa maailmassa, sen Jumala valitsi saattaaksensa sen, mikä väkevää on, häpeään, ja sen, mikä maailmassa on halpasukuista ja halveksittua, sen Jumala valitsi, sen, joka ei mitään ole, tehdäksensä mitättömäksi sen, joka jotakin on, ettei mikään liha voisi kerskata Jumalan edessä." ( 1 Kor.1:25). Viimeistä maailmanlaajuista evankeliumia eivät julista tämän päivän korkealle noteeratut saarnamiehet kirkkokunnissa sekä herätysliikkeissä, vaan sen tekevät aidot Jumalan Pyhät, jotka inhimillisesti katsottuna saattavat vaikuttaa vaatimattomilta, mutta jotka Kaikkivaltiaan Pyhän Jumalan silmissä ovat niitä, jotka saavat autuuden periä. Jumala on koonnut jo vuosien ajan Hänen omiansa ulos eri uskonsuunnista - apostolinen Kristuksen seurakunta on todellisuutta jo nyt ajassa jossa elämme ja sitä valmistetaan lopun ajan suurta koettelemusta varten. Tällä hetkellä seulotaan niitä, jotka tulevat lopunajassa julistamaan Jumalan Pyhän Hengen voimassa viimeistä evankeliumia: "Heräjä, miekka, minun paimentani vastaan ja minun lähintä miestäni vastaan, sanoo Herra Sebaot. Lyö paimenta, ja joutukoot lampaat hajallensa; mutta minä käännän jälleen käteni pienimpiä kohden. Ja näin on käyvä koko maassa, sanoo Herra: kaksi osaa siitä hävitetään ja saa surmansa, mutta kolmas osa siitä jää jäljelle. Ja sen kolmannen osan minä vien tuleen; minä sulatan heidät, niinkuin hopea sulatetaan, ja koettelen heitä, niinkuin kulta koetellaan. He huutavat avuksi minun nimeäni, ja minä vastaan heille. Minä sanon: "Se on minun kansani", ja se sanoo: "Herra, minun Jumalani." (Sak.13:7-9).

 

Ilm.14:8-13

"Ja seurasi vielä toinen enkeli, joka sanoi: "Kukistunut, kukistunut on se suuri Babylon, joka haureutensa vihan viinillä on juottanut kaikki kansat." Ja heitä seurasi vielä kolmas enkeli, joka sanoi suurella äänellä: "Jos joku kumartaa petoa ja sen kuvaa ja ottaa sen merkin otsaansa tai käteensä, niin hänkin on juova Jumalan vihan viiniä, joka sekoittamattomana on kaadettu hänen vihansa maljaan, ja häntä pitää tulella ja tulikivellä vaivattaman pyhien enkelien edessä ja Karitsan edessä. Ja heidän vaivansa savu on nouseva aina ja iankaikkisesti, eikä heillä ole lepoa päivällä eikä yöllä, heillä, jotka petoa ja sen kuvaa kumartavat, eikä kenelläkään, joka ottaa sen nimen merkin. Tässä on pyhien kärsivällisyys, niiden, jotka pitävät Jumalan käskyt ja Jeesuksen uskon. Ja minä kuulin äänen taivaasta sanovan: "Kirjoita: Autuaat ovat ne kuolleet, jotka Herrassa kuolevat tästedes. Totisesti - sanoo Henki - he saavat levätä vaivoistansa, sillä heidän tekonsa seuraavat heitä."

Johannes näkee toisen enkelin, joka ei tullut edellisen tilalle, vaan sen jäljessä julistaen sanomaa Babylonin kukistumisesta. Koska enkelillä tässä tarkoitetaan (kuten aikaisemmin olemme käsitelleet) Jumalan todellista seurakuntaa, näkee Johannes sen julistavan Babylonin tuhoa. Puhuttaessa Babylonista viitataan kuningas Nebukadnessarin rakentamaan valtakuntaan Danielin aikana ja kuitenkin samanaikaisesti tuodaan esille se, että lopunajan Babylon on jotakin sellaista, jota kuningas Nebukadnessar ei onnistunut rakentamaan - se on suurempi sekä mahtavampi kuin mikään aikaisemmin ihmisen rakentama valtakunta. Samalla tavalla kuin Jumala nöyryytti tuota menneisyyden suuren valtakunnan perustajaa, se tulee tekemään lopunajan Babylonille: "Jumala on laskenut sinun valtakuntasi luvun ja on tehnyt siitä lopun. Tekel: sinut on vaa'alla punnittu ja köykäiseksi havaittu." (Dan.5:26-27). Raamatusta voimme lukea, että ennen tuota tapahtumaa kuningas Nebukadnessar oli ylpeänä huudahtanut: "Eikö tämä ole se suuri Baabel, jonka minä väkevällä voimallani olen rakentanut kuninkaalliseksi linnaksi, valtasuuruuteni kunniaksi!" (Dan:4:27). Mutta samalla tavalla kuin Jumala otti vallan pois tuolta ylpeältä hallitsijalta, se tulee ottamaan pois vallan lopunajan suuren Babylonin johtajalta, antikristukselta: "Vielä oli sana kuninkaan suussa, kun taivaasta tuli ääni: "Sinulle, kuningas Nebukadnessar, julistetaan: Sinun valtakuntasi on otettu sinulta pois." (Dan.4:28). Muinainen Babylon oli Israelin kansan vihollinen sekä vainooja, aivan samalla tavalla kuin lopunajan Babylon on Jumalan seurakunnan vihollinen - kaikki on kuitenkin Kaikkivaltiaan Jumalan käsissä ja Hän on asettanut rajat myös tälle viimeiselle suurelle lohikäärmeen aikaansaamalle valtakunnalle: siksi Jumalan seurakunta julistaa rohkeasti: "Kukistunut, kukistunut on se suuri Babylon, joka haureutensa vihan viinillä on juottanut kaikki kansat." (Ilm.14:13).

Ilmestyskirjan suuri Babylon on antikristillinen järjestelmä, jota johtaa Paavin kirkko. Se on sekoitus New age:a sekä humanisuutta ja sen tarkoitus on hyökätä aitoa Raamatusta nousevaa kristillisyyttä vastaan. Se on eri uskontojen sulatusuuni, jossa mikään ei ole ehdottomasti oikein eikä väärin - siksi Raamatun totuus on sen vihollinen. Suuri Babylon yrittää saada kristityt luopumaan uskollisuudestaan Kristusta kohtaan päihdyttävän viinin tavoin (Jer.51:7) ja salakavalasti se on toteuttanut tarkoitusperiään - tämän päivän vallalla oleva kristillisyys on juopunut tuon päihdyttävän viinin vaikutuksesta. Eri uskontojen sekoitus, jossa on ripaus Raamatullisuutta sekä toisaalta taas vaikutteita pakanauskonnoista on vallannut tilaa maapallolla yhä laajenevassa määrin - vallalla oleva kristillisyys, joka on osa suurta Babyloniaa, ei enää tunnusta Raamatun kokonaisvaltaista opetusta ainoaksi auktoriteetiksi. Traditiot sekä erilaiset uskomukset ja loistokkaasti hiotut inhimilliset ihmisten keksimät "viisaudet" ovat syrjäyttäneet Kirjoitetun Jumalan Sanan.

Johannes näkee kolmannen enkelin seuraavan näitä kahta ensimmäistä julistaen: "Jos joku kumartaa petoa ja sen kuvaa ja ottaa sen merkin otsaansa tai käteensä, niin hänkin on juova Jumalan vihan viiniä, joka sekoittamattomana on kaadettu hänen vihansa maljaan, ja häntä pitää tulella ja tulikivellä vaivattaman pyhien enkelien edessä ja Karitsan edessä. Ja heidän vaivansa savu on nouseva aina ja iankaikkisesti, eikä heillä ole lepoa päivällä eikä yöllä, heillä, jotka petoa ja sen kuvaa kumartavat, eikä kenelläkään, joka ottaa sen nimen merkin." (Ilm.14:9-11). Johannes näkee Jumalan seurakunnan varoittavan ihmisiä ottamasta pedon merkkiä sekä kumartamasta tätä antikristillistä järjestelmää. Kysymys on viimeisestä äärimmäisen vakavasta varoituksesta jonka Jumalan todellinen seurakunta esittää tässä maailmassa - lopullinen valinta on tehtävä, kumartaako Jumalaa vai petoa. Koska aikaisemmin olemme jo sivuuttaneet maailmankirkon Paavin johdolla vaativan noudattamaan "väärennettyjä" käskyjä, tarkoittaa seurakunnan julistus yksinkertaisesti: palvotko Jumalaa Hänen Raamatusta nousevien käskyjensä mukaisesti ja viettämällä sapatin sen oikeana ajankohtana, vai palvotko petoa viettämällä auringonpäivää, eli sunnuntaita, jonka Paavi on asettanut?

Jumalan kymmenen käskyä on kokonaisuus - siihen kuuluu myös lepopäiväkäsky. "Kun ihminen luotiin kuudentena päivänä, hän sai astua valmiiseen täydelliseen maailmaan. Jumala oli tehnyt työn, ihminen ei voinut siihen mitään lisätä. Sama koskee lunastustyötä. Ihmisen teoilla ei ole mitään osuutta luomiseen enempää kuin lunastukseenkaan. Tätä julistaa seitsemännen päivän sapatti. Siksi Herra sanoo: "Silloin et saa tehdä mitään työtä". Ihmisen epätäydelliset työt saavat silloin väistyä Jumalan täydellisen työn tieltä. Ihminen saa silloin levätä Jumalassa, juhlia Jumalan täytettyä työtä, riemuita pelastuksen lahjasta. Tähän Jeesus viittasi sanoessaan: "Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon"; Matt.11:28." (Olavi Rouhe). Lisäksi Jeesukseen uskovat viettäessään sapattia oikeana ajankohtana julistavat maailmalle uskovansa Jumalaan kaiken elollisen Luojana ja täten sanoutuvat irti maailmallisesta kehitysoppiteoriasta, joka pyrkii vesittämään Jumalan luomistyön todellisuuden. Kun aito Jeesukseen Kristukseen luottamuksensa laittanut viettää sapattia Raamatun määräämänä ajankohtana, hän julistaa Jumalan täydellisyyttä sekä korottaa Jumalaa Luojana. Edellä mainitun tähden sapatti on annettu ikuiseksi tunnusmerkiksi todelliselle Jumalan kansalle (2 Moos.31:16-17, Hes.20:12,20). Sapatin viettäminen ei ole ikinä koskenut vain juutalaisia, kuten monet harhaopettajat niin väittävät, sillä jo vanhassa liitossa myös "kääntyneet pakanat" olivat velvollisia viettämään viikon seitsemättä päivää lepopäivänä: "Ja muukalaiset, jotka ovat liittyneet Herraan, palvellakseen häntä ja rakastaakseen Herran nimeä, ollakseen hänen palvelijoitansa, kaikki, jotka pitävät sapatin eivätkä sitä riko ja pysyvät minun liitossani, ne minä tuon pyhälle vuorelleni ja ilahutan heitä rukoushuoneessani, ja heidän polttouhrinsa ja teurasuhrinsa ovat otolliset minun alttarillani, sillä minun huoneeni on kutsuttava kaikkien kansojen rukoushuoneeksi." (Jes.56:6-7). Jotkut harhaopettajat ovat menneet jopa niin pitkälle sotiessaan Jumalan asettamaa Raamatunmukaista lepopäivää vastaan, että väittävät sen kuuluvan vain juutalaisille, koska silloin kun Laki annettiin Siinailla se kohdistui Israelilaisiin, mutta tällöin he jättävät huomioimatta sen, että myös lupaus Uudesta Liitosta annettiin Israelilaisille eikä siinä sanallakaan mainita pakanoista mitään: "Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä teen Israelin heimon ja Juudan heimon kanssa uuden liiton; en sellaista liittoa kuin se, jonka minä tein heidän isäinsä kanssa silloin, kun minä tartuin heidän käteensä ja vein heidät pois Egyptin maasta, ja jonka liittoni he ovat rikkoneet, vaikka minä olin ottanut heidät omikseni, sanoo Herra. Vaan tämä on se liitto, jonka minä teen Israelin heimon kanssa niiden päivien tultua, sanoo Herra: Minä panen lakini heidän sisimpäänsä ja kirjoitan sen heidän sydämiinsä; ja niin minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani." (Jer.31:31-33). Jos siis Siinailla annettu Laki koski vain juutalaisia (Israel), niin silloinhan myös Uusi Liitto, josta Jumala ennusti profeetta Jeremian välityksellä, koskisi myös vain juutalaisia (Israel). Mutta kuten me kaikki Raamatun kokonaisilmoitusta tutkineet hyvin ymmärrämme, Uusi Liitto koski kaikkia kansoja ja täten meidän on Kirjoitusten valossa ymmärrettävä Israelin merkitys oikein. Olemme jo aikaisemmin käsitelleet, että Israel tarkoittaa koko Jumalan kansaa eikä vain juutalaisia: "Sillä ei se ole juutalainen, joka vain ulkonaisesti on juutalainen, eikä ympärileikkaus se, joka ulkonaisesti lihassa tapahtuu; vaan se on juutalainen, joka sisällisesti on juutalainen, ja oikea ympärileikkaus on sydämen ympärileikkaus Hengessä, ei kirjaimessa; ja hän saa kiitoksensa, ei ihmisiltä, vaan Jumalalta." (Room.2:28-29).

Tänä päivänä vallalla oleva kristillisyys, kirkkokunnat sekä herätysliikkeet, hyökkäävät ankarasti Jumalan Siinailla antamaa Lakia vastaan, väittäen, että se ei kuulu Uuden Liiton uskovan elämään mitenkään. Suurin kiista käydään Jumalan Käskyissä olevan lepopäivän suhteen - kirkkokunnat sekä herätysliikkeet viettävät sunnuntaita lepopäivänä Paavin säätämyksen mukaisesti ja hyökkäävät niitä vastaan, jotka tahtovat pyhittää Raamatullisen lepopäivän sen ilmoittamana oikeana ajankohtana (perjantai-illasta lauantai-iltaan). Kun maailmankirkko Paavin johdolla asettaa lakinsa ja vaatii ihmisiä noudattamaan niitä, kulminoituu ristiriitaisuudet juuri lepopäiväkäskyyn. Aidot Jeesukseen uskovat tahtovat viettää lepopäivää Raamatun mukaisesti, mutta porttokirkko vaatii vietettäväksi sitä sunnuntaina, eli auringonjumalan päivänä. Koska lopunajan taisteluissa kiista kohdistuu lepopäivän viettämisen ajankohtaan, on syytä tarkastella asiaa nyt tarkemmin.

Kun Jeesus Kristus oli noussut taivaaseen ja kun Hänen seuranaan olleet opetuslapset olivat kuolleet, alettiin kristittyjä vainoamaan verisesti. (toki heitä vainottiin myös opetuslasten aikana). Nämä vainot tapahtuivat Rooman keisarien toimesta. Kolmesataa-luvun alussa Roomassa oli sisällissota. Tuhotakseen kilpailevat keisariehdokkaat Konstantinus halusi puolelleen sen ajan vaikutusvaltaiset kristityt (sota erästä ehdokasta; Maxentiusta vastaan). Konstantinus julisti, että jos hän voittaa sodan, hän lopettaa kristittyjen vainot ja tekee kristinuskosta tasavertaisen muiden Rooman uskontojen kanssa. Hän väitti nähneensä näyn, ristin taivaalla, ja kuulleensa sanat "tässä merkissä olet voittava". Hänen sotilaidensa kilpiin pantiin muinainen egyptiläinen risti, joka kristityille symbolisoi Kristuksen ristiä ja pakanallisille roomalaisille sotilaille se symbolisoi muinaista Egyptin auringonjumalan ra"an merkkiä (ANKH). Konstantinus voitti sisällissodan ja teki lupaustensa mukaisesti kristinuskosta tasavertaisen uskonnon Rooman pakanauskontojen joukossa ja lopetti kristittyjen vainot.

Niin kuin arvata sopii, sen ajan kristityt olivat riemuissaan, sillä olivathan he vielä äsken kokeneet veristä vainoa. Se mihin vaino ei ollut tepsinyt, kokeili saatana nyt uutta konstiaan: 2 Kor.:11:14"Sillä itse saatana tekeytyy valkeuden enkeliksi". Tämän juonen tarkoituksena oli saada kristityt lankeamaan maallisuuteen, harhaoppeihin ja ennen kaikkea Baabelin uskonnon valheeseen. Konstantinuksen julistuksen seurauksena kristinuskosta tuli yhtä -äkkiä suosittu uskonto. Jotta pakanalliset roomalaiset saatiin hyväksymään uusi uskonto, tehtiin kompromisseja Raamatullisen opetuksen ja Baabelin uskonnon välillä. Semiramus-tammus-kultin tilalle tehtiin neitsyt-Maria-Jeesus lapsi kultti, Mariasta tehtiin taivaan kuningatar ja jumalatar, jota alettiin rukoilla ja palvoa pelastuksen ja rukousvastausten välittäjänä ihmisten ja Jumalan välillä. Raamatullisen lepopäivän, sapatin tilalle, otettiin Konstantinuksen julistuksella auringonpäivä eli sunnuntai lepopäiväksi. Tämä tapahtui 321 jkr.

Jeesus Kristus itse vietti sapattia: Luuk.4:16" Ja Hän saapui Nasaretiin, jossa hänet oli kasvatettu , ja meni tapansa mukaan sapatinpäivänä synagoogaan ja nousi lukemaan." Kaikki Uuden-liiton uskovat viettivät sapattia. Paavali, pakanoiden apostoli vietti sapattia ( Apt.13:42 ). Apt.17:2:"Ja tapansa mukaan Paavali meni heidän luoksensa ja keskusteli kolmena sapattina heidän kanssansa, lähtien kirjoituksista". Sapattia eivät viettäneet vain juutalaiset Kristinuskoon kääntyneet, vaan myöskin kaikki pakanat, jotka uskoivat Jeesuksen olleen Jumalan Poika. Sapattina, Jumalan lepopäivänä, kokoonnuttiin synagogiin ja mukana oli pakanakristittyjä. On väärin väittää, että sapatin vietto ei kuulu pakanoille, jotka ovat tulleet uskoon, koska Raamattu kertoo meille, että niin pakanakristityt kuin juutalaiskristitytkin viettivät sapattia: Apt.13:43"Kun synagogasta hajaannuttiin, seurasivat monet juutalaiset ja jumalaa pelkääväiset käännynnäiset Paavalia ja Barnabasta". Edes silloin, kun Mestarimme ja Herramme Jeesus Kristus oli kuollut, eivät Häneen uskovat uskaltaneet laiminlyödä sapatin viettämistä: Luuk.23:53-56"Ja otettuaan sen alas (Jeesuksen) hän kääri sen liinavaatteeseen. Ja hän pani hänet hautaan, joka oli hakattu kallioon ja johon ei oltu vielä ketään pantu. Ja silloin oli valmistuspäivä, ja sapatti oli alkamaisillaan. Ja naiset, jotka olivat tulleet hänen kanssaan Galileasta, seurasivat jäljessä ja katselivat hautaa ja kuinka hänen ruumiinsa sinne pantiin. Ja palattuaan kotiinsa he valmistivat hyvänhajuisia yrttejä ja voiteita; mutta sapatin he viettivät hiljaisuudessa lain käskyn mukaan".

Sapatin viettäminen on aina kuulunut myös pakanauskoville, jotka ovat kääntyneet palvelemaan elävää Jumalaa. Harhaopettajien väittämä, jonka mukaan sapatti kuuluisi vain Israelin kansalle on täysin mielivaltainen yritys vääntää Jumalan Sanaa kieroon. Jumalan antama laki, jonka Hän antoi kansalleen Siinailla on aina kuulunut ja tulee aina kuulumaan kaikille niille, jotka palvelevat Häntä. Ihonvärillä eikä kansalaisuudella ole koskaan ollut, eikä koskaan tule olemaan mitään merkitystä: 2 Moos.20:10"Mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti; silloin älä mitään askareita toimita, älä sinä älköönkä sinun poikasi tai tyttäresi, sinun palvelijasi tai palvelijattaresi tai juhtasi älköönkä muukalaisesi joka sinun porteissasi on". Jumalan laki on voimassa, vaikka sitä noudattamalla ei kukaan pelastu, mutta toisaalta, pysyy kyllä pelastuksen tiellä:1 Kor.7:19 "Ei ympärileikkaus ole mitään, eikä ympärileikkaamattomuus ole mitään, vaan Jumalan käskyjen pitäminen". Usko Jeesukseen Kristukseen ei kumoa Jumalan antamaa kymmentä käskyä: Room.3:31 "Teemmekö siis lain mitättömäksi uskon kautta? Pois se! Vaan me vahvistamme lain". Raamattu osoittaa meille kiistattomasti, että Jumalan kymmenen käskyä ovat voimassa ( Hebr.10:15,16 / Matt.5:17-19 / Room.3:31 / Room. 7:22 / Room. 8:4 / 1 Kor.7:19 / 1 Joh.5:3, 2:4 / 1 Piet.2:21,22).

Luokaamme hetkeksi katseemme niihin Raamatun paikkoihin, joilla harhaopettajat pyrkivät "vesittämään" Jumalan lain ja tätä kautta laissa mainitun sapattikäskyn. Yksikään ihminen ei pelastu lakia noudattamalla, vaan uskomalla Jeesukseen Kristukseen, syntiemme sovittajaan. Harhaopettajat perustelevat Galatalaiskirjeen kohdalla 3:10-13, että laki ei kuuluisi Uuden-liiton uskoville. Kyseinen Raamatunkohta ei kuitenkaan tarkoita, että laki olisi kumottu eikä sitä enää tarvita, vaan se tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että kukaan ihminen ei voi pelastua omilla teoillaan. Kristus kärsi Golgatalla kuoleman meidän syntiemme tähden, jotta meillä olisi pelastus Hänen vanhurskautensa tähden. Me saamme lahjaksi Hänen vanhurskautensa vaatteet ja vain Häneen uskomalla me pelastumme! Apt:15:28-29:"Sillä Pyhä Henki ja me olemme nähneet hyväksi, ettei teidän päällenne ole pantava enempää kuormaa kuin nämä välttämättömät; että kartatte epäjumalille uhrattua ja verta ja lihaa, josta ei veri ole laskettu, ja haureutta. Jos te näitä vältätte, niin teidän käy hyvin". Monet puolustavat sapattikäskyn laiminlyömistä tällä Raamatunkohdalla. Tämä Raamatunkohta ei puhu kuitenkaan mitään sapatinvietosta. Kun apostolit tulivat kyseiseen tulokseen kokouksessaan Jerusalemissa, niin meidän on hyvä tietää, että kysymyksessä ei ollut kiista sapatinvietosta, vaan siitä, että juutalaiset kristityt olisivat halunneet ympärileikata pakanakristityt (Apt.15 luku). Kiista ei siis noussut sapatti-asiasta, vaan ympärileikkauksesta ja siksi päätöksessä ei mainita sapattisanaa ollenkaan. Alkukristityt pyhittivät seitsemännen päivän, se oli heille "itsestäänselvyys", ja siksi siitä ei tarvinnut kiistellä. Myöskin, jos otamme tuon Raamatun kohdan tarkempaan käsittelyyn, huomaamme, että tuon päätöksen perusteella ( jos se ymmärretään samalla tulkintaperiaatteella, kuin harhaopettajat opettavat, että kaikki olisi luvallista mitä tuossa kokouksessa ei olisi päätetty kiellettäväksi) pakanat voisivat esim. varastaa, tappaa, juoda viinaa jne. Tämä tällainen tulkintaperiaate ei tietenkään tee oikeutta kokonaisvaltaiselle Raamatun tulkinnalle, vaikkakin juuri tällä tulkintaperiaatteella Jumalan lain vastustajat Raamattuansa tulkitsevat ja opettavat. Ei Jumala kehota Jeesuksen opetuslapsia juomaan viinaa tai tappamaan saatikka varastamaan. Jokainen Raamattunsa hyvin tunteva tietää, että Raamattu toisaalta kertoo miten Jumala suhtautuu varastamiseen tai muihin edellä mainittuihin asioihin. Sama pätee myös sapattiasiaan. Meidän täytyy vastaus etsiä muualta Raamatusta, niistä kohdista, joissa puhutaan sapatista ja sen vietosta, eikä sortua vääntämään Raamattua kieroon, liittäen milloin mitäkin jakeita selittämään jotakin sellaista, mihin ne eivät oikeasti liity millään tavalla! Siksi emme voi edellä mainittuun Raamatunkohtaan (Apt:15:28-29), perustaa yhtään Jumalan lain vastaista väitettä, sillä eihän siinä mainita sapatista mitään! Se olisi hulluutta, koska silloin meidän täytyisi unohtaa kokonaan muu Raamatun ilmoitus! Näin kuitenkin tekevät harhaopettajat väittäessään edellä mainitun Raamatun paikan perusteella, ettei sapatti kuuluisi Jumalan kansalle!

Room.14:5" Toinen pitää yhden päivän toista parempana, toinen pitää kaikki päivät yhtä hyvinä; kukin olkoon omassa mielessään täysin varma". Tämäkään Raamatunkohta ei puhu mitään sapatista, vaikka tällä Raamatun paikalla harhaopettajat, nuo kiivailijat, jotka vastustavat Jumalan rakkaudellisia käskyjä ja täten itse Jumalaa, pyrkivätkin perustelemaan käsityksensä oikeaksi. Sapattisanaa siinä ei mainita lainkaan! On myöskin syytä panna merkille, että vaikka siinä mainittaisiinkin sapattisana, niin mistä tietäisimme kuitenkaan, että siinä puhuttaisiin Jumalan antamasta lepopäiväkäskystä sillä "juutalaisuudessa" oli paljon erilaisia sapatteja. Vaikka ajattelisimmekin lailla harhaopettajien, että Paavali kirjoittaisi tässä sapateista, (mikä on kyllä harhaanjohtavaa), niin on mielenkiintoista huomata, että tuo kyseinen kohderyhmä, jolle Paavali kirjoitti, "pyhitti" joko yhden päivän tai sitten kaikki päivät. Eli toisin sanoen, "vähintäänkin yksi päivä pyhitettiin". Siis vielä kerran- vähintäänkin yksi päivä pyhitettiin! Joten edellä mainittu Raamatunpaikka, samalla tulkintaperiaatteella kuin sapatin vastustajat sen tulkitsevat, päinvastoin kuin luullaan, yllättävää kyllä, tukee sapatinviettämistä! Sillä vähintäänkin yksi päivä pyhitettiin! Edellä mainittu Raamatunpaikka ei kehota siihen, että emme pyhittäisi yhtään päivää, vaan päinvastoin, kehottaa pyhittämään ainakin yhden päivän! Myöskin, kun muistamme, että vain Jumalan kymmenen käskyä kuuluu Uuden-liiton uskoville, eivät mitkään muut juutalaisille annetut ohjeet, niin on sanomattakin selvää, että tuo yksi päivä, joka tulisi vähintäänkin pyhittää, on tietenkin Jumalan kymmenessä käskyssä mainittu lepopäivä, eli viikon seitsemäs päivä! Toisin sanoen, edellä mainittu Raamatun paikka, jolla harhaopettajat pyrkivät perustelemaan sapatinvastaista opetustaan, heidän oman tulkinta periaatteensa mukaisesti, kehottaa Uuden-liiton uskovia viettämään Jumalan kymmenessä käskyssä mainittua lepopäivää.

Vaikka Raamattu erittäin selkeästi kehottaa viettämään lepopäivää ja osoittaa täten myöskin, että Jumalan kymmenen käskyä ovat voimassa, niin kaikesta tästä huolimatta harhaopettajat pyrkivät mitä erilaisimmilla ja mielivaltaisimmilla Raamatun tulkinnoillaan sotimaan kokonaisvaltaista Jumalan selkeää ilmoitusta vastaan. Seuraava Paavalin kirje Galatalaisille on yksi heidän suosituimpia Raamatun kohtiaan, jota hyväksi käyttäen he omalla mielivaltaisella tulkinnallaan pyrkivät eksyttämään ihmisiä, julistaen, ettei sapatti ja täten kymmenen käskyä kuuluisi enää Uuden-liiton uskoville: Gal.4:10-12 "Te otatte vaarin päivistä ja kuukausista ja juhla-ajoista ja vuosista. Minä pelkään teidän tähtenne, että olen ehkä turhaan teistä vaivaa nähnyt. Tulkaa minun kaltaisikseni, koska minäkin olen tullut teidän kaltaiseksenne, veljet, minä pyydän sitä teiltä. Ette ole minua mitenkään loukanneet". Edellä mainittu Raamatun paikka, niinkuin eivät monet aikaisemmatkaan, mainitse sanallakaan seitsemännen päivän sapattia, Jumalan antamaa lepopäivää. Paavali tässä kohdin tarkoittaa, että uskonnollisia muotomenoja noudattamalla ei kukaan ihminen voi pelastua ( jotkut Galatalaiset luulivat niin, kts. jae 21 ja luku 5 jae 4). Huomaamme myös, että edellä mainitussa kirjeessään Galatalaisille Paavali pyytää galatalaisia muuttumaan hänen kaltaisekseen. Paavali itse vietti sapattia ja täten kehottaessaan galatalaisia ottamaan oppia hänestä, sen sijaan, että kieltäisi sapatin vieton, kehottaa lukijoitaan viettämään seitsemännen päivän sapattia! Toisin sanoen, edellä mainittu Raamatun paikka ei missään nimessä sodi Jumalan lakia, sen enempää kuin seitsemännen päivän sapatin viettämistäkään vastaan, vaan on itse asiassa Paavalin ehkä tärkein puolustuspuhe Jumalan antaman lepopäiväkäskyn viettämisen puolesta. On suoranainen hulluus, että sapatin vastustajat pyrkivät käyttämään edellä mainittua Raamatunkohtaa opetuksessaan, sillä näin he itse tuomitsevat oman mielivaltaisen käsityksensä sapatin vietosta, tai tarkemmin sanottuna, he antavat Paavalin tehdä sen. Myöskin tulkittaessa edellä mainittua Raamatunkohtaa, tulee muistaa, että Galatian alue (nykyisessä Turkissa) oli pakanaseutua, jossa epäjumalanpalvelus ja pakanakulttuuri kukoisti. Kun Paavali saarnasi evankeliumia Galatian alueella, tulivat monet pakanuudessa ja epäjumalanpalveluksessa elävät ihmiset uskoon. Nämä uskoon tulleet alkoivat kuitenkin pian tekemään "kompromisseja" pakanallisten uskontojen kanssa ja olivatkin palaamassa takaisin epäjumaliensa palvontaan. Pakanallisiin tapoihin kuuluivat esim. tiettyjen päivien ja vuosien ja kuukausien ns. palvonta. Näinä päivinä suoritettiin erityisesti pakanallisia tapoja ja näistä Paavali heitä varoitti. Edellä mainitussa Raamatun paikassa ei ollut kyse Raamatullisista juhla-ajoista, vaan pakanallisista juhlista joita Galatalaiset niin mielellään viettivät!

Harhaopettajat väittävät, etteivät alkukristityt viettäneet seitsemännen päivän sapattia juutalaisen tavan mukaan. Heidän väitöksellään ei ole kuitenkaan mitään todellisuuspohjaa ( kts.Apt.13:43), sillä jos alkukristityt olisivat viettäneet sapattia sunnuntaina eli viikon ensimmäisenä päivänä, niin miksi sitten Rooman Keisarin Konstantinuksen piti "erikseen" säätää lepopäivä sunnuntaille? Miksi siirtää jotakin sellaista, joka siellä jo on? Itse asiassa Rooman Keisarin toiminta on yksi selvimpiä todisteita siitä, että alkukristityt viettivät sapattia lauantaina, eli viikon seitsemäntenä päivänä. Alkukristityt viettivät myöskin "Herran päivää" (1 päivä), tästä voimme lukea Apt.20:7 /1 Kor.16:1-4. Herran päivä ei missään vaiheessa ole kuitenkaan syrjäyttänyt seitsemännen päivän sapattia! Raamatussa ei ole ainuttakaan mainintaa tästä. Alkuseurakunnassa vietettiin viikon ensimmäistä päivää (sunnuntai) uskovien kokoontumispäivänä ja leivänmurtopäivänä. Viikon ensimmäinen päivä oli myöskin "yhteinen keräyspäivä". Mutta viikon ensimmäinen päivä (sunnuntai) ei ole kuitenkaan se Jumalan antama lepopäivä, jota Jumala kymmenessä käskyssään käskee viettämään. Herran päivä (viikon ensimmäinen päivä, eli sunnuntai) ei ole koskaan syrjäyttänyt seitsemännen päivän sapattia, joka tulee viettää viikon seitsemäs päivä (lauantai), eikä Raamatun mukaan tule syrjäyttämäänkään.

Harhaopettajat, jotka vastustavat seitsemännen päivän sapattia ja selittävät, että "Herran päivä" olisi tullut sen tilalle, väittävät, että Jeesus asetti ehtoollisen sapatin tilalle. On muistettava, että Jeesus asetti ehtoollisen torstai-iltana, eikä suinkaan sapatin, vaan pääsiäisen tilalle. Ote kirjasta, Apostolinen seurakunta ja antikristuksen eksytys: s.246: "On havaittava, että aivan tarkkaan ottaen sunnuntai ei ole sama kuin viikon ensimmäinen päivä. Viikon ensimmäinen päivä alkaa lauantai-iltana ja päättyy sunnuntai-iltana, mutta sunnuntai alkaa ja loppuu noin kuusi tuntia myöhemmin puolenyön aikaan, Roomalaisen käytännön mukaan. ...Messias mitä ilmeisemmin nousi kuolleista viikon ensimmäisen päivän alkaessa lauantai-iltana, oltuaan haudassa kolme päivää ja kolme yötä. Tämän perusteella on ilmeisesti niin, että sunnuntaita tarkalleen ottaen ei voida viettää Kristuksen ylösnousemuspäivänä, koska se tapahtui lauantai-iltana, viikon ensimmäisen päivän alkaessa. Alkuseurakunnan päivinä viikon ensimmäistä päivää, erityisesti sen iltaa, vietettiin uskovien kokoontumispäivänä ja leivänmurtopäivänä. Paavalin matkakertomus osoittaa, että uskovat kokoontuivat Trooassa viikon ensimmäisen päivän iltana eli lauantai-iltana murtamaan leipää ja ehtoollista viettämään. (jos he olisivat kokoontuneet sunnuntai-iltana, niinkuin monet ovat virheellisesti ymmärtäneet, olisi leivän murtaminen silloin jäänyt maanantain eli viikon toisen päivän puolelle, koska Paavali puhui yli puolenyön ja vasta sitten mursi leipää uskovien kanssa, Apt.20:7-11) Siihen, että juuri tuo ilta oli sopiva leivänmurtoilta, on ainakin kaksi taustatekijää. Ensinnäkin, perinteisesti sapatin päättyessä ja viikon ensimmäisen päivän alkaessa (kun kolme keskivahvaa tähteä on tullut näkyviin taivaalle), lauantai - iltana, juutalaiset viettivät sapatin päättämisseremonian, havdalan (havdala merkitsee erottamista; sapatti ja viikon ensimmäinen arkipäivä erotetaan tällä seremonialla), rukouksineen joko kotona tai synagogassa kokoontuneena. Toisekseen viikon ensimmäisen päivän ilta on mitä ilmeisimmin Messiaan ylösnousemuksen hetki ja siksi oli sopivaa viettää tätä iltaa uskovien kokoontumiseen ja leivänmurtamiseen. "Ote kirjasta, Antikristuksen eksytys ja apostolinen seurakunta, s.227-228: "3 Moos. 23:27,32" tämän seitsemännen kuun kymmenentenä päivänä on sovituspäivä; pitäkää silloin pyhä kokous, kurittakaa itseänne paastolla ja tuokaa herralle uhri... se on oleva teille levon päivä, kurittakaa itseänne paastolla. kuukauden yhdeksäntenä päivänä illalla, illasta iltaan, pitäkää tämä sapatti."...Raamatun järjestelmän mukaan vuorokausi vaihtuu illalla, auringon laskiessa. Kun luomiskertomusta tutkitaan, siellä toistuu sama ilmaisu; tuli (oli) ehtoo (ilta) ja tuli (oli) aamu, ensimmäinen päivä, toinen päivä, kolmas päivä jne. Kolmannessa Mooseksen kirjassa, luvussa kaksikymmentä kolme, Jumala antaa juhla-aikamääräykset Israelin kansalle. Suuri sovituspäivä määrättiin pidettäväksi seitsemännen kuun kymmenentenä päivänä, jo alkaen yhdeksäntenä päivänä illalla, illasta iltaan. Nämä Raamatunpaikat osoittavat sen, että Jumalan asetuksen mukaan Raamatullinen vuorokausi eli päivä vaihtuu illalla, auringon laskiessa, eikä keskiyöllä, kuten Roomalainen järjestelmä on sen muuttanut. Raamatullinen vuorokausi on siis illasta iltaan, auringon laskusta auringon laskuun, Jumalan säätämyksen mukaan". (lainaus kirjasta Apostolinen seurakunta ja antikristuksen eksytys).

Jumalan antama lepopäivä, seitsemännen päivän sapatti tulee viettää Raamatullisen kalenterin mukaan, eli perjantai illasta (auringonlaskusta) lauantai iltaan (auringonlaskuun) eli viikon seitsemäs päivä! Katolinen kirkko on kuitenkin muuttanut lepopäivän sunnuntaille, vastoin Raamatun selkeää opetusta. 300-luvun alussa Roomalaiset siirsivät sapatin viikon ensimmäiselle päivälle, eli sunnuntaille. Näin toteutui Danielin profetia: Dan.7:25"Hän puhuu sanoja Korkeinta vastaan ja hävittää Korkeimman pyhiä. Hän pyrkii muuttamaan ajat ja lain, ja ne annetaan hänen käteensä ajaksi ja kahdeksi ajaksi ja puoleksi ajaksi". Ote Fredrik Nielsen, kristillisen kirkon historia 1:s.173: "Toisen vuosisadan kuluessa tuli kristittyjen tavaksi kutsua kokouspäivää Herran päiväksi. Kun uskon puolustajat pakanoille aiotuissa kirjoissaan joitakin kertoja käyttivät nimitystä "auringon, helioksen päivä", koettivat he kaikin tavoin välttää väärinkäsitystä. Niinpä Tertullianus sanoo, että kristityt pyhittivät auringon päivän ilolla aivan toisesta syystä, kuin auringon palvelijat, ja Justianus marttyyri selittää tämän päivän nimen viittaamalla maailman luomisen alussa tapahtuneeseen pimeyden karkottamiseen ja Kristuksen nousemiseen haudasta. Vasta Konstantinuksen aikana kristityt käyttivät yleisesti nimeä "auringonpäivä". Toiset päivät he tavallisesti merkitsivät lukusanoilla; 2,3 jne. Pakanallisia kiertotähtien mukaisia nimiä kartettiin ( sunnuntai, maanantai). Kahdella päivällä oli kuitenkin erityinen nimi. Perjantaita kutsuttiin usein valmistuksen päiväksi ja lauantaita sapatiksi....turhaan saa kolmen ensimmäisen vuosisadan kirjallisuudesta etsiä yhtäkään ainoaa lausuntoa, joka tukisi käskyn soveltamista sunnuntain pyhittämiseen, mikä myöhempinä aikoina on tullut niin yleiseksi". Ote samaisesta kirjasta, s.324: "Eräs Krysostomoksen aikalainen sanoo sapattia ja sunnuntaita kauniiksi kaksivaljakoksi. Konstantinuksen jälkeisinä aikoina oli nimittäin sunnuntain ohella lauantai suuressa määrin saanut pyhäpäivän luonteen. Monin paikoin oli kielletty paastoamasta lauantaina. Orjien piti saada levätä ja jumalanpalvelusta pidettiin ja pyhiä kirjoituksia luettiin. Sapatin pyhittäminen sunnuntain ohella todistaa, ettei kristittyjen mieleen vielä ollut johtunut soveltaa kolmatta käskyä sunnuntaihin. Konstantinus oli kuitenkin jo v.321 julkaissut lain, joka teki auringon kunnia-arvoisen päivän kaikkien tuomarien ja kaupunkilaisten käsityöläisten lepopäiväksi". Laodiken kirkolliskokous (katolinen kokous) v.364 määräsi: "Kristittyjen ei tule olla juutalaisten mukaisia ja olla toimettomia, vaan heidän tulee erikoisesti kunnioittaa, ja ollen kristittyjä, jos mahdollista, olla tekemättä mitään työtä sinä (sunnuntai) päivänä. Jos heidät havaitaan seuraavan juutalaisuutta, heidät tulee sulkea pois Kristuksesta." Se, että tällainen asetus piti asettaa, tarkoittaa sitä, että siihen aikaan kristityt pitivät sapattia lauantaina.

Jotkut haluavat kumota lauantaisen sapatin vieton Ilm.1:10 kohdalla, jossa Johannes oli "Hengessä Herran päivänä", väittämällä, että kyseessä oli sunnuntai. Sellainen johtopäätös ei kuitenkaan ole oikeutettu, sillä kristityt eivät käyttäneet nimitystä "Herran päivä" sunnuntaista, kuin vasta paljon myöhemmin. Ensimmäiset luotettavat viittaukset sunnuntaihin "Herran päivänä" ajoittuvat toisen vuosisadan lopulle. Myöhempiä asetuksia: Maconin synodi kielsi 585 peltotyöt sunnuntaina / Bonifacen synodi antoi määräyksen sunnuntain pyhittämiseksi 680 / samoin Frankfurtin synodi 794 / samoin Rooman synodi 826 / samoin Pariisin synodi 829 / Paavi Leo IV;n aikana määrättiin kirkolliskokouksessa 853, että sunnuntaita oli noudatettava "herran päivänä". Kukaan kolmen ensimmäisen vuosisadan kirkkoisistä ei pane sunnuntain vieton alkuperää Kristuksen tai apostolien tiliin. Augustus Neander, kristillisen ajan merkittävimpiä historioitsijoita kirjoittaa:"sunnuntain juhlapäivä, niinkuin muutkin juhlapäivät, oli aina vain ihmisten laatima säädös, eikä apostolien mieleenkään tullut saada tässä kohdin aikaan jumalallista käskyä; eikä varhainen apostolinen seurakunta aikonut siirtää sapattilakeja sunnuntaille. ehkä toisen vuosisadan lopulla tällaista soveltamista alkoi ilmetä; sillä näihin aikoihin ihmiset näyttävät pitäneen työntekoa sunnuntaina syntinä". ( lainaus: The History of the Christian religion and churc,s.186). Näin siis kirkko muutti sapatinviettopäivän sunnuntaille.

Reggion arkkipiispan mielipide oli, että perimätiedon on oltava Raamatun yläpuolella, koska kirkko pelkän perimätiedon arvovallalla oli muuttanut sapatin sunnuntaiksi. Näin hän sanoo: "tämän ajan harhaoppisten tila on se, että he eivät luota mihinkään muuhun enempää kuin siihen, että he Jumalan Sanan varjolla kumoavat kirkon arvovallan; aivan kuin kirkko, Hänen ruumiinsa, voisi olla Kristuksen Sanaa tai kirkon Päätä (Kristusta) vastaan. Päinvastoin, Raamattuhan mitä selvimmin havainnollistaa kirkon arvovallan; sillä samalla kun kirkko toisaalta suosittelee Raamattua, julistaa sen jumaliseksi, antaa sen meidän luettavaksemme, se epäselvissä asioissa selittää sitä uskollisesti, ja tuomitsee kaiken mikä on sen vastaista; toisaalta Herran opettamat lain määräykset Raamatussa on saman arvovallan nojalla lakkautettu. Sapatti, lain suurenmoisin päivä, on muutettu Herran päiväksi... näitä ja muita samanlaisia asioita ei ole lakkautettu Kristuksen opetuksen nojalla ( sillä Hän sanoo tulleensa lakia täyttämään, ei kumoamaan), vaan ne on muutettu kirkon arvovallalla. Jos kirkko tosiaan pantaisiin viralta (koska harhaoppeja täytyy aina olla), kuka kuuluttaisi totuutta, kuka saattaisi harhaoppisten itsepintaisuuden häpeään?" ( Ote: Mansi sc, 33. osa, kappaleet 529, 530, kursivointi lisätty). Region arkkipiispa 18.1-1562: "Kirkon arvovaltaa ei voitaisi sen tähden sitoa Raamatun arvovaltaan, koska kirkko oli muuttanut sapatin sunnuntaiksi, ei Kristuksen käskystä, vaan oman arvovaltansa nojalla". (Canon and tradition, s.263). Augsburgin tunnustus, vuodelta 1530: "He (katoliset) viittaavat myös sapattiin, joka kymmenen käskyn vastaisesti näyttää siirretyn vietettäväksi Herran päivänä. Mistään muusta esimerkistä ei tehdä niin suurta numeroa kuin sapatin muuttamisesta. Näin he korostavat äärimmilleen kirkon valtaa, koska se on kyennyt myöntämään vapauksia jopa kymmenen käskyn määräyksestä". (Augsburgin tunnustus, toim. Kaarlo Kalliala, 1980, s.45). Merkittävä historioitsija Dean Stanley kirjoittaa: "Vanhan pakanallisen nimen "dies solis" eli "sunnuntai" säilyminen kristillisen viikottaisen juhlapäivän nimenä johtuu suurelta osalta pakanoiden ja kristittyjen näkemysten ykseydestä, jonka vuoksi Konstantinus suositteli viikon ensimmäistä päivää alaisilleen, niin pakanoille kuin kristityillekin, "auringon kunnianarvoisena päivänä"... Se oli hänen tapansa saada valtakunnan erilaiset uskonnot sopusointuun yhden yhteisen käytännön johdolla". (Lectures on the eastern churh, luento 6, s.291)

Seuraavaksi virallisesta katolisesta julkaisusta kohta: "Kaikissa virallisissa opillisissa kirjoissaan protestantit väittävät, että heidän uskontonsa perustuu Raamattuun ja yksin Raamattuun, ja he kieltävät perimätiedolla olevan minkäänlaista osaa uskonsa perustana. Uudessa- testamentissa ei ole missään selvää mainintaa, että Kristus muutti lepopäivän lauantailta sunnuntaille. Kuitenkin kaikki protestantit, seitsemännen päivän adventisteja lukuun ottamatta, viettävät sunnuntaita. Viettäessään sunnuntaita protestantit seuraavat perimätietoa". (our sunday visitor, 11.7-1950). Niin kuin olemme tulleet huomaamaan, Jumalan laki ja myöskin lepopäiväkäsky kuuluu Jumalan kansalle, tänäänkin. Sapatti, joka tulee viettää perjantai-illasta lauantai-iltaan (auringonlaskusta auringonlaskuun) on katolisen kirkon toimesta siirretty sunnuntaihin. Suuri kristikunta, joko tietäen, tai tietämättään on niellyt katolisen kirkon harhaopetuksen. Samanaikaisesti kun suuri kristikunta nimittää Paavia antikristukseksi, se kuitenkin viettää vääränä aikana Jumalan lepopäivää katolisen opetuksen mukaisesti.

Keisari Konstantinus neljännellä vuosisadalla antoi ensimmäiset sunnuntailait: "Auringon kunnianarvoisena päivänä (venerabili die solis) virkamiehet ja kaupungissa asuva kansa levätkööt ja kaikki työpajat olkoot suljettuina. Maaseudulla voivat maanviljelystä harjoittavat henkilöt kuitenkin vapaasti ja laillisesti jatkaa töitään". Laodikean konsiilissa (346) annettiin ensimmäinen kirkollinen sunnuntailaki: "jos mahdollista olla tekemättä työtä tuona päivänä" ja "ei tulisi olla joutilaina lauantaina, vaan työskennellä tuona päivänä". Orleansin kolmas konsiili (585) antoi lain: "maanviljelystyöt on pantava syrjään, jotta ihmiset eivät estyisi tulemasta kirkkoon". Trenton konsiilissa (18.01.1562) julistettiin: "Kirkon arvovalta käy siis mitä selvimmin ilmi Raamatun kirjoituksista: vaikka kirkko toisaalta suosittelee niitä, selittää niiden olevan jumalallista alkuperää ja tarjoaa niitä meidän luettavaksemme, toisaalta kuitenkin Raamatun sisältämät lain käskyt, joita Herra opetti, ovat lakanneet olemasta voimassa saman arvovallan (kirkon) toimesta. Sapatti, kaikkein kunniakkain päivä laissa, on muutettu Herran päiväksi. Nämä ja muut samankaltaiset asiat eivät ole lakanneet Kristuksen opetuksen tähden, vaan ne on muutettu kirkon arvovallalla". Katolinen tutkija John. A O`Brien tuo esille teoksessaan The Faith of Millions (1974) seuraavaa: "Koska Raamatun mukaan lepopäivä on lauantai eikä sunnuntai, eikö ole outoa, että ei-katoliset, jotka sanovat perustavansa uskonsa suoraan Raamattuun eikä Kirkon arvovaltaan, viettävät sunnuntaita lauantain sijasta? Kyllä, tietenkin se on epäjohdonmukaista. Tämä sunnuntainvietto on muistuttamassa äitikirkosta, josta ei-katoliset lahkot ovat eronneet. Ne ovat kuin poika, joka on juossut pois kotoaan, mutta joka yhä kuljettaa taskussaan äitinsä kuvaa".

Olemme edellä käsitelleet, että Raamatullinen lepopäivä on Kirjoituksien kokonaisvaltaisten opetuksien mukaan voimassa sekä sen, että sunnuntain pyhittäminen lepopäiväksi on Paavin kirkon aikaansaannosta jonka historia meille aukottomasti todistaa. Paavi porttokirkon edustajana pitää "kynsin hampain" kiinni siitä, että sunnuntailaki pysyy voimassa myös tulevaisuudessa: vuonna 1994 Katolisen kirkon katekismus kehottaa kristittyjä pyrkimään siihen, että sunnuntai olisi kunkin maan lainsäädännössä määrätty vapaapäiväksi (Cathechism of the Catholic Church, 1994). Jumala käskee luotujansa pyhittämään sapatin, mutta Paavi vaatii ihmisiä pyhittämään sunnuntain - tästä on kysymys lopunajan yhteentörmäyksessä, jossa mittaa toisistaan ottavat todelliset Jumalan Pyhät vastustajinaan porttokirkkoon kuuluva valtakristillisyys.

Väärinymmärryksien välttämiseksi on todettava, että jos joku nyt ei vietä sapattia oikeana ajankohtana, se ei ole vielä pedon merkin ottamista, mutta lähitulevaisuudessa, kun Paavi maailmankirkon johtajana käskee viettämään auringonpäivää eli sunnuntaita lepopäivänä, siitä muodostuu sellainen. Kaikki ne, jotka kumartavat porttokirkon asetuksia toteennäyttävät näin elämällään palvovansa lohikäärmeen luomaa suurta Babyloniaa - todelliset Jeesukseen uskovat eivät niin tee vaan pysyvät uskollisena Raamatun kokonaisvaltaiselle ilmoitukselle viettäen lepopäivää sen oikeana ajankohtana.

Kaikki ne, jotka kumartavat petoa ja ottavat merkin otsaansa tai käteensä, joutuvat juomaan Jumalan vihan viiniä. Lisäksi Johannes kuvailee, että nämä joutuvat vaivattaviksi Pyhien enkelien sekä Karitsan edessä ja heidän vaivansa savu on nouseva iankaikkisesti, eikä heillä ole lepoa päivällä eikä yöllä. Monet valtakristillisyyden harhaopettajat väittävät tämän Raamatunkohdan todistavan helvetin olemassaolosta jo nyt, vaikka se on täysi mahdottomuus, sillä eihän Kristus ole vielä istunut tuomioistuimelleen. Vääränlainen opetus helvetistä kumpuaa Paavin kirkon opetuksista sekä pakanallisista uskonnoista. Se on osa kokonaisuutta, joka liittyy oleellisesti siihen, miten ymmärrämme sielun, hengen sekä ruumiin. Opetus, jonka mukaan jumalattomia ihmisiä nyt vaivattaisiin loppumattomassa helvetin tulessa, ansaitsee siis lähempää tarkastelua Raamatun valossa. Ymmärtääksemme Katolisen kirkon opetuksien pesiytyneen lähes kaikkialle kristikuntaan, kirkkokuntiin sekä herätysliikkeisiin, on tärkeää tarkastella, mitä Raamattu opettaa helvetistä sekä sitä, mitä Kirjoitukset kertovat meille sielusta, hengestä sekä ruumiista. Vallalla oleva käsitys helvetistä loppumattomana piinan paikkana on Paavin kirkon opetusta, joka kumpuaa kiirastuliopetuksesta, eikä Raamatun lehdiltä. Perkele on salakavalasti historian saatossa pedon, eli Paavin kirkon kautta levittänyt harhaopetuksia, joita tämän päivän kristikunta on tulvillaan - siksi Paavin on helppo ottaa lopun ajan maailmankirkossa johtoasema, koska jo nyt lukemattomat eri kristilliset suuntaukset toimivat joko ymmärtäen, tai ymmärtämättömyydessään Katolisen kirkon harhaopetuksien mukaisesti. Käsitelkäämme siis hetki edellä mainittuja aiheita Raamatun kokonaisvaltaisen ilmoituksen valossa.

Raamatun selkeä ilmoitus on, että vain Jeesuksessa Kristuksessa meillä on iankaikkinen elämä. Vain yhteydessä Jumalaan Jeesuksessa Kristuksessa voi ihminen elää loppumattomasti. Mikään ei elä jos on erossa Hänestä: Apt.17:28 "Sillä hänessä me elämme ja liikumme ja olemme". Yksikään olento, yksikään kasvi, eikä ylipäätänsä mikään voi elää erillään Hänestä, joka on Elämä ja Yltäkylläisyys. Sillä Jeesuksessa Kristuksessa kaikki ovat luodut ja ilman Häntä ei ole luotu mitään: Kol.1:16-17"Sillä hänessä luotiin kaikki, mikä taivaissa ja mikä maan päällä on, näkyväiset ja näkymättömät, olkoot ne valtaistuimia tai herrauksia, hallituksia tai valtoja, kaikki on luotu hänen kauttansa ja häneen, ja hän on ennen kaikkia, ja hänessä pysyy kaikki voimassa". On siis selvää, että kun nämä "välit" lopullisen tuomion jälkeen laitetaan kokonaan poikki, kun kuvaan astuu iankaikkinen kadotus Jumalan kasvoista, niin silloin "putket" elämän antajaan katkaistaan ja elämä yksinkertaisesti lakkaa olemasta. Vain Jeesuksessa Kristuksessa meille tarjotaan iankaikkista elämää: Joh.11:26 "Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko sen"? ja 1 Joh.5:13: "Tämän minä olen kirjoittanut teille, jotka uskotte Jumalan Pojan nimeen, tietääksenne, että teillä on iankaikkinen elämä". Tätä taustaa vasten on täysin ymmärrettävää, että lopullisen tuomion jälkeen, kun jumalaton joutuu erilleen Luojastaan, niin hän yksinkertaisesti lakkaa olemasta: 2 Tess.1:9 "Heitä kohtaa silloin rangaistukseksi iankaikkinen kadotus Herran kasvoista ja hänen voimansa kirkkaudesta". Ne taas jotka ovat uskoneet Jeesuksen lupaukseen, ette ikinä kuole ( voidaan kääntää: eivät tule kuolemaan / King James käännös), saavat kokea kohdallaan, että Hän ei valehdellut. Sillä vain JEESUKSESSA KRISTUKSESSA ON ELÄMÄ.

Sana helvetti tulee sanasta Ge hinnom. Siellä poltettiin Jeesuksen aikana ja sitä ennenkin ihmisten ruumiita. Myöskin eläinten ruumiit poltettiin siellä. Tuleen lisättiin rikkiä eli tulikiveä palamisen edistämiseksi. Joskus kävi kuitenkin niin, että ruumis ei pudonnutkaan tuleen vaan jäi rotkon jollekin ulkonemalle. Tällöin liha mätäni ja madot söivät sen. Ge hinnom oli siis paikka, jossa tuli paloi jatkuvasti ja madot eivät kuolleet. Ge hinnom on siis vertauskuva helvetistä, paikasta jossa jumalattomat viimeisen tuomion jälkeen tuhotaan. On huomattava, että sinne ei koskaan heitetty elävää ihmistä, vaan aina kysymyksessä olivat ruumiit - siis jo kuolleet ihmiset.

Jotkut opettavat, että saatana, sielunvihollinen elää iankaikkisesti. Että hän piinaa ihmisiä helvetissä eikä kuole koskaan, niin kuin eivät kuole nekään jotka helvetissä ovat. Tämä ei kuitenkaan voi olla mahdollista, sillä itse saatanakin tuhotaan ja kerran hänkin on muuttuva tuhkaksi. Hesekiel kuvaillessaan sitä, mikä asema Luciferilla oli taivaassa ja kertoessaan hänen lankeemuksestaan kertoo mm. seuraavaa: Hess.28:18-19 "Paljoilla synneilläsi, tekemällä vääryyttä kaupoissasi, sinä olet häväissyt pyhäkkösi. Niin minä annoin sinun keskeltäsi puhjeta tulen; se kulutti sinut. Ja minä panin sinut tuhaksi maahan kaikkien silmäin edessä, jotka sinut näkivät. Kaikki tuttavasi kansojen seassa ovat tyrmistyneet sinun tähtesi. Kauhuksi olet sinä tullut, eikä sinua enää ole, hamaan ikiaikoihin asti". Niin kuin huomaamme, viimeisen tuomion jälkeen saatanakin tuhotaan iankaikkisella tulella. Huomaamme, että mitenkään ei voi olla mahdollista se, että saatana vaivaisi jumalattomia helvetissä, sillä hän itsekin joutuu tuhon omaksi. Ei saatana voi ketään enää silloin kiusata, sillä häntä ei yksinkertaisesti enää ole! Jesaja esittääkin mielenkiintoisen kysymyksen juuri siitä , että voiko kukaan ylipäätänsä asua "iankaikkisessa hehkussa":Jes.33:14 "Kuka meistä voi asua kuluttavassa tulessa, kuka asua iankaikkisessa hehkussa"? Vastaus on yksinkertainen - ei kukaan! Jumalattomille varattu iankaikkinen tuli on kerran tuhoava kaikki jumalattomat niin kuin myös saatanan ja hänen enkelinsä lopullisesti: Jes.33:10-12" Nyt minä nousen, sanoo Herra, nyt minä itseni korotan, nyt minä kohoan korkealle. Olkia te kannatte kohdussanne, akanoita synnytätte; teidän kiukkunne on tuli, joka kuluttaa teidät. Ja kansat poltetaan kuin kalkki, kuin katkotut orjantappurat, jotka tulessa palavat".

Mitä sitten tarkoittaa "iankaikkinen tuli"? Mitä Raamattu tarkoittaa kun se puhuu "iankaikkisesta". Sana iankaikkinen tulee sanasta aion. Sillä on kolme merkitystä, sanalle aion on kolme synonyymiä: maailmanaika, epämääräinen ajanjakso, tai loputon aika eli iankaikkisuus. On siis selvää , että jos sana aion käännetään joka kerta sanaksi loppumaton, niin se ei tee oikeutta Pyhän Kirjan sanomalle. Näin kuitenkin useat harhaopettajat tekevät. Siksi on syytä tarkastella, onko Raamatussa todellakin kohtia joissa sana iankaikkinen, ikuinen onkin osoittautunut joksikin sellaiseksi, mikä ei olisikaan loppumatonta. 2 Moos.40:15 "Ja voitele heidät, niin kuin sinä voitelit heidän isänsäkin, että he pappeina palvelisivat minua. Niin tämä on oleva heille voitelu ikuiseen pappeuteen, sukupolvesta sukupolveen". Me tiedämme, että Aaronin pappeus ei ole enää voimassa. Se yksinkertaisesti kuului Vanhan testamentin jumalanpalvelussäädöksiin, jotka nyt on kumottu. Tästä kertoo meille mm. Hebrealaiskirje luvussa 7 jakeissa 11 -18:"Jos siis täydellisyys olisi saavutettu leeviläisen pappeuden kautta, sillä tähän on kansa laissa sidottu, miksi sitten oli tarpeen, että nousi toinen pappi Melkisedekin järjestyksen mukaan eikä tullut nimitetyksi Aaronin järjestyksen mukaan? Sillä pappeuden muuttuessa tapahtuu välttämättä myös lain muutos. Sillä se, josta tämä sanotaan, oli toista sukukuntaa, josta ei kukaan ole alttaritointa hoitanut. Onhan tunnettua, että meidän Herramme on noussut Juudasta, jonka sukukunnan pappeudesta Mooses ei ole mitään puhunut. Ja tämä käy vielä paljoa selvemmäksi, kun nousee toinen pappi, Melkisedekin kaltainen, joka ei ole siksi tullut lihallisen käskyn lain mukaan, vaan katoamattoman elämän voimasta. Sillä hänestä todistetaan: "Sinä olet pappi iankaikkisesti Melkisedekin järjestyksen mukaan." Täten kyllä entinen säädös kumotaan, koska se oli voimaton ja hyödytön." Niin kuin huomasimme, pappeuden piti olla ikuista ja kuitenkaan se ei sitä ollut. Tällä kertaa sana aioon olisikin tullut suomentaa "epämääräiseksi ajanjaksoksi".

1 Sam.1:22: "Mutta Hanna ei lähtenyt, vaan sanoi miehellensä: "Kun poika on vieroitettu, vien minä hänet sinne, niin että hän tulee Herran kasvojen eteen ja saa jäädä sinne ainiaaksi." Tässä Hanna lupaa lapsensa Jumalalle ainiaaksi. Mitä hän tällä tarkoitti, selviää jakeessa 28:"Sentähden myös minä suostun antamaan hänet Herralle: kaikiksi elinpäiviksensä hän olkoon Herralle annettu. Niin kuin huomaamme, tässäkin kohtaa sana aion olisi pitänyt suomentaa tarkoittamaan "tiettyä ajanjaksoa, epämääräistä ajanjaksoa". Joona.2:1: "Mutta Herra toimitti suuren kalan nielaisemaan Joonan. Ja Joona oli kalan sisässä kolme päivää ja kolme yötä". Kuitenkin Joona itse selittää tapahtunutta seuraavalla tavalla jakeessa 7:"Minä vajosin alas vuorten perustuksiin asti, maan salvat sulkeutuivat minun ylitseni iankaikkisesti. Mutta sinä nostit minun henkeni ylös haudasta, Herra, minun Jumalani". Ristiriitaako, ei tietenkään. Meidän on vain ymmärrettävä, että kaikissa kohdin sanaa aioon ei tule suomentaa sanalla iankaikkisesti eli loputtomasti.

Monet sanovat, että jos iankaikkinen helvetti ei ole loppumaton piinan paikka, niin silloin myöskään taivaassa olo ei olisi ikuista. He ymmärtävät, että iankaikkinen elämä Jumalan luona on vastakohta iankaikkiselle kidutukselle saatanan luona. Näin he laittavat "iankaikkisuutta" tarkoittavan sanan tarkoittamaan samaa molemmissa tapauksissa. Mutta tämä on virheellinen tulkinta asiasta. Puhuttaessa taivaan autuudesta sana aion on silloin aina suomennettava tarkoittamaan loputonta aikaa. Jess.66:24: "Ja he käyvät ulos katselemaan niiden miesten ruumiita, jotka ovat luopuneet minusta; sillä heidän matonsa ei kuole, eikä heidän tulensa sammu, ja he ovat kauhistukseksi kaikelle lihalle." Tätä Raamatun kohtaa lainataan usein myöskin Uudessa testamentissa. Perusteeksi helvetin loppumattomalle piinalle kuulee usein sanottavat, että eihän siellä matokaan kuole. Tämän tekstin suhteen on ensinnäkin todettava ettei siinä puhuta mitään siitä, että tätä katselemista kestäisi loputtomasti ja ainaisesti. Jos tutkimme tämän tekstin sen oikeassa yhteydessään, merkitsee se enintään sitä, että pelastuneet näkevät jumalattomien lopullisen rangaistuksen. Silloin, jossakin vaiheessa, he näkevät niiden ruumiit, jotka ovat luopuneet Jumalasta. On huomattava, että tässä tekstissä ei puhuta elossa olevista sieluista, joita jatkuvasti piinataan. Teksti ei tällaista ajatusta tunne, vaikka epäilemättä on niin, että monet ovat siihen sellaisen ajatuksen liittäneet. (Tavoitteena kuolemattomuus, Wiljam Aittala).

Siirtykäämme nyt tarkastelemaan Raamatun paikkoja, joilla harhaopettajat pyrkivät selittämään naurettavaa oppiaan helvetistä loppumattomana piinan paikkana, ja tulet huomaamaan, että seuraavat Raamatun paikat eivät todellisuudessa todista mitään siitä, että helvetti olisi loppumaton, vaan lopullinen hävitys jumalattomista. Mark.9:43-48:"Ja jos sinun kätesi viettelee sinua, hakkaa se poikki. Parempi on sinulle, että käsipuolena menet elämään sisälle, kuin että, molemmat kädet tallella, joudut helvettiin, sammumattomaan tuleen, jossa heidän matonsa ei kuole eikä tuli sammu. Ja jos sinun jalkasi viettelee sinua, hakkaa se poikki. Parempi on sinulle, että jalkapuolena menet elämään sisälle, kuin että sinut, molemmat jalat tallella, heitetään helvettiin, jossa heidän matonsa ei kuole eikä tuli sammu Ja jos sinun silmäsi viettelee sinua, heitä se pois. Parempi on sinulle, että silmäpuolena menet sisälle Jumalan valtakuntaan, kuin että sinut, molemmat silmät tallella, heitetään helvettiin, jossa heidän matonsa ei kuole eikä tuli sammu." Tässä todellakin puhutaan "sammumattomasta tulesta". Harhaopettajat perustelevatkin kyseisellä Raamatunpaikalla sitä, että helvetin tulijärvi on sammumaton ja siksi siellä syntinen kärsii loppumattomasti. Mutta puhuttaessa "sammumattomasta tulesta" ei suinkaan tarkoiteta tulta, joka ei ikinä sammu. Otetaanpa Raamatusta muutama esimerkki. Annetaan siis Raamatun itse selittää itseään:Jer.17:27 "Mutta jos ette kuule minua ettekä pyhitä sapatinpäivää, vaan kannatte kantamuksia ja kuljette Jerusalemin porteista sapatinpäivänä, niin minä sytytän tuleen sen portit, ja tuli on kuluttava Jerusalemin palatsit, eikä se ole sammuva." Tässä Jumalan profeetta Jeremia ennustaa Jerusalemin tuhon. Jumala käyttäisi tässä tuhoamisessa tulta, joka ei sammu. Toteutuiko tämä ennustus? Kyllä - 2 Aik.36:21:"Ja niin toteutui Herran sana, jonka hän oli puhunut Jeremian suun kautta, kunnes maa oli saanut hyvityksen sapateistaan - niin kauan kuin se oli autiona, se lepäsi - kunnes seitsemänkymmentä vuotta oli kulunut". Jokainen halukas voi matkustaa Jerusalemiin katsomaan, onko siellä vielä tuli, sillä eihän sen pitänyt sammua. Ei - ei siellä mitään tulta enää ole, tuli oli sammumaton siksi, että se teki lopullisesti sen tehtävän, mitä varten Jumala oli sen lähettänytkin. Se ei sammunut ennen kuin työ oli saatettu päätökseen. Joten ymmärrämme hyvin, että tässä käytetty " sammumaton tuli", on siinä mielessä sammumaton, että se tekee sen tehtävän, mitä varten Jumala on sen kulloinkin lähettänyt tekemään. Sammumaton tuli siis tekee sen, mitä Jumala sen käskeekin tekemään. Tuli ei ole sammumaton siinä mielessä, että itse tuli ei sammuisi koskaan! Ilm.14:10-11:"Niin hänkin on juova Jumalan vihan viiniä, joka sekoittamattomana on kaadettu hänen vihansa maljaan, ja häntä pitää tulella ja tulikivellä vaivattaman pyhien enkelien edessä ja Karitsan edessä. Ja heidän vaivansa savu on nouseva aina ja iankaikkisesti, eikä heillä ole lepoa päivällä eikä yöllä, heillä, jotka petoa ja sen kuvaa kumartavat, eikä kenelläkään, joka ottaa sen nimen merkin." Puhuttaessa helvetistä, tulikivijärvestä, käytetään tässä sanaa iankaikkinen. Aapeli Saarisalo on kuitenkin suomentanut tämän kohdan paremmin omassa Uuden testamentin käännöksessään: "Heidän vaivansa savu nousee maailmanajasta maailmanaikaan." (selvästikin tarkoittaa, että jakso ei ole "loputon" niinkuin harhaopettajat virheellisesti opettavat). Tähän Raamatun paikkaan löytyy selitys Jesajan kirjasta. Tässä Jesaja ennustaa Eedomin kohtalon - joten tarkastelkaamme sitä hieman: Jes.34:9-10" Edomin purot muuttuvat pieksi ja sen multa tulikiveksi; sen maa tulee palavaksi pieksi. Ei sammu se yöllä eikä päivällä, iäti nousee siitä savu; se on oleva raunioina polvesta polveen, ei kulje siellä kukaan, iankaikkisesta iankaikkiseen". Myöhemmin arkeologit ovat löytäneet kaivauksissaan Edomin maan. Mitä he ovat havainneet? Palaako siellä vielä tuli? Ei, ei siellä mitään tulta enää pala. Kuitenkin he ovat kaivauksissaan saaneet selville, että Eedomin maan tuhosi tuli. Jesajan ennustus oli siis käynyt toteen. Jesajan ennustus ennusti, että ne palavat loputtomasti, tulen ei pitänyt sammua yöllä eikä päivällä. Onko niin, että Jesajan ennustus ei käynytkään toteen? Kyllä se kävi, Eedom tuhottiin tulella. Huomaamme siis, että Jesaja vain kuvaili tulen iankaikkista vaikutusta, sitä, että tuli tuhosi kaiken, että tuli oli iankaikkinen siinä mielessä, että se teki tehtävänsä lopullisesti. Jesaja kuvailee siis voimakkaasti peruuttamatonta hävitystä. Ilmestyskirjan kirjoittaja Johannes vain lainaa näitä Jesajan sanoja kuvaillessaan peruuttamatonta hävitystä.

Matt.18:8:"Mutta jos sinun kätesi tai jalkasi viettelee sinua, hakkaa se pois ja heitä luotasi; parempi on sinulle, että käsipuolena tai jalkapuolena pääset elämään sisälle, kuin että sinut, molemmat kädet tai molemmat jalat tallella, heitetään iankaikkiseen tuleen." Matt.25:41:"Sitten hän myös sanoo vasemmalla puolellaan oleville: 'Menkää pois minun tyköäni, te kirotut, siihen iankaikkiseen tuleen, joka on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleillensä." Näissä Raamatun kohdissa Jeesus ei sano; MENKÄÄ IANKAIKKISEEN PIINAAN, vaan Hän sanoo: MENKÄÄ IANKAIKKISEEN TULEEN. Tuli on siis iankaikkinen, mutta niin kuin kaikki ymmärrämme, tulessa ei voi kukaan elää iankaikkisesti. Sillä Jumalan tuomion tuli on KULUTTAVA TULI: Hebr.10:26-27 "Sillä jos me tahallamme teemme syntiä, päästyämme totuuden tuntoon, niin ei ole enää uhria meidän syntiemme edestä, vaan hirmuinen tuomion odotus ja tulen kiivaus, joka on kuluttava vastustajat".

Juud.1:7: "Samoin kuin Sodoma ja Gomorra ja niiden ympärillä olevat kaupungit, jotka samalla tavalla kuin nekin harjoittivat haureutta ja eksyivät luonnottomiin lihanhimoihin, ovat varoittavana esimerkkinä, kärsiessään iankaikkisen tulen rangaistusta." Tämä Sanan kohta kertoo meille, että Sodoma ja Gomorra kärsivät IANKAIKKISEN TULEN rangaistuksen. Nämä kaupungit Jumala tuhosi. Sodoma ja Gomorra on jo aikoja sitten tuhottu, niitä ei enää ole. Nyt ne ovat Kuolleen meren pohjassa. Tuli oli kuitenkin iankaikkinen. Eikö tulen pitäisi nytkin palaa, jos iankaikkinen tuli tarkoittaisi loppumatonta tulta siinä mielessä niin kuin harhaopettajat opettavat? Emmekö tästäkin Raamatun paikasta huomaa, että iankaikkinen tuli oli iankaikkinen siinä mielessä, että se teki sen tehtävän, mitä varten Jumala sen lähettikin. Huomaamme siis, että tuho oli lopullinen, ei suinkaan loppumaton. Tuli oli siis iankaikkinen, ei suinkaan Sodoma ja Gomorra. Samoin syntinen sielu (ihminen) tuhotaan lopullisesti iankaikkisella tulella. Tällöin sielu ei ole iankaikkinen, vaan tuli joka sen tuhoaa lopullisen tuomion jälkeen, on iankaikkinen. Jesajan sanookin Jumalan tulesta osuvasti:Jess.26:11"Kuluttakoon heidät tuli, joka sinun vihollisesi kuluttaa".

Ilm.20:10:"Ja perkele, heidän villitsijänsä, heitetään tuli- ja tulikivijärveen, jossa myös peto ja väärä profeetta ovat, ja heitä vaivataan yöt päivät, aina ja iankaikkisesti." Näissäkin Raamatun kohdissa Aapeli Saarisalo suomentaa "iankaikkinen " sanan sanoilla "maailman ajasta maailmanaikaan", mikä onkin oikeampi suomennos! Raamattu kertoo meille, mikä on tulikivijärvi: Ilm.21:8"Mutta pelkurien ja epäuskoisten ja saastaisten ja murhaajien ja huorintekijäin ja velhojen ja epäjumalanpalvelijain ja kaikkien valhettelijain osa on oleva siinä järvessä, joka tulta ja tulikiveä palaa; tämä on toinen kuolema." Jokainen meistä ymmärtää, että elämän vastakohta on kuolema. Ei suinkaan elämä, kuten jotkut virheellisesti opettavat.

Oppi sielun kuolemattomuudesta erillään Kristuksesta laskee perustuksen spiritismille. Kun tiedämme, että kuolleet nukkuvat eivätkä tiedä mitään, niin tiedämme myöskin, että vainajat eivät voi ilmoittaa mitään. Kaikki istunnot, joissa otetaan yhteyttä vainajiin ovat täten vain saatanan petosta. Katolinen kirkko on uudelleen nousemassa vaikuttavaan asemaansa. Tästä kertovat meille lukuisat teokset joissa kuvaillaan "Marian ilmestymisiä". Näissä "ilmestymisissä" Maria on ilmoittanut, että Jeesus tulee pian ja hän on ikään kuin "tien tasoittaja" tälle tulevaisuuden suurelle tapahtumalle. Ihmisiä on usein ollut kokoontuneina satoja ja jopa tuhansia kerrallaan näissä ilmestymisissä. He ovat omin silmin nähneet mitä eriskummallisimpia asioita. Maria on ilmestynyt suurille ihmisjoukoille ja nämä ovat sokeasti nielleet saatanan suuren valheen. He ovat silmillään enemmän uskoneet kuin mitä Raamattuun on kirjoitettu. Näille tällaisille ihmisille on saatanan ollut helppo esittää valheitaan, koska nämä ihmiset uskovat, että kuollut ei nuku vaan että hän elää "tietoista " elämää jossakin. Jos he olisivat tutkineet Raamattua, niin he olisivat helposti erottaneet valheen oikeasta. Mutta koska he eivät ole tutkineet Raamattua, ovat he joutuneet eksyksiin. Totuus on, että Maria ei voi ilmestyä kenellekään, sillä hän nukkuu kuolonunta! Näissä tapauksissa saatana, tuo sielujemme vihollinen on vain tekeytynyt Mariaksi ja näin eksyttänyt monia. Ja juuri näiden ilmestysten kautta on katolinen kirkko saanut lisää valtaa! Ei ole samantekevää miten ymmärrämme opin sielun kuolemattomuudesta. Tänä päivänä on myöskin paljon niitä "uskovia" jotka ovat nielleet saatanan valheen, saman kuin se esitti Eevalle paratiisissa: 1 Moos.3:4" Niin käärme sanoi vaimolle: "Ette suinkaan kuole". Näille tällaisille ihmisille erilaiset ilmestykset "kuoleman rajan toiselta puolen" ovat valitettavan usein todellisuutta. Ystävät ja lähiomaiset ovat heille ilmestyneet ja kertoneet asioita, joista on ollut vain tämä "näkijä" tietoinen. Näin he ovat mukamas saaneet varmuuden siitä, että tuo ilmestys oli todellakin ollut aito. Tätä oppia he ovat sitten levittäneet ympärilleen ja saaneet muutkin ihmiset valheen verkkoon.

Kun ihminen kuolee, niin Jumalan eläväksi tekevä henki poistuu ihmisestä (Saarn.12:7). Ihminen nukkuu kuolonunta. Hän ei siis tiedä maailmanmenosta mitään, Saarn.9:5: "Sillä elävät tietävät, että heidän on kuoltava, mutta kuolleet eivät tiedä mitään". / Saarn.9:10: "Tee kaikki, mitä voimallasi tehdyksi saat, sillä ei ole tekoa, ei ajatusta, ei tietoa eikä viisautta tuonelassa, jonne olet menevä". / Ps.146:4: "Kun hänen henkensä lähtee hänestä, niin hän tulee maaksi jälleen; sinä päivänä hänen hankkeensa raukeavat tyhjiin". Ihminen siis yksinkertaisesti nukkuu, eikä tiedä tämän maailman menosta mitään: 1 Tess.4:13 "Mutta me emme tahdo pitää teitä, veljet, tietämättöminä siitä, kuinka poisnukkuneiden on, ettette murehtisi niin kuin muut, joilla ei toivoa ole".

Jeesus, Herramme ja Vapahtajamme kertoi sen ajan ihmisille erittäin selvästi sen, mitä kuolemassa tapahtuu: Joh.11:11-14 "Näin hän puhui, ja sitten hän sanoi heille: "Ystävämme Lasarus nukkuu, mutta minä menen herättämään hänet unesta." Niin opetuslapset sanoivat hänelle: "Herra, jos hän nukkuu, niin hän tulee terveeksi." Mutta Jeesus puhui hänen kuolemastaan; he taas luulivat hänen puhuneen unessa -nukkumisesta. Silloin Jeesus sanoi heille suoraan: "Lasarus on kuollut". Miten yksinkertaisen selkeätä! Jeesus kertoi opetuslapsilleen, että Lasarus nukkuu. Hän tarkoitti tällä, että kuolema on vain unta, josta Hän oli menossa Lasaruksen herättämään. Jeesukseen uskovat Hänen aikanansa olivat hyvin perillä siitä, milloin maan tomussa nukkuva ihminen nousee ylös. Lasaruksen äiti ei luullut, että Lasarus jo olisi Aabrahamin helmassa tai missään muussakaan autuaaksi tekevässä paikassa. Hän tiesi, että vasta viimeisenä päivänä Lasarus nousisi ylös: Joh.11:21-24"Ja Martta sanoi Jeesukselle: "Herra, jos sinä olisit ollut täällä, niin minun veljeni ei olisi kuollut. Mutta nytkin minä tiedän, että Jumala antaa sinulle kaiken, mitä sinä Jumalalta anot." Jeesus sanoi hänelle: "Sinun veljesi on nouseva ylös." Martta sanoi hänelle: "Minä tiedän hänen nousevan ylösnousemuksessa, viimeisenä päivänä" .

Katso tarkasti seuraavia Raamatun paikkoja ja tulet vakuuttuneeksi, että ihminen kuolemassa vain nukkuu: Matt.9:24 "Menkää pois, sillä tyttö ei ole kuollut, vaan nukkuu." Niin he nauroivat häntä". / Matt.27:52: "Ja haudat aukenivat, ja monta nukkuneiden pyhien ruumista nousi ylös". Stefanuksen marttyyrikuolemaa kuvataan Raamatussa seuraavalla tavalla: Apt.7:60"Ja sen sanottuaan hän nukkui pois". Ihminen kuollessaan siis vaipuu tiedottomaan uneen. 1 Tess.4:14: "Sillä jos uskomme, että Jeesus on kuollut ja noussut ylös, niin samoin on Jumala Jeesuksen kautta myös tuova poisnukkuneet esiin yhdessä hänen kanssaan". / 1 Kor.15:15-16: "Ja silloin meidät myös havaitaan vääriksi Jumalan todistajiksi, koska olemme todistaneet Jumalaa vastaan, että hän on herättänyt Kristuksen, jota hän ei ole herättänyt, jos kerran kuolleita ei herätetä. Sillä jos kuolleita ei herätetä, ei Kristuskaan ole herätetty". Edellinen Raamatun paikka on siitä mielenkiintoinen, että siitä käy ilmi myöskin se, että Jeesuskin kuoli ja nukkui pois, ja sitten Hänet herätettiin. Tämä Raamatun kohta kertoo itse asiassa siitä, mitä tapahtui Jeesuksen kuollessa. Jeesus ei siis mennyt heti paratiisiin, niin kuin jotkut virheellisesti opettavat, vaan Hän yksinkertaisesti "nukkui kuolonunta".

Kuollut uskova ihminen herätetään vasta sitten, kun Jeesus saapuu maan päälle noutamaan omiaan. Jumalattomia ihmisiä ei silloin vielä kuitenkaan herätetä. Joh.6:39: "Ja minun lähettäjäni tahto on se, että minä kaikista niistä, jotka hän on minulle antanut, en kadota yhtäkään, vaan herätän heidät viimeisenä päivänä". / Joh.6:54:"Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, sillä on iankaikkinen elämä, ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä". Eikö ole erittäin selkeätä Raamatun opetusta!

Ihmiset siis, niin uskovaiset kuin jumalattomatkin, kuollessaan nukkuvat tiedotonta untaan. Kun Jeesus tulee, niin hän herättää omansa Häntä vastaan. Tämä on ensimmäinen ylösnousemus: Ilm.20:4-5"He virkosivat eloon ja hallitsivat Kristuksen kanssa tuhannen vuotta. Muut kuolleet eivät vironneet eloon, ennen kuin ne tuhat vuotta olivat loppuun kuluneet. Tämä on ensimmäinen ylösnousemus". Jumalattomat, siis ne jotka ovat pilkkana pitäneet Jeesuksen Kristuksen sovitustyön, herätetään vasta viimeiselle tuomiolle, toisessa ylösnousemuksessa: Ilm.20:13"Ja meri antoi ne kuolleet, jotka siinä olivat, ja Kuolema ja Tuonela antoivat ne kuolleet, jotka niissä olivat, ja heidät tuomittiin". / Joh.5:28:" Älkää ihmetelkö tätä, sillä hetki tulee, jolloin kaikki, jotka haudoissa ovat, kuulevat hänen äänensä ja tulevat esiin, ne, jotka ovat hyvää tehneet, elämän ylösnousemukseen, mutta ne, jotka ovat pahaa tehneet, tuomion ylösnousemukseen". Niin kuin huomaamme, sielut (ihmiset) kuoleman jälkeen nukkuvat tiedottomassa tilassa odottaen ylösnousemusta.

Kaikki ihmiset kyllä kerran herätetään, mutta jotkut tulevat toivomaan, että heitä ei olisi koskaan herätettykään: Dan.13:2 "Ja monet maan tomussa makaavista heräjävät, toiset iankaikkiseen elämään, toiset häpeään ja iankaikkiseen kauhistukseen". Jumala kuitenkin tahtoisi, että kaikki heräisivät elämän ylösnousemukseen. Hän ei kuitenkaan voi pakottaa ihmistä kääntymään puoleensa: Hes.18:32"Sillä ei ole minulle mieleen kuolevan kuolema, sanoo Herra, Herra. Siis kääntykää, niin te saatte elää". 1 Kor.15:29-30:"Mitä muutoin ne, jotka kastattavat itsensä kuolleitten puolesta, sillä saavat aikaan? Jos kuolleet eivät heräjä, miksi nämä sitten kastattavat itsensä heidän puolestaan? Ja miksi mekään antaudumme joka hetki vaaraan"? Niin kuin huomaamme, Paavali tietää, että kuolleet nukkuvat, sillä vain nukkuva voidaan herättää. Myöskin hän ymmärsi, että jos ei kuolleitten ylösnousemusta ole, on usko Jeesukseen Kristukseen turhaa. 1 Tess.4:15-17:" Sillä sen me sanomme teille Herran sanana, että me, jotka olemme elossa, jotka jäämme tänne Herran tulemukseen, emme suinkaan ehdi ennen niitä, jotka ovat nukkuneet. Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin; sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa"

Pietari helluntaisaarnassaan puhui Daavidista: Apt.2:29 "Te miehet, veljet, on lupa teille rohkeasti sanoa, mitä kantaisäämme Daavidiin tulee, että hän on sekä kuollut että haudattu; onhan hänen hautansa meidän keskellämme vielä tänäkin päivänä". Pietari tuo erittäin selvästi esille sen, että DAAVIDKAAN EI OLE VIELÄ NOUSSUT YLÖS JUMALAN LUOKSE, VAAN HÄNKIN VAIN NUKKUU; Apt.2:34"Sillä ei Daavid ole astunut ylös taivaisiin". Miten selvää opetusta. Daavid oli Jumalan mielen mukainen mies, ja jos kuka, niin hän olisi jo taivaassa, jos sinne heti kuoleman jälkeen hyvät pääsisivät. Mutta niin kuin huomasimme, ei edes hän ole vielä siellä: 1 Kun.2:10"Sitten Daavid meni lepoon isiensä tykö, ja hänet haudattiin Daavidin kaupunkiin". Kuolonunta nukkuvat myös muut Israelin kuninkaat: 1 Kun.11:43"Sitten Salomo meni lepoon isiensä tykö ja hänet haudattiin isänsä Daavidin kaupunkiin". / 1 Kun.14:31:"Sitten Rehabeam meni lepoon isiensä tykö, ja hänet haudattiin isiensä viereen Daavidin kaupunkiin". / 1 Kun.15:8:"Ja Abiam meni lepoon isiensä tykö". / Job.14:12:" Niin ihminen lepoon mentyänsä ei enää nouse. Ennen kuin taivaat katoavat, eivät he heräjä eivätkä havahdu unestansa". Niin kuin huomaamme, Raamattu käyttää toistamiseen sanaa "lepo", silloin kun ihminen kuolee. Lepo on siis unta. Kun ihminen kuolee, hän yksinkertaisesti nukkuu kuolonunta.

Harhaopettajat väittävät kuitenkin, että sielu (osa ihmisestä) HETI kuoleman jälkeen joko nousee "henkiruumiina" ylös paratiisiin tai vaipuu alas tuonelaan. Nämä tällaiset ns. opettajat, sen sijaan, että tutkisivat Raamattua, elävät pimeydessä ja tuohon samaan pimeyteen he haluavat viedä muutkin. Nämä tällaiset ovat vain sokeita sokeain taluttajia (Matt.15:14). Heitä kuunteleville kuuluukin seuraava Raamatun Sana: 2 Tim.2:16-18"Mutta pysy erilläsi epäpyhistä ja tyhjistä puheista, sillä niiden puhujat menevät yhä pitemmälle jumalattomuudessa, ja heidän puheensa jäytää ympäristöään niin kuin syöpä. Niitä ovat Hymeneus ja Filetus, jotka ovat totuudesta eksyneet, kun sanovat, että ylösnousemus jo on tapahtunut, ja he turmelevat useiden uskon".

Mistä sielun kuolemattomuus-oppi on oikein peräisin? Filon ja Josefus olivat myötävaikuttamassa tämän opin siirtymisestä juutalaisuuteen. "Kreikkalaisen filosofin Platonin vaikutuksesta oppi sielun luontaisesta kuolemattomuudesta pääsi tunkeutumaan juutalaisuuteen erityisesti Aleksandriasta käsin. Niinpä se tavataan juutalais-hellenistisellä filosofilla Filonilla (20 eKr.-47 jKr.) samoin kuin myös juutalaisella historioitsijalla Josefuksella. Kahden juutalaisen koulukunnan kehittyminen alkoi noin v.200 paikkeilla eKr. Niinpä jo makkabealaiset (v.166 eKr.alkaen) edustivat käsitystä, jonka mukaan kuolleitten puolesta voitiin rukoilla ja että ihminen omaa luontaisen kuolemattomuuden. Filonin mukaan ns. järjelliset sielut odottivat tilaisuutta ruumiillistua ihmisessä. Kuoleman tapahtuessa ruumis hajoaa, kun taas aineeton sielu palaa ikuisuuteen. Filon hylkäsi myös opin ruumiin ylösnousemuksesta ja uskoi pahojen iankaikkiseen rangaistukseen. Hän yhdisti platonismin ja juutalaisuuden taitavaksi järjestelmäksi väittäen löytävänsä Vanhaa testamenttia kuvaannollisesti tulkitsemalla kreikkalaisen filosofin pääpiirteet. Toinen juutalaisuuden haara pitäytyi kuitenkin Vanhan testamentin kirjaimelliseen tulkintaan puoltaen käsitystä jumalattomien hävittämisestä ja ihmisen kuolevaisesta olemuksesta. Tätä linjaa edustavat myös Kuolleen meren kirjalöydöt. Ne osoittavat essealaisten veljeskunnan pitäytyneen käsitykseen, jonka mukaan vain vanhurskaat perivät iankaikkisen elämän, kun taas jumalattomat hävitetään, niin, että he lakkaavat kokonaan olemasta. (Esim. Johannes kastaja kuului tähän ryhmään). Näyttää kuitenkin siltä, että Jeesuksen aikaan mennessä kreikkalaisen filosofian vaikutuksesta käsitys ihmisen luontaisesta kuolemattomuudesta oli jo löytänyt vankan sijan juutalaisuudessa.

"MUUTAMAT" KIRKKOISÄT OLIVAT KUITENKIN OIKEALLA ( Raamatullisella) ASIALLA. Klemens Roomalainen piti kuolemattomuutta Jumalan lahjana, joka annetaan vain vanhurskaille, kun taas lopullinen jumalattomien kuolema merkitsee olemassaolon päättymistä. Barnabas puhui ikuisesta kuolemasta ikuisen elämän vastakohtana. Saatana, synnintekijät ja paha hävitetään. Antiokian Ignatioksen mukaan ylösnousemus on ainoa portti kuolemattomuuteen. Siksi se on ratkaiseva asia. ( Oikeaa Raamatullista näkemystä edustivat monet, monet muutkin kirkkoisät). Gnostilais-manikealainen harhaoppi ja sen tunkeutuminen kristilliseen seurakuntaan näihin aikoihin herätti erityisesti Gallian piispan Irenaeuksen (n.130-202 jKr.) puolustamaan oikeauskoista oppia luonnosta ja kohtalosta. Hän korosti, että ihminen voi saada kuolemattomuuden lahjan vain Jumalan armosta ja voimasta.

ATHENAGORAS AVASI PORTIT HARHAOPILLE: Ensimmäinen, joka julisti sielun luontaista kuolemattomuutta kristillisenä oppina, lienee ateenalainen Athenagoras (v.127-190 jKr.), joka oikeastaan oli filosofi ja joka kristinuskon vastaanotettuaankin säilytti platonilaisen perusnäkemyksen siitäkin huolimatta, että hän näin tehdessään joutui jyrkkään ristiriitaan vallitsevan kristillisen opetuksen kanssa". (Tätä samaa epäraamatullista ajattelutapaa ovat sitten muut samanlaiset "harhaopettajat" opettaneet) . (Tavoitteena kuolemattomuus, Aittala)

Raamattu kertoo muutamista ihmisistä, jotka ovat kyllä menneet taivaaseen. Kun Jeesus kuoli, niin silloin monia pyhien ruumiita nousi ylös haudoistaan: Matt.27:50-53"Niin Jeesus taas huusi suurella äänellä ja antoi henkensä. Ja katso, temppelin esirippu repesi kahtia ylhäältä alas asti, ja maa järisi, ja kalliot halkesivat, ja haudat aukenivat, ja monta nukkuneiden pyhien ruumista nousi ylös. Ja he lähtivät haudoistaan ja tulivat hänen ylösnousemisensa jälkeen pyhään kaupunkiin ja ilmestyivät monelle". Siksi Raamattu sanookin: Ef.4:8"Sentähden on sanottu: "Hän astui ylös korkeuteen, hän otti vankeja saaliikseen". On myöskin sellaisia ihmisiä, kuten Hanok (1 Moos.5:24) ja Elia (2 Kun.2:1) ja tietysti Mooses (5 Moos.34:6), jotka eivät ole kuolleet "normaalilla" tavalla, vaan he ovat jo taivaassa. Hebr.11:5: "Uskon kautta otettiin Eenok pois, näkemättä kuolemaa, "eikä häntä enää ollut, koska Jumala oli ottanut hänet pois." Sillä ennen poisottamistaan hän oli saanut todistuksen, että hän oli otollinen Jumalalle"./ 2 Kun.2:11: "Kun he niin kulkivat ja puhelivat, niin katso, äkkiä ilmestyivät tuliset vaunut ja tuliset hevoset, ja ne erottivat heidät toisistansa, ja Elia nousi tuulispäässä taivaaseen/. / Juud.1:9:"Mutta ei ylienkeli Miikaelkaan, kun riiteli ja väitteli perkeleen kanssa Mooseksen ruumiista, rohjennut lausua herjaavaa tuomiota, vaan sanoi: "Rangaiskoon sinua Herra"! Ketään ihmistä ennen Moosesta ei oltu otettu taivaaseen, Mooses oli ensimmäinen, Room.5:14" Kuitenkin kuolema hallitsi Aadamista Moosekseen." Nämä ihmiset ovat jo taivaassa niiden Pyhien kanssa, jotka nousivat haudoistaan Jeesuksen kuollessa. Mooses ja Elia ilmestyivät Jeesukselle kirkastusvuorella, ikään kuin varmistukseksi siitä, että he ovat jo taivaassa. Eiväthän he muuten olisi voineet Hänelle ilmestyä: Mark.9:4"Ja heille ilmestyivät Elias ynnä Mooses, ja nämä puhuivat Jeesuksen kanssa". Nämä ihmiset ovat jo taivaassa, niin kuin jotkut Raamatun paikat antavat ymmärtää. NÄITÄ VASTAAVANLAISIA IHMISIÄ ON TAIVAASSA KAIKEN KAIKKIAAN 24 KPL! KYLLÄ, LUIT OIKEIN, NIIN PIENI ON TUO JOUKKO: Ilm.4:4"Ja valtaistuimen ympärillä oli kaksikymmentä neljä valtaistuinta, ja niillä valtaistuimilla istui kaksikymmentä neljä vanhinta, puettuina valkeihin vaatteisiin, ja heillä oli päässänsä kultaiset kruunu". Se, että muutamat ovat päässeet taivaaseen maistamatta kuolemaa, ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikki hyvät olisivat jo taivaassa ja kaikki pahat olisivat kärsimässä vaivaa tuonelassa. Raamattu ei tue tällaista näkemystä!

Harhaopettajat, jotka väittävät, että ihminen heti kuolemansa jälkeen menee joko taivaaseen tai tuonelan esikartanoihin, eivät ole käsittäneet oikeuden käynnin periaatteesta mitään. Raamattu opettaa, että kerran me kaikki olemme Kristuksen tuomioistuimen edessä. Siis ihan jokainen, sinä sekä myöskin minä, me kaikki: 2 Kor.5:10 "Sillä kaikkien meidän pitää ilmestymän Kristuksen tuomioistuimen eteen, että kukin saisi sen mukaan, kuin hän ruumiissa ollessaan on tehnyt, joko hyvää tai pahaa". Vasta tuomioistuimen päätöksen jälkeen, ihminen joko tuomitaan kadotukseen tai iankaikkiseen elämään Jumalan luona: Matt.25:30-46 "Mutta kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan ja kaikki enkelit hänen kanssaan, silloin hän istuu kirkkautensa valtaistuimelle. Ja hänen eteensä kootaan kaikki kansat, ja hän erottaa toiset toisista, niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista. Ja hän asettaa lampaat oikealle puolelleen, mutta vuohet vasemmalle. Silloin Kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: 'Tulkaa, minun Isäni siunatut, ja omistakaa se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti. Sillä minun oli nälkä, ja te annoitte minulle syödä; minun oli jano, ja te annoitte minulle juoda; minä olin outo, ja te otitte minut huoneeseenne; minä olin alaston, ja te vaatetitte minut; minä sairastin, ja te kävitte minua katsomassa; minä olin vankeudessa, ja te tulitte minun tyköni.' Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle sanoen: 'Herra, milloin me näimme sinut nälkäisenä ja ruokimme sinua, tai janoisena ja annoimme sinulle juoda? Ja milloin me näimme sinut outona ja otimme sinut huoneeseemme, tai alastonna ja vaatetimme sinut? Ja milloin me näimme sinun sairastavan tai olevan vankeudessa ja tulimme sinun tykösi?' Niin Kuningas vastaa ja sanoo heille: 'Totisesti minä sanon teille: kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.' Sitten hän myös sanoo vasemmalla puolellaan oleville: 'Menkää pois minun tyköäni, te kirotut, siihen iankaikkiseen tuleen, joka on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleillensä. Sillä minun oli nälkä, ja te ette antaneet minulle syödä; minun oli jano, ja te ette antaneet minulle juoda; minä olin outo, ja te ette ottaneet minua huoneeseenne; minä olin alaston, ja te ette vaatettaneet minua; sairaana ja vankeudessa, ja te ette käyneet minua katsomassa.' Silloin hekin vastaavat sanoen: 'Herra, milloin me näimme sinut nälkäisenä tai janoisena tai outona tai alastonna tai sairaana tai vankeudessa, emmekä sinua palvelleet?' Silloin hän vastaa heille ja sanoo: 'Totisesti minä sanon teille: kaiken, minkä olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle.' Ja nämä menevät pois iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään". Ensin siis julistetaan tuomio ja vasta sen jälkeen laitetaan se täytäntöön - ei toisinpäin, kuten harhaopettajat opettavat.

Jotkut harhaopettajat julistavat, että Jeesuksen vertaus rikkaasta ja köyhästä miehestä olisi osoitus siitä, että on todellakin olemassa jo heti kuoleman jälkeen joko huono tai hyvä paikka. Tässä vertauksessa Jeesus puhuu "käsitteestä" Aabrahamin helma (Luuk.16:19-31). Tämän vertauksen mukaan tuntuisi siltä, että ihmiset tosiaankin pääsisivät heti kuolemansa jälkeen Aabrahamin helmaan. Ongelmaksi tulevat kuitenkin seuraavat Raamatuntekstit: Hebr.11:8-13"Uskon kautta oli Aabraham kuuliainen, kun hänet kutsuttiin lähtemään siihen maahan, jonka hän oli saava perinnöksi, ja hän lähti tietämättä, minne oli saapuva. Uskon kautta hän eli muukalaisena lupauksen maassa niinkuin vieraassa maassa, asuen teltoissa Iisakin ja Jaakobin kanssa, jotka olivat saman lupauksen perillisiä; sillä hän odotti sitä kaupunkia, jolla on perustukset ja jonka rakentaja ja luoja on Jumala. Uskon kautta sai Saarakin voimaa suvun perustamiseen, vieläpä yli-ikäisenä, koska hän piti luotettavana sen, joka oli antanut lupauksen. Sen tähden syntyikin yhdestä miehestä, vieläpä kuolettuneesta, niin suuri paljous, kuin on tähtiä taivaalla ja kuin meren rannalla hiekkaa, epälukuisesti. Uskossa nämä kaikki kuolivat eivätkä luvattua saavuttaneet, vaan kaukaa he olivat sen nähneet ja sitä tervehtineet ja tunnustaneet olevansa vieraita ja muukalaisia maan päällä". / Hebr.11:39-40:"Ja vaikka nämä kaikki uskon kautta olivat todistuksen saaneet, eivät he kuitenkaan saavuttaneet sitä, mikä oli luvattu; sillä Jumala oli varannut meitä varten jotakin parempaa, etteivät he ilman meitä pääsisi täydellisyyteen". Edellä olevat Raamatuntekstit osoittavat kiistattomasti sen, että Aabrahamkaan ei ole vielä luvattua saavuttanut - kuinka sitten ihmiset voisivat kuolemansa jälkeen päästä heti hänen helmaansa? Raamatun selkeän opetuksen mukaan kaikki jotka Jeesuksessa Kristuksessa ovat kuolleet, nousevat yhdessä Aabrahamin ja muiden kuolleitten pyhien kanssa yhdessä sekä elossa olevien pyhien kanssa Herraa vastaan yläilmoihin: 1 Tess.4:15-17:"Sillä sen me sanomme teille Herran sanana, että me, jotka olemme elossa, jotka jäämme tänne Herran tulemukseen, emme suinkaan ehdi ennen niitä, jotka ovat nukkuneet. Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin; sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa".

Oppiin sielun kuolemattomuudesta, vaikka se olisi erillään Kristuksesta, kuuluu se, että erotellaan ihmisestä kolme kokonaisuutta. Väitetään, että ihmisellä on ruumis, sielu ja henki - että ruumis vain kuolee, sielun taas eläessä ikuisesti. Onko sielu kuolematon? Antaa Raamatun itse vastata: Hes.18:4"Katso, kaikki sielut ovat minun: niin kuin isän sielu, niin pojankin sielu - ne ovat minun. Se sielu, joka syntiä tekee - sen on kuoltava". Niin kuin huomaamme, vastaus on selvä - jos sielu tekee syntiä, sen on kuoltava: lakkaa siis olemasta. Mitä Raamattu opettaa hengestä, sielusta sekä ruumiista? Aloittakaamme hengestä:1 Moos.2:7"Silloin Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän hengen, ja niin ihmisestä tuli elävä sielu". (huom. ei ihmiseen, vaan ihmisestä!) Jumala siis luodessaan ihmisen puhalsi häneen ELÄMÄN HENGEN: Job.33:4"Jumalan henki on minut luonut, ja Kaikkivaltiaan henkäys elävöittää minut". Näin ihmisestä tuli elävä sielu eli elävä persoona. Henki on jokaisessa elävässä ihmisessä juuri se Jumalan antama voima, joka vaikuttaa sen, että ihminen yksinkertaisesti elää. Sanotaanhan, että kun joku kuolee, niin hänestä lähtee henki. Ja tämä onkin ihan Raamatullista: Saarn.12:7"Ja tomu palajaa maahan, niin kuin on ollutkin, ja henki palajaa Jumalan tykö, joka sen on antanutkin". Niin kuin huomaamme, ihmisen kuollessa hänen Jumalan antama elämää ylläpitävä henki palaa Hänen luoksensa.

Onko henki vain ihmisillä? Ei tietenkään, vaan kaikella elollisella: Saarn.3:19"Sillä ihmislasten käy niin kuin eläintenkin; sama on kumpienkin kohtalo. Niin kuin toiset kuolevat, niin toisetkin kuolevat; yhtäläinen henki on kaikilla". Tätä asiaa voidaan havainnollistaa sähkölampulla. Tavallinen sähkölamppu käsittää ilmattoman lasipallon, jonka sisällä on ohuita sähköä johtavia metallilankoja. Sen kyky antaa valoa riippuu yhteydestä sähkövirtaan. Kun sähkövirta yhdistetään lampun sisällä oleviin lankoihin, syntyy sekä valoa, että lämpöä. Voimme nyt verrata valmista mutta valotonta lamppua siihen ensimmäiseen ihmiseen, jonka Jumala loi. Niin kuin sähkölampun jokainen yksityiskohta on tehty valmiiksi virran johdattamiseksi lankoihin, niin myös Adam oli Jumalan täydellinen luomus. Mutta hänessä ei ollut elämää, niin kuin ei lampussakaan ilman virtaa ole valoa. Valo syntyy vasta silloin kun lamppu yhdistetään sähkövirtaan. Aivan samoin elävä ihmissielu (ihminen) syntyi vasta sinä hetkenä, jolloin Jumala antoi Aadamin oman henkäyksensä. Vasta silloin syntyi elävä sielu (ihminen), joka kykeni puhumaan, ajattelemaan, tuntemaan ja toimimaan. Kuolemassa taas tapahtuu päinvastoin, kuten lamppua sammuttaessa. Niin kuin valo ja lämpö häviävät kun sähkövirta lampusta katkaistaan, niin myös tietoinen ja tunteva, toimiva, ajatteleva ja puhuva persoonallinen, sielu (ihminen), lakkaa olemasta. On vain maasta tullut ruumis, jonka osana on sinne myös palata. (Tavoitteena kuolemattomuus, Wiljam Aittala).

Jos henki on se osa ihmisestä, joka perii iankaikkisuuden, niin silloinhan kaikki ihmiset perisivät iankaikkisuuden, riippumatta siitä, olivatko he jumalattomia tai uudestisyntyneitä Jeesuksessa Kristuksessa ( Saarn. 12:7). Raamattu opettaa kuitenkin, että vain uudestisyntyneet Jeesuksessa Kristuksessa perivät iankaikkisuuden ( Room.6:23), joten voimme ymmärtää, että henki ei ole suinkaan mikään erillinen osa ihmisestä, joka perisi iankaikkisuuden. Jos se olisi erillinen osa ihmisessä, niin silloin kaikki, niin eläimet kuin ihmiset, niin uskovaiset kuin jumalattomatkin perisivät iankaikkisuuden - sillä palaahan henki aina Jumalan luokse.

Vanhassa testamentissa sana ruah esiintyy 377 kertaa. Perusmerkityksessään se tarkoittaa ilman liikettä, tuulta tai hengitystä, henkeä. Uudessa testamentissa Heprean ruah-sanan vastineena käytetään Kreikan sanaa pneuma. Näiden sanojen perusmerkitys on aivan sama. Ei vanhassa enempää kuin uudessakaan testamentissa ihmisen henki (ruah tai pneuma) esiinny ruumiista erossa olevana itsenäisenä olentona. Erikseen on Jumalan Henki (1 Kor.2:11, 14;Ef.4:30;1 Piet.1:12; 2 Piet.1:21), jolla tarkoitetaan Jumalan Pyhää Henkeä. Kun puhutaan ihmisistä, merkitsee pneuma: 1. Ihmistä itseään silloin kun osa edustaa kokonaisuutta, kuten Luuk.1:47, missä Maria sanoo: "Minun henkeni (pneuma) riemuitsee Jumalasta". Maria tarkoitti tietysti sitä, että hän itse, koko ihmisenä, riemuitsi. 2. Elämää, elämän periaatetta, elämää ylläpitävää voimaa. Jairuksen tyttärestä sanotaan, että "hänen henkensä (pneuma) palasi, ja hän nousi heti ylös"(Luuk.8:55). Ja kun Jeesus ristillä huudahti: "Isä, sinun käsiisi minä annan henkeni (pneuma), on selvää, että Hän tarkoitti koko elämäänsä (Luuk.23:46). 3. Ihmisen luonnetta tai hänen sisäisen voimansa laatua ja ominaisuutta. Jeesus sanoi nukkuville opetuslapsilleen: "Henki (pneuma) tosin on altis, mutta liha on heikko"(Matt.26:41). Stefanuksen vastustajat eivät kyenneet pitämään puoliaan "sitä viisautta ja henkeä(pneuma) vastaan, jolla hän puhui" (Apt.6:10). Paavali puhuukin pelkuruuden, voiman, rakkauden ja raittiuden hengestä (pneuma)) (2 Tim.1:7). (Raamatun sanoma:huhtikuu-kesäkuu 1999, s.27). Jos henki on erillinen osa ihmisessä, se osa joka perii iankaikkisuuden, niin miten on selitettävissä mm. seuraava Raamatun paikka, Luuk23:46:"Ja Jeesus huusi suurella äänellä ja sanoi: "Isä, sinun käsiisi minä annan henkeni." Ja sen sanottuaan hän antoi henkensä". Jos kerta Jeesuksen henki meni paratiisiin, niinkuin jotkut virheellisesti opettavat, NIIN EIKÖ JEESUS MENNYTKÄÄN! Tämän virheellisen opin kannattajat menevät jo pelkästään tämän Raamatun kohdan kanssa sekaisin. He kun opettavat, että Jeesus olisi kuollessaan heti mennyt paratiisiin.

Mikä on sitten sielu? Raamatun alkulehdet kertovat luomistapahtuman: 1 Moos.2:7"Silloin Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän hengen, ja niin ihmisestä tuli elävä sielu". Niin kuin huomaamme, ihmiseen ei tullut elävä sielu, VAAN IHMISESTÄ TULI ELÄVÄ SIELU. YKSINKERTAINEN YHTÄLÖ, EIKÖ VAIN. Ruumis (maan tomua; maan alkuainetta) > Elämän henkäys (Jumalalta tuleva elämän "henki") > ELÄVÄ OLENTO (SIELU ELI IHMINEN). Sielu on siis ELÄVÄ IHMINEN, ruumiin ja hengen kokonaisuus.

Ajatellaanpa, että sinulla on nauloja ja lautoja. Sinä rakennat niistä laatikon. Kun vedät naulat irti laudoista, sinulla on vain nauloja ja lautoja. MISSÄ ON LAATIKKO? Samalla tavalla käy, kun Jumalan antama elämän henki lähtee ihmisestä. Jäljelle ei jää enää käsitettä ihminen, niin kuin ei laatikko esimerkissäkään jäänyt enää jäljelle käsitettä laatikko. Luomistyössä oli siis ruumis (maan tomu) ja Jumalan antama henki ja näistä muodostui sitten ihminen (sielu). Samalla tavalla kuin on naulat ja laudat ja näistä muodostuu laatikko. Eikö olekin yksinkertaista!

Vanhassa testamentissa käytetty Hebrean sana nefes on käännetty usein Suomeksi sanalla sielu. Sillä on monia muitakin käännösvastineita. Tavallisimpia ovat henki","elämä","mieli","halu","itse".---Ehkä tunnetuin kohta, jossa nefes-sanaa käytetään, on 1 Moos.2:7 "Herra Jumala muovasi maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän henkäyksen. Näin ihmisestä tuli elävä olento". Niin kuin huomaamme, niin uusi, vuoden 92 käännös suomentaa tämän oikein. Tästä käy hyvin selville sielun merkitys, joka tarkoittaa elävää olentoa. "Perinteiseksi sieluksi käännetty hebrean sana nefes ei edellä mainitussa esimerkissä merkitse mitään sellaista, mikä ihmisellä olisi, mutta eläimiltä puuttuisi. Tavallisimmin nefes merkitsee elävää ja toimivaa olentoa, joko yksilöä tai yhteisöä. Sanaa nefes käytetään usein myös tunteiden ja emootioiden tyyssijana. "Sieluni iloitsee" on meikäläisittäin sanoen-MINÄ ILOITSEN. Uudessa testamentissa vastaava Kreikan sana on psykhee, jolla Raamatussa useimmiten on sama perusmerkitys kuin hebrean nefes-sanalla. Se ei siis tarkoita Platonin filosofiasta tunnettua sielua, psyykeä, sitä ikuiseen ideamaailmaan kuuluvaa osaa ihmisestä, jolle kuolema merkitsee vapautumista ruumiin kahleista. "Kuolemattoman sielun" käsite kuuluu kreikkalaiseen filosofiaan, ei Vanhaan eikä Uuteen testamenttiin". (Heikki Palva, Raamatun tietosanasto, Wsoy,1995. s.940-942).

>>Psykheen merkitys Uuden testamentin kielenkäytössä sisältyy johonkin seuraavista ryhmistä: 1. Psykhee tarkoittaa elävää olentoa, elävää yksilöä. Paavali kirjoittaa: "Ensimmäisestä ihmisestä, Aadamista, tuli elävä olento"(psykhee, 1 Kor.15:45). Ilmestyskirjassa sanotaan: "kaikki meressä elävä (psykhee) kuoli" (ilm.16:3). 2. Psykhee tarkoittaa ihmistä persoonana. "Pelko levisi ihmisten (psykhee) keskuuteen"(Apt.t.2:43).

3.Psykhee tarkoittaa ihmisen fyysistä elämää, ihmistä kokonaisuutena. "Jeesus sanoi opetuslapsilleen: "Sen tähden minä sanon teille: älkää kantako huolta hengestänne (psykhee), siitä mitä söisitte--. Onhan henki (psykhee) enemmän kuin ruoka" (Luuk.12:22-23). 4.Psykhee merkitsee myös sisäistä elämää. "Puhdistakaa sielunne (psykhee) totuuden kuuliaisuudessa"(1 Piet.1:22).>> (Aittala: Tavoitteena kuolemattomuus).

Monet väittävät, että vain ihmisellä on sielu. Näin Raamattu ei kuitenkaan opeta: 3 Moos.17:13-14"Saa pyydystetyksi syötävän metsäeläimen tai linnun, hän vuodattakoon sen veren maahan ja peittäköön multaan. Sillä kaiken lihan sielu on sen veri, jossa sen sielu on; sen tähden minä sanon israelilaisille: Älkää syökö minkään lihan verta. Sillä kaiken lihan sielu on sen veri; jokainen, joka sitä syö, hävitettäköön".

Jumala sääti kansalleen Israelille, että nämä eivät saisi syödä verta. Erään tulkinnan mukaan syynä saattoi olla se, että siihen aikaan pakanakansat joivat eläimen verta saadakseen syötävänä olevan eläimen voimat veren kautta itselleen. Tämä oli selvää taikauskoa, pakanuutta, ja ehkä Jumala tämän tähden sääsikin, että kukaan ei saisi syödä verta. Veri elämän vertauskuvana tarkoitti, että vain Jumala voi antaa ja ottaa elämän. Siksi verta ei tullut juoda eikä syödä!

Sana sielu voidaan suomentaa myöskin yksinkertaisesti monissa kohdin sanalla ELÄMÄ. Myöskin seuraava Raamatun paikka kertoo jotakin siitä, miten Raamatun kääntäjät ovat virheellisesti kääntäneet esim. seuraavat jakeet: Luuk.12:19-20"Sanon sielulleni: sielu, sinulla on paljon hyvää tallessa moneksi vuodeksi; nauti lepoa, syö, juo ja iloitse.' Mutta Jumala sanoi hänelle: 'Sinä mieletön, tänä yönä sinun sielusi vaaditaan sinulta pois; kenelle sitten joutuu se, minkä sinä olet hankkinut"? Oikein käännettynä sama kuuluu seuraavasti: Luuk.12:19-20" ja sanon itselleni (psykhee), ihminen (psykhee), sinulla on paljon hyvää tallessa moneksi vuodeksi; nauti lepoa, syö, juo ja iloitse." Mutta Jumala sanoi hänelle :Sinä mieletön, tänä yönä sinun täytyy antaa elämäsi (psykhee). Niin kuin huomaamme, sana psykhee tulisi suomentaa eri yhteyksissä eri tavalla. Raamattu kansalle 99 painos suomentaakin tämän kohdan oikein: Luuk.12.19"Sitten sanon ITSELLENI".

Joos.11:11"Ja he löivät kaikki ne sielut, jotka siellä olivat, miekan terällä, ja tappoivat, niin ettei yhtäkään jäänyt". (Biblia). Niin kuin huomaamme, tässä sielu on jotakin sellaista, mitä voidaan koskettaa miekalla. Tämä kohta voitaisiinkin suomentaa, että he löivät kaikki ne ihmiset, jotka siellä olivat, miekan terällä jne. Ja uusi kirkkoraamattu, vuoden 92 käännös onkin sen oikeaoppisesti tehnyt: "Israelilaiset surmasivat Hasorissa joka ainoan elävän olennon". Apt.2:41"Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua. Niin kuin tästäkin Raamatun kohdasta huomaamme, niin tietysti tässä tarkoitetaan , että kolmetuhatta IHMISTÄ meni tässä kasteelle. Uusi kirkkoraamattumme onkin sen suomentanut paljon paremmin, 92 käännös: "Ne, jotka ottivat hänen sanomansa vastaan, kastettiin, ja uskovien joukkoon tuli sinä päivänä lisää noin kolmetuhatta henkeä". Ps.74:19:" Älä anna pedolle alttiiksi metsäkyyhkysesi sielua, älä iäksi unhota kurjiesi elämää." Tämäkin Raamatun kohta tulee suomentaa seuraavasti, niin kuin vuoden 92 - käännös on sen oikeaoppisesti tehnytkin: "Älä jätä petojen armoille niitä, jotka sinua ylistävät, säästä köyhien palvelijoittesi henki". 1 Piet.3:20:" Jotka muinoin eivät olleet kuuliaiset, kun Jumalan pitkämielisyys odotti Nooan päivinä, silloin kun valmistettiin arkkia, jossa vain muutamat, se on kahdeksan sielua, pelastuivat veden kautta." Vuoden 92- käännös suomentaa sen oikeaoppisesti seuraavalla tavalla: "Jotka muinoin eivät totelleet Jumalaa, kun hän Nooan päivinä kärsivällisesti odotti sen ajan, kun arkkia rakennettiin. Vain muutama ihminen, kaikkiaan kahdeksan, pelastui arkissa veden kantamana". 5 Moos.12:23:"Ole vain luja siinä, ettet syö verta; sillä veri on sielu, ja sielua sinun ei pidä syömän lihan kanssa. Vuoden 92- käännös suomentaa tämänkin kohdan OIKEAOPPISESTI: "Mutta teidän tulee tarkoin pitää huoli siitä, ettette nauti verta, sillä veressä on elämänvoima, jota ei saa syödä lihan mukana". Eikö nämä edellä mainitut Raamatun paikat jo riitä osoittamaan, että ihmisessä ei ole erikseen mitään sielua, vaan että IHMINEN ON SIELU! Niin kuin olemme huomanneet, sielu ei ole, niin kuin jotkut harhaopettajat niin väittävät, jokin erillinen osa ihmisessä. VAAN SIELU ON SAMA KUIN IHMINEN. Se voidaan myöskin suomentaa, riippuen asiayhteydestä mm. sanoilla, "ELÄMÄN VOIMA" tai " ELÄMÄ". "Nykyajan teologisessa antropologiassa esitetään enää harvemmin erillistä oppia sielusta. Ihminen ymmärretään Jumalan luomaksi, ainutkertaiseksi kokonaispersoonaksi. Kuolema merkitsee ihmisen henkisten ja fyysisten elintoimintojen totaalista päätöstä ja ruumiin ylösnousemus ihmisen kokonaispersoonan astumista tuomiolle. "(Otavan suuri ensyklopedia (Keuruu 1980) 8 osa, s.6199).

Katsokaamme vielä kolmatta kokonaisuutta eli ruumista. Mikä sitten on ruumis? "Liha (hebr.basar) tarkoittaa Vanhassa testamentissa tavallisesti sekä ihmisen, että eläimen kuolevaista ruumista. Koska ihminen "lihallisena" olentona on heikko ja katoava, "liha"-sanan käyttöön liittyy usein kielteinen arvovaraus, 2 Aikak.32:8("lihan käsivarsi" tarkoittaa "vain ihmisvoimaa"), Jes.40:6-8 ("kaikki liha on kuin ruoho" tarkoittaa, että ihmiset ovat vain ruohoa). "Uudessa testamentissa käytetään Kreikan sanaa sark vastaamaan Vanhan testamentin basar-käsitettä. Kun Paavali sanoo, ettei liha ja veri voi saada omakseen Jumalan valtakuntaa, 1 Kor.15:50, hän tarkoittaa, ettei ajallinen ja katoava ihminen sellaisenaan, muuttumatta, siitty uuteen elämään, niin kuin fariseukset väittävät. Ikuisen elämän toivo ei silti perustu ajatukseen sielun kuolemattomuudesta. "Ajallinen ruumis" on hengellisen ruumiin (1 Kor. 15:44) siemen: se katoaa, se haudataan, mutta Jumalan herättäessä sen se Kristuksen ylösnousemusruumiin tavoin kirkastuu uudeksi taivaalliseksi "hengelliseksi ruumiiksi", 1 Kor.15:35-49. "Liha on Hengen vastakohta, sen kilpailija, jopa turmiovalta, joka ikään kuin ulkopuolelta pyrkii orjuuttamaan ihmisen, Gal .4:29;5:17 s., 6:8--"Liha" on synnin valtapiiri ihmisessä. "Ruumis" on laajempi käsite kuin "liha";kamppailu Jumalan Hengen ja synnin välillä käydään "ruumiissa", ei "lihassa", Room.6:12. "Raamatun ihmiskäsitys on kokonaisvaltainen: ruumista ja sielua, ihmisen ulkonaista olemusta ja hänen persoonaansa "minäänsä" ei voi erottaa toisistaan. Kun Paavali puhuu hengestä, sielusta ja ruumiista, hän ei tarkoita näillä ihmisen eri osia, vaan korostaa puhuvansa koko ihmisestä. 1 Tess.5:23".(Raamatun sanoma: huhtikuu-kesäkuu 1999)

Seuraavaksi muutamia Raamatunpaikkoja, jotka osoittavat selvästi, että sielu ei ole kuolematon: Apt.3:23"Ja pitää tapahtuman, että jokainen sielu, joka ei tätä Prophetaa kuule, pitää hävitettämän pois kansasta". (Biblia). Niin kuin tästäkin kohtaa huomaamme, sielu voidaan hävittää. Hess.13:19"Ja te häpäisette minut kansani edessä muutamista ohrakourallisista ja leipäpalasista, kun kuoletatte sieluja, joiden ei olisi kuoltava, ja annatte elää sielujen, jotka eivät saisi elää". Tästäkin kohdasta huomaamme, että sielu voi kuolla. Hess.22:25"He syövät sieluja". Jos sielu on kuolematon, niin kuinka sitten voidaan sieluja syödä? Hess.22:27:"Hukuttavat sieluja". Jos sielu on kuolematon, niin kuinka sielu voidaan hukuttaa? Jaak.5:20:"Niin tietäkää, että joka palauttaa syntisen hänen eksymyksensä tieltä, se pelastaa hänen sielunsa kuolemasta". Niin kuin huomaamme, Raamattu kertoo jatkuvasti, että sielu voi kuolla! Sielu ei ole siis kuolematon. Profeetan ennustaessa Jeesuksesta, hän sanoo, Jes.53:12:"Sillä hän antoi sielunsa alttiiksi kuolemaan". Kuinka kukaan voi jo pelkästään näiden esimerkkien jälkeen sanoa, että sielu on kuolematon? SIELU EI OLE KUOLEMATON, MUUTOIN KUIN JEESUKSESSA KRISTUKSESSA! Hess.18:4:"Katso, kaikki sielut ovat minun: niin kuin isän sielu, niin pojankin sielu - ne ovat minun. Se sielu, joka syntiä tekee - sen on kuoltava". Jeesus kuitenkin Golgatalla voitti kuoleman vallan - 2 Tim.1:10"Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen ilmestymisen kautta, joka kukisti kuoleman". VAIN JEESUKSESSA KRISTUKSESSA SIELU ( IHMINEN) ON KUOLEMATON. Joh.11:26" Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole". Sielu siis "itseisarvona" ei ole kuolematon. Vain Jeesuksessa Kristuksessa meillä on iankaikkinen elämä. Vain Jumalalla Jeesuksessa Kristuksessa yksin on kuolemattomuus:1 Tim.6:15-16 "Kuningasten Kuningas ja herrain Herra, jolla ainoalla on kuolemattomuus". Ja vain Hän voi sen meille ihmisille antaa: Room.6:23 "Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme".

Ihmiset, jotka väittävät, että sielu (ihminen) on katoamaton, kuolematon, ovat unohtaneet seuraavan Raamatunkohdan:1 Kor.15:54" Mutta kun tämä katoavainen pukeutuu katoamattomuuteen ja tämä kuolevainen pukeutuu kuolemattomuuteen". JOS KUOLEMATTOMUUS ON AUTOMAATTISESTI KAIKILLA IHMISILLÄ, EIHÄN SIIHEN TARVITSE ENÄÄ "PUKEUTUA"! "On myös huomattava se tosiseikka, että Raamatussa esiintyy yli 1600 kertaa termejä, jotka yleensä käännetään sanoilla "sielu" tai "henki", mutta KERTAAKAAN EI NÄIDEN SANOJEN YHTEYDESSÄ ESIINNY KÄSITE "KUOLEMATON" TAI "KUOLEMATTOMUUS". ( Tunnustuskirjana Pyhä Raamattu. s.384). Niin kuin olemme huomanneet, sielu ei ole kuolematon muutoin kuin Jeesuksessa Kristuksessa. Kuitenkin miljoonat ja taas miljoonat uskovat, että kun ihminen kuolee, niin sielu ( jokin osa ihmisestä) jatkaa olemassaoloaan joko paratiisissa (Jeesuksen luona) tai tuonelan esikartanoissa.

Paavin kirkko vei historian lehdillä käsityksen kuolemattomasta sielusta sekä helvetin piinasta niin pitkälle, että alkoi vaatimaan aneita kuolleiden omaisilta. Ane eli lievitys on katolisen uskon mukaan "syyllisyyden puolesta jo poispyyhittyjen syntien ajallisesta rangaistuksesta Jumalan edessä saatu vapautus, jonka oikein asennoitunut kristitty saa määrätyillä ehdoilla kirkon avulla, joka lunastuksen palvelijattarena on valtuutettu hoitamaan ja jakamaan Kristuksen ja pyhien hyvitystöiden aarretta". Varhaiskirkko ei tuntenut anekäytäntöä, vaan se kehittyi 500–900-luvulla ja ainoastaan latinalaisessa kirkossa siirryttäessä julkisesta sovittamisesta yksityisen ripin sakramenttiin. Keskiajalla aneita myytiin rahaa vastaan lyhentämään kiirastulessa vietettävää aikaa. Aneita oli mahdollista ostaa kuolleiden omaisten puolesta. Anekauppa sai alkunsa ajatuksesta, että hyvillä teoilla saattoi sovittaa pahoja tekoja. 1500-luvulla aneiden myynti alkoi kuitenkin olla yhä selvemmin kirkon liiketoimintaa: vuonna 1517 paavi Leo X antoi määräyksen markkinoida aneita aktiivisesti Pietarinkirkon rakennustöiden rahoittamiseksi. Epäraamatullinen opetus helvetistä sekä sielusta on kautta historian lisännyt Paavin kirkon valtaa - ja sen lisäksi se on vääristänyt kuvan rakkaudellisesta Jumalasta.

Kun Johannes näki toisen enkelin, eli lopunajan apostolisen seurakunnan julistavan: "Kukistunut, kukistunut on se suuri Babylon, joka haureutensa vihan viinillä on juottanut kaikki kansat." (Ilm.14:8) hän näki Paavin kirkon opilliset tuhoisat vaikutukset, joiden kautta tämä antikristillinen järjestelmä on haureutensa viinillä humalluttanut maapallon kaikkia kansoja. Katolisen kirkon turmiollisen opin vaikutukset ovat syvemmällä kuin moni uskoisikaan - lähes kaikki tämän päivän kirkkokunnat sekä herätysliikkeet julistavat ymmärtämättömyyttään Paavin kirkon opetuksia. Eri kristilliset suuntaukset pyhittävät sunnuntain Paavin kirkon opetuksen mukaan oikean sapatin sijasta. Valtakristillisyys opettaa helvetin olevan loppumaton piinan paikka sekä todellisuutta jo nyt vaikka Kristus ei ole vielä astunut tuomioistuimelleen - ja näin antavat ihmisille väärän kuvan Jumalan rakkaudesta. Eri kirkkokuntien sekä herätysliikkeiden sananjulistajat opettavat ihmisille Katolisen opetuksen mukaisesti, että sielu on kuolematon myös erillään Kristuksesta - ja näin ovat luoneet pohjan maailmanlaajuiselle spiritismille (spiritistisissä istunnoissa meediot ottavat yhteyttä vainajahenkiin). Lisäksi Katolinen Paavin kirkko on luonut kolminaisuusopin - jonka nimeen vannovat kaikki herätysliikkeet sekä kirkkokunnat maailmassa. Porttokirkon mahti on juurtunut syvemmälle kuin moni uskoisikaan - vaikka protestanttisissa piireissä väitetään heidän opetuksensa pohjautuvat vain Raamatun ilmoitukseen, niin todellisuudessa se ammentaa voimansa pitkälti Paavin kirkon salakavalista opeista. Käsitelkäämme seuraavaksi kolminaisuusopin epäraamatullisuutta, joka lailla syövän on pesiytynyt vallalla olevaan kristillisyyteen.

Apostolisten Isien keskuudessa ei ollut mitään Kolminaisuutta muistuttavaa näkökantaa. Sen sijaan käsitys kolminaisuudesta voidaan löytää kaikista muinaisista pakanauskonnoista ja eräistä filosofisista teorioista. Itämaisilla kansoilla luku 3 on yleisesti pyhä ja jumaluuskin on aina jonkinlainen kolminaisuus. Vanhimmassa brahmanismissa kolminaisuus esiintyy muodossa Brahma (isä), Sana ja Pyhä Henki. Myöhemmin tätä kolminaisuutta on nimitetty tri-murtiksi, ja sen ovat muodostaneet Brahma, Vishnu ja Siva. Kolmiyhteistä jumaluutta ovat palvoneet myöskin Kiinan ja Japanin buddhistit, vanhat egyptiläiset, kreikkalaiset, roomalaiset, persialaiset, meksikolaiset, perulaiset, skandinaavit ym. Persialaisilla oli kolminaisuus Oromasdes, Mithra ja Arimanius, egyptiläisillä Osiris, Horus ja Typhon, skandinaaveilla Odin, Thor ja Frey. Baylonialaisten Ainoan Jumalan ykseydessä oli kolme persoonaa ja tuon heidän kolminaisuusoppinsa symbolina he käyttivät Layardin tutkimusten mukaan tasasivuista kolmiota, kuten hyvin tiedetään roomalaiskatolisen kirkon tekevän tänäkin päivänä. Myös egyptiläiset käyttivät kolmiota "kolminaisen jumaluutensa" symbolina. Paavinkirkolla on joissakin sen kirkoista, kuten esimerkiksi Pyhän kolminaisuuden veljeskunnan luostarissa Madridissa, kuva kolmiyhteisestä Jumalasta, jolla on kolme päätä yhdessä ruumiissa. Babylonialaisilla oli samankaltainen kuva. Intiassa esitetään korkein jumaluus samalla tavoin kolmena päänä yhdessä ruumiissa eräässä kaikkein vanhimmista luolatemppeleistä nimellä "Eko Deva Trimurtti", "Yksi Jumala, kolme muotoa".

Kolminaisuusoppi ei tule Raamatun opetuksista, vaan pakanauskonnoista, joista se sitten siirtyi Paavin kirkkoon ja sitäkautta vuosisatojen aikana kaikkiin kirkkokuntiin sekä herätysliikkeisiin. Katolisen kirkon uskontunnustus, jonka tarkoituksena oli alunperinkin vastustajien kitkeminen pois tästä antikristuksen järjestelmästä, kuului seuraavasti (Athanasios): "On yksi Jumala kolmessa persoonassa ja kolme persoonaa yhdessä Jumalassa, nimittäin Isä, Poika ja Pyhä Henki. Kaikilla kolmella on sama kunnia, sama ikuinen majesteettius; he ovat luomattomia, äärettömiä, iankaikkisia, kaikkivaltiaita, jumalallisia. Poika on syntynyt Isästä, Pyhä Henki on lähtöisin Isästä ja Pojasta, mutta >>kolminaisuudessa ei ole yksikään persoona ollut ennen eikä jälkeen toistaan, eikä yksikään ole toistaan suurempi eikä vähempi>>. Kaikki kolme persoonaa ovat yhdessä toistensa kanssa yhtä ikuisia ja yhtä suuria. Siksi kolminaisuutta tulee kunnioittaa ykseydessä ja ykseyttä kolminaisuudessa". Tähän uskontunnustukseen vannoutuvat kaikki vallalla olevan kristillisyyden edustajat - kirkkokunnat sekä herätysliikkeet.

Paavin kirkon uskontunnustus vaatii uskomaan, että Jeesuksella on sama kunnia kuin Jumalalla, sama iankaikkinen majesteettius ja että he ovat yhtäsuuria - että he ovat yksi ja sama Jumala. Raamattu kuitenkin opettaa selvästi, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika ja kaikkein ylin auktoriteetti on Jumala: " Kuule, Israel! Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi" "(5 Moos.6:4). Jeesus itse opetti: " Isä on minua suurempi." (Joh.14:28). Seuraavat Raamatunpaikat kiistattomasti osoittavat, vastoin Paavin luomaa kolminaisuusoppia, että Jumala on suurempi kuin Hänen Poikansa Jeesus: "Sillä hänen pitää hallitseman "siihen asti, kunnes hän on pannut kaikki viholliset jalkojensa alle." Vihollisista viimeisenä kukistetaan kuolema. Sillä: "kaikki hän on alistanut hänen jalkojensa alle." Mutta kun hän sanoo: "kaikki on alistettu", niin ei tietenkään ole alistettu se, joka on alistanut kaiken hänen allensa. Ja kun kaikki on alistettu Pojan valtaan, silloin itse Poikakin alistetaan sen valtaan, joka on alistanut hänen valtaansa kaiken, että Jumala olisi kaikki kaikissa." (1 Kor.15:25-28) , "Jos minä itse itselleni otan kunnian, niin minun kunniani ei ole mitään. Minun Isäni on se, joka minulle kunnian antaa" (Joh.8:54), "En minä itsestäni voi mitään tehdä" (Joh.5:30), "Isä, joka minussa asuu, tekee teot, jotka ovat hänen" (Joh.14:10)", "Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Pitäkää usko Jumalaan" (Mark.11:22)", "Joka tunnustaa, että Jeesus on Jumalan Poika, hänessä Jumala pysyy, ja hän Jumalassa". (1 Joh.4:15), ”Herra, sinä, joka olet luonut Taivaan ja maan ja meren ja kaikki, mitä niissä on… Pyhän Poikasi Jeesuksen Nimen kautta” (Apt.4:24-30), ”Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä” (Efes.1:3), ”Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä” (1 Piet.1:3), "Oletko sinä sen Ylistetyn Poika? Jeesus sanoi: Olen" (Mark.14:61)"Niin on meillä kuitenkin ainoastaan yksi Jumala, Isä, josta kaikki on ja johon me olemme luodut, ja yksi Herra, Jeesus Kristus, jonka kautta kaikki on” (1 Kor.8:6), " Sillä vaikka olisikin niin sanottuja jumalia, olipa heitä sitten taivaassa tai maassa, ja niitä on paljon semmoisia jumalia ja herroja, niin on meillä kuitenkin ainoastaan yksi Jumala, Isä, josta kaikki on ja johon me olemme luodut, ja yksi Herra, Jeesus Kristus, jonka kautta kaikki on, niin myös me hänen kauttansa." (1 Kor.8:5-6), "Mutta tämä on iankaikkinen elämä, että he tuntevat sinut, joka yksin olet totinen Jumala, ja hänet, jonka sinä olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen." (Joh.17:3), "Jeesus sanoi hänelle: "Älä minuun koske, sillä en minä ole vielä mennyt ylös Isäni tykö; mutta mene minun veljieni tykö ja sano heille, että minä menen ylös, minun Isäni tykö ja teidän Isänne tykö, ja minun Jumalani tykö ja teidän Jumalanne tykö." (Joh.20:17), "Joka voittaa, sen minä teen pylvääksi Jumalani temppeliin, eikä hän koskaan enää lähde sieltä ulos, ja minä kirjoitan häneen Jumalani nimen ja Jumalani kaupungin nimen, sen uuden Jerusalemin, joka laskeutuu alas taivaasta minun Jumalani tyköä, ja oman uuden nimeni." (Ilm.3:12), "Kuka on se, joka voittaa maailman, ellei se, joka uskoo, että Jeesus on Jumalan Poika?" (1 Joh.5:5).

Raamatun kokonaisvaltaisen opetuksen mukaan Jeesus Kristus on Jumalan ainosyntyinen Poika, ei sama kuin Isä Jumala. Johanneksen ilmestyksessä, jota tämä kirja käsittelee, toistuvat jatkuvasti ilmaisut, joissa Johannes näyssään Taivaasta erottaa Jumalan ja Jeesuksen (Karitsan) toisistaan, eivätkä nämä täten ole yksi ja sama, vastoin Paavin kirkon kolminaisuusopetusta (Ilm.5:6, 7:10, 7:17, 14:4, 14:10, 15:3, 21:22, 21:23, 22:1, 22:3). Raamatunvastainen kolminaisuusopetus, joka on juovuttavan viinin tavoin eksyttänyt kaikki kansat, tulee Paavin kirkon harhaopetuksista (sekoitus kristillisyyttä ja pakanauskontoja), joiden tarkoitus on vääristää Kirjoituksia palvelemaan antikristuksen luomaa järjestelmää. Vaikka vallalla olevan kristillisyyden yksilöjäsenet eivät osaa useinkaan perustella kolminaisuusopetusta, he kuitenkin uskollisesti vannovat sen nimeen - sen arvosteleminen Raamatun teksteillä katsotaan epäuskoksi ja täten jo pelkästään se, että sitä ei saa kyseenalaistaa, osoittaa tuon opin tulevan suoraan perkeleestä (opettaahan Raamattu itsessään koettelemaan kaiken 1 Tess.5:21). Jeesus itse sanoi, että "Ellette usko minua siksi, joka minä olen, niin te kuolette synteihinne" (Joh.8:24). Kristus tunnusti olevansa Jumalan Poika (Mark.14:61), mutta Paavin kirkon kehittämä salakavala kolminaisuusoppi vaatii ihmisiä nimittämään Jeesusta Jumalaksi. Paavin porttokirkon luomalla kolminaisuusopilla on ollut tarkoitusperänsä .- koska suuri kristikunta vannoo tuon epäraamatullisen opin nimeen, on se kautta aikojen ollut suurin este juutalaisten evankelioinnissa (juutalaisille Jumala on yksi; 5 Moos.6:4) ja samoin kolminaisuusoppi on muodostunut valtavaksi esteeksi myös muslimien käännyttämisessä kristinuskoon, sillä Islamilaisuuden opetuskin kumpuaa Vanhan testamentin lehdiltä, jossa selvästi julistetaan "Jumalan olevan yksi". Lohikäärme on viekkaasti saanut Paavin kirkon kautta valtakristillisyyden vannomaan kolminaisuuden nimeen ja näin muodostanut suuren esteen maailmanlaajuiselle evankelioinnille. Ei siis ole vaikea arvata, ketä kolminaisuusoppi palvelee! Suuri osa juutalaisista, jotka ovat kääntyneet kristinuskoon, eivät usko kolminaisuusoppiin - jo sen pitäisi havahduttaa evankelisia kristittyjä näkemään kolminaisuusopin epäraamatullisuus (ovathan juutalaiset ylläpitäneet Kirjoituksia, ja täten heidän näkemystään tässä asiassa pitäisi osata arvostaa).

Kun aikoinaan kolminaisuusoppi julistettiin, sen nimissä katolinen kirkko tapatti verisesti sen vastustajia: "Jos joku ei tunnusta Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen yhtä luontoa tai olemusta ja yhtä voimaa ja valtaa, yksiolemuksellista kolminaisuutta ja yhtä jumaluutta, jota on palvottava kolmessa hypostaasissa tai persoonassa, hän olkoon kirottu" (Konstantinopolin konsiili v.553). Jo pelkästään tämän tosiasian pitäisi kertoa jokaiselle joka pitää itseään Jumalan lapsena, tuon opin saatanallisuus. Sanaa kolminaisuus ei löydy Raamatun teksteistä, eikä myöskään sanaa kolmiyhteinen - kuitenkin vallalla oleva kristillisyys vannoo kolminaisuuden nimeen vaikka se samanaikaisesti julistaa uskovansa vain sen, mitä Raamattuun on kirjoitettu. Paavin kirkko ei ole koskaan vaatinut ymmärtämään kolminaisuusoppia - sitä vastoin se on vaatinut uskomaan siihen!

Hebreankielessä sana jumala, tarkoittaa voimaa, valtaa, vastakohtana kaikelle inhimilliselle ja heikolle. Suomen kielen "jumala" sana tarkoittaa erään selityksen mukaan valoisaa, kirkasta. Erään suomenkielen tulkinnan mukaan kantasana "juma" merkitsee taivasta. Kreikan jumalaa tarkoittava sana on teòs, joka merkitsee "henki" ja sen kantasana merkitsee "hengittää, puhaltaa". Sanalle jumala on siis erikielissä eri synonyymeja! Itse asiassa sana "jumala" ei kerro meille vielä paljoakaan siitä, mitä tarkoittaa sana "jumala". Vain lukemalla Raamattua voimme hahmottaa sieltä, mitä merkitsee koko Jumala-käsite käsitellessämme Jeesuksen jumaluutta! Raamattu kertoo meille, että Jehova (JHVH) on luonut kaiken. Hän on ollut aina olemassa ja tulee aina olemaan. Hänellä ei ole alkua eikä loppua. Hän on kaikkialla läsnäoleva, kaikkivoipa ja viisasten viisaus. Hänessä on kaikki ja ilman Häntä ei ole mitään! Hän pystyy luomaan uutta elämää! Hän tietää menneet ja tulevaiset! Hän tietää kaiken! Hän on siis Jumala, Isämme!

Oliko Jeesus Jumala? Kolminaisuusoppi sanaa ei löydy Raamatusta! Kirkkoisä Tertullanius (synt.n.v.160) teki kolminaisuusopin tunnetuksi puhuessaan jumaluuden kolmen persoonan keskinäisestä suhteesta! On huomattavaa, että yksikään Apostoli ei puhunut kolminaisuudesta mitään. Kolminaisuusopista tuli >>oppi>> vasta Athanasioksen uskontunnustuksessa viidennellä tai kuudennella vuosisadalla jKr. (On muistettava, että tuo uskontunnustus on Katolinen)! Tuo tunnustus kuuluu seuraavasti: " On yksi Jumala kolmessa persoonassa ja kolme persoonaa yhdessä Jumalassa, nimittäin Isä, Poika ja Pyhä Henki. Kaikilla kolmella on sama kunnia, sama ikuinen majesteettius; he ovat luomattomia, äärettömiä, iankaikkisia, kaikkivaltiaita, jumalallisia. Poika on syntynyt Isästä, Pyhä Henki on lähtöisin Isästä ja Pojasta, mutta >>kolminaisuudessa ei ole yksikään persoona ollut ennen eikä jälkeen toistaan, eikä yksikään ole toistaan suurempi eikä vähempi>>. Kaikki kolme persoonaa ovat yhdessä toistensa kanssa yhtä ikuisia ja yhtä suuria. Siksi kolminaisuutta tulee kunnioittaa ykseydessä ja ykseyttä kolminaisuudessa!

Tarkastelkaamme edellä mainittua kolminaisuuden julistusta, sillä tuoAthanasioksen uskontunnustus on yksi ns. ekumeenisista symboleista, joka ollaan hyväksytty niin Ortodoksisen, roomalaiskatolisen kuin protestanttisen kristikunnankin keskuudessa ja siitä on tullut yksi yleiskirkollisista uskontunnustuksista. Athanasios julisti Isästä, Pojasta ja Pyhästä Hengestä, tarkoittaen myös Poikaa eli Jeesusta:.."he ovat luomattomia...kolminaisuudessa ei ole yksikään persoona ollut ennen eikä jälkeen toistaan,". Raamattu kertoo meille, että Jeesus on ollut mukana luomisessa ja että ilman Häntä ei ole syntynyt mitään ( Joh.1:1-3). Jumalan Sana kertoo meille myöskin, vastoin kolminaisuusopin julistusta, että Jeesus on luotu olento, eikä täten olisi aina ollut olemassa: Snl.8:22" Herra loi minut töittensä esikoiseksi, ensimmäiseksi teoistaan, ennen aikojen alkua". Jeesus on siis ollut ennen lihaksi tulemistaan olemassa! Hän on ollut Isänsä luona taivaassa! Hän ei ole kuitenkaan ollut olemassa aina, niinkuin kolminaisuusoppi väittää, vaan Jumala on Hänet luonut "ennen aikojen alkua".

Luoda-sana Hebreassa tarkoittaa puhuttaessa jumalallisesta luomisesta>>saattaa olevaiseksi, saada aikaan jotain sellaista, mitä ei aikaisemmin ollut, tehdä tyhjästä>>. Jumala siis loi Jeesuksen tyhjästä "ennen aikojen alkua" samoin kuin Hän on luonut paljon muutakin! Jeesuksella ei ollut "lihallista isää", vaan Joosef oli Jeesuksen "isäpuoli"( Matt.1:20). Jeesus syntyi Pyhästä Hengestä ja tuli ihmiseksi. Jumala siis loi Hänet, ei perinteisellä tavalla, miehen ja naisen rakkauden tuloksena, vaan ilman miestä. Jumala valitsi Marian kantamaan kohdussaan Jumalan Poikaa, Jeesusta Kristusta eikä Maria tarvinnut hedelmöittyäkseen Joosefia, vaan ihme hänen kohdussaan oli Pyhän Hengen työtä. Mutta tekikö tuo ihme Jeesuksesta Jumalan? Ei Jeesusta tee Jumalaksi se, että Hänet on luotu tyhjästä, ilman miehen ja naisen välistä seksuaalista kanssakäymistä, sillä luotiinhan Adamkin tyhjästä ( 1 Moos.2:7), eikä hänelläkään ollut isää eikä äitiä! Eihän Adamkaan ollut Jumala siksi, että hän oli Jumalan ihmeellisellä tavalla luoma olento! Jos Jeesusta palvotaan Jumalana siksi, että Hän syntyi Pyhästä Hengestä, niin samoin tulisi palvoa Adamiakin! Kumpikaan kun ei syntynyt normaalin miehen ja naisen "rakkauden" tuloksena.

Kolminaisuusopin puolesta puhujat perustelevat oppiaan "Isä-Poika-testamentilla". Jeesus syntyessään Jumalasta, on tietenkin silloin myös itse Jumala ja tulisi perimään kaiken ja täten Hänestä tulisi Jumala "Jumalan paikalle". On vain yksi mutta! Maalliset isät kuolevat ja perintö siirtyy pojalle, mutta Jumala ei koskaan kuole! Jeesus ei saa koskaan Isänsä perintöä, koska Hänen isänsä ei ikinä kuole! Hänestä ei siis koskaan tule Jumalaa "Jumalan paikalle", 1 Kor.15:25-28" Sillä hänen pitää hallitseman "siihen asti, kunnes hän on pannut kaikki viholliset jalkojensa alle." Vihollisista viimeisenä kukistetaan kuolema. Sillä: "kaikki hän on alistanut hänen jalkojensa alle." Mutta kun hän sanoo: "kaikki on alistettu", niin ei tietenkään ole alistettu se, joka on alistanut kaiken hänen allensa. Ja kun kaikki on alistettu Pojan valtaan, silloin itse Poikakin alistetaan sen valtaan, joka on alistanut hänen valtaansa kaiken, että Jumala olisi kaikki kaikissa."

Jeesus ei ole koskaan ollut Jumala, eikä tulisi olemaan koskaan Jumala! Jeesus itse sanoi, että se kunnia, mikä Hänellä oli, sen oli Jumala antanut: Joh.8:54""Jos minä itse itselleni otan kunnian, niin minun kunniani ei ole mitään. Minun Isäni on se, joka minulle kunnian antaa"! Jeesus on Jumalan Poika ja pysyy Jumalan ainosyntyisenä Poikana! Raamattu ei opeta meille muuta, kolminaisuusopin puolestapuhujat kylläkin, julistamalla vastoin Raamatun selkeää opetusta, Athanasioksen julistuksen mukaan;>>Kaikilla kolmella on sama kunnia, sama ikuinen majesteettius>> ja >>kolminaisuudessa ei ole yksikään persoona ollut ennen eikä jälkeen toistaan, eikä yksikään ole toistaan suurempi eikä vähempi>> sekä >>Kaikki kolme persoonaa ovat yhdessä toistensa kanssa yhtä ikuisia ja yhtä suuria."

Kolminaisuusoppi julistaa, että >>On yksi Jumala kolmessa persoonassa ja kolme persoonaa yhdessä Jumalassa, nimittäin Isä, Poika ja Pyhä Henki>>. Toisin sanoen, Jeesus olisi sama kuin Jumala, ja Jumala olisi sama kuin Jeesus! Jos Jeesus olisi sama kuin Jumala, niin eivätkö ihmiset nähdessään n.2000 vuotta sitten Jeesuksen nähneet myöskin Jumalan? Eivät! Miten Jeesus siis olisi voinut olla Jumala? Eikö Jeesus itsekin sanonut, ettei kukaan ole Jumalaa milloinkaan nähnyt (Joh.1:18)!

Jeesus tullessaan maanpäälle otti ihmisen muodon ( Fil.2:5-8), mutta se ei tarkoita sitä, että Hän olisi ollut pienempi ja ala-arvoisempi vain silloin, kun Hän vaelsi maan päällä opettaen kansaa Jumalan tuntemiseen. Jeesus itse toistamiseen kertoi ihmisille, että Jumala on Häntä suurempi, että Hän on vain Jumalan lähettämä synnitön karitsa ja ihmiset uskoessaan Häneen saisivat elävän yhteyden elävään Jumalaan. Jeesus itse sanoi, että myös taivaassa Isä on Häntä suurempi: Joh.14:28"Jos te minua rakastaisitte, niin te iloitsisitte siitä, että minä menen Isän tykö, sillä Isä on minua suurempi".

Jos Jeesus olisi ollut Jumala, niin miten selittäisimme kaikki Jeesuksen rukoukset? Rukoiliko Jeesus itselleen? Entäpä silloin, kun Jeesus ristillä huusi: Matt.27:46"Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit"? Hylkäsikö Jeesus itse itsensä? Eikö kolminaisuusoppi, joka julistaa >>On yksi Jumala kolmessa persoonassa ja kolme persoonaa yhdessä Jumalassa, nimittäin Isä, Poika ja Pyhä Henki>> sorru omaan mahdottomuuteensa?

Jeesus ei ollut Jumala ennen tulemistaan ihmiseksi, vaikka Hänessä on kaikki luotu ja vaikka Hän näyttelikin jo tärkeätä roolia mm. silloin, kun Israelilaiset Mooseksen kautta vapautettiin Egyptin orjuudesta ( 1 Kor.10:1-4). Raamattu sanoo, että Hänessä on kaikki luotu, ei, että Hän olisi kaiken luonut! Jeesus ei siis itse luonut, vaan Jumala Jeesuksen Kristuksen kautta! Hän ei ollut Jumala myöskään silloin, kun Hän vaelsi maan päällä "lihansa päivinä". Jos Hän olisi ollut Jumala, ei Hänen kuolemallaan ja kärsimyksillään olisi mitään merkitystä ihmiskunnalle, koska "uhrin" tuli olla kuuliainen Jumalan laille ja lain oli Jumala antanut ihmisille, ei itselleen: Hebr.2:14-18"Koska siis lapsilla on veri ja liha, tuli hänkin niistä yhtäläisellä tavalla osalliseksi, että hän kuoleman kautta kukistaisi sen, jolla oli kuolema vallassaan, se on perkeleen, ja vapauttaisi kaikki ne, jotka kuoleman pelosta kautta koko elämänsä olivat olleet orjuuden alaisia. Sillä ei hän ota huomaansa enkeleitä, vaan Aabrahamin siemenen hän ottaa huomaansa. Sen tähden piti hänen kaikessa tuleman veljiensä kaltaiseksi, että hänestä tulisi laupias ja uskollinen ylimmäinen pappi tehtävissään Jumalan edessä, sovittaakseen kansan synnit. Sillä sen tähden, että hän itse on kärsinyt ja ollut kiusattu, voi hän kiusattuja auttaa".

Jeesus ei tule olemaan Jumala myöskään tulevaisuudessa, koska on vain yksi Jumala ja Hänen allensa tullaan kaikki asettamaan: 1 Kor.15:22-25"Sillä niinkuin kaikki kuolevat Aadamissa, niin myös kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa, mutta jokainen vuorollaan: esikoisena Kristus, sitten Kristuksen omat hänen tulemuksessaan; sitten tulee loppu, kun hän antaa valtakunnan Jumalan ja Isän haltuun, kukistettuaan kaiken hallituksen ja kaiken vallan ja voiman. Sillä hänen pitää hallitseman "siihen asti, kunnes hän on pannut kaikki viholliset jalkojensa alle." Jeesus ei ole ikinä ollut, eikä siis tule ikinä olemaan Jumala, vaikka kolminaisuusoppi niin julistaakin! Jeesus Kristus tulee aina olemaan JUMALAN POIKA! Jeesuksen antama lähetyskäsky: Matt.28:19" Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen" EI PUOLUSTA KOLMINAISUUTTA, TAI JEESUKSEN JUMALUUTTA, vaikka kolminaisuusopin puolestapuhujat niin väittävät! Jos se olisi ainut kohta Raamatussa, missä tulisi tehdä jotakin monien persoonien nimeen, niin se saattaisi silloin puolustaa kolminaisuutta, mutta näin ei ole. Raamatussa on mainintoja siitä, että on lukumääräisesti monta ja kuitenkin puhutaan heidän nimestään: Joos.23:6-7"Olkaa siis aivan lujat ja noudattakaa tarkoin kaikkea, mitä Mooseksen lain kirjaan on kirjoitettu, poikkeamatta siitä oikealle tai vasemmalle, niin ettette yhdy näihin teidän keskuuteenne jääneisiin kansoihin, ette mainitse heidän jumaliensa nimiä ettekä vanno niiden nimeen, ette palvele niitä ettekä kumarra niitä". >>"niiden" (monikko) ja "nimeen" (yksikkö). Ei kirjoiteta niiden nimiin, niinkuin kieliopillisesti oikein kirjoitettaisiin, vaan nimeen>>. 5 Moos.18:20:" Mutta profeetta, joka julkeaa puhua minun nimessäni jotakin, jota minä en ole käskenyt hänen puhua, tahi puhuu muiden jumalien nimessä, sellainen profeetta kuolkoon.' >>"jumalien" (monikko) ja nimessä (yksikkö). Ei kirjoiteta jumalien nimissä, niinkuin kieliopillisesti oikein kirjoitettaisiin, vaan nimessä>>. "Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen" ei tarkoita, että nämä olisivat persoonina samoja, vaan se tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että nämä kolme ovat yhtä siinä mielessä, että ajavat samoja tarkoitusperiä, ajavat samaa asiaa ja ovat kaikki kolme Jumalallista alkuperää, eivät kuitenkaan yksi ja sama persoona, niinkuin kolminaisuusoppi julistaa. Samalla periaatteella maallinen isä ja poika ovat yhtä! Pojassa on isän verta ja päinvastoin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että isä ja poika olisivat yhtä siten, että he olisivat yksi ja sama persoona! Ei Jeesus ole Jumala, vaikka onkin Jumalasta syntynyt. Eihän ajallisessa ajassa elävä poikakaan ole isä, vaikka pojan suonissa virtaakin isän veri. Jeesus ja Jumala ovat kaksi eri persoonaa, niin kuin ajallisessa ajassa elävät isä ja poikakin ovat.

Puhuttaessa Jumalan seurakunnasta, me tiedämme, että se koostuu ihmisistä (monikko) ja kuitenkin sitä kutsutaan Jumalan seurakunnaksi (yksikkö). Sinä ja minä emme ole kuitenkaan sama, vaikka kuulummekin Jumalan seurakuntaan! Sinä ja minä olemme yhtä Hengessä, emme persoonana! Aivan samalla tavalla Jeesus, Pyhä Henki ja Jumala ovat yhtä ja täten muodostavat kokonaisuuden, mutta se ei missään nimessä tarkoita sitä, että He olisivat sama persoona, niinkuin kolminaisuusoppi valheellisesti julistaa. Niin kuin huomaamme, Jeesus lähetyskäskyssään käskiessään kastamaan ihmisiä Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ei millään tavalla osoita kolminaisuutta todeksi! Kolminaisuusoppi on vain vajavainen ihmisten yritys selittää järjellä jotakin käsittämätöntä. On olemassa vain yksi tosi Jumala, 5 Moos.6:4" Kuule, Israel! Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi".

Matt.28:19" Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen" ei ole alkutekstissä ollut edellä mainitun kaltainen? "Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen on KATOLISEN KIRKON LISÄYS! Alkuperäisessä Raamatun kohdassa on lukenut vain: "minun nimeeni". Edellä mainittu Raamatun kohta on muutettu Nikean kirkolliskokouksessa v.325 jKr. palvelemaan kolminaisuusoppia. Ote: Suomalaisen UT:n selitys, julkaissut, Rafael Jyllenberg, Aimo T. Nikolainen, Eino Sormunen ja avustuskunta Gulin-Haapa-Lauha "Kuningasten kuningas antaa käskyn. Se käsky ei ole kuitenkaan käsky kapinoitsijoiden tuhoamiseksi, mikä vanhan kaavan mukaan olisi seurannut hallitsijan valtaan pääsyä. Opetuslapset kyllä lähetetään vuorelta kuningasten Kuninkaan asialle, sillä ilmoituksen vuorelta saadaan tehtävä, mutta se ei ole tuhoamistehtävä. Opetuslasten on vaellettava ilmestysvuorelta tekemään kaikki kansat Jeesuksen opetuslapseksi. He eivät lähde omassa nimessään - niin tekevät ulkokullatut - vaan minun nimessäni, niinkuin Eusebiuksen ennen Nikean kokousta (324 jKr) viljelemä tekstivariantti selvästi ilmoittaa....Ei ole sen vuoksi ihme, että kasteen toimittaminen Jeesuksen nimeen, johon toimitukseen liittyi Pyhän Hengen saaminen (Apt.2:38), saattoi vaihtua kasteeksi Pyhän kolminaisuuden nimeen. Niin sanotaan tapahtuneen ensiksi Syyriassa, mihin myös Matteuksen ja Didakheen yhtäpitävyys asiassa viittaa". Eräässä vanhassa Brasilialaisessa Raamatussa on selitys: "Kirjoitusten mukaan alkuseurakunnassa kastettiin vain Jeesuksen nimeen, mutta me, roomalaiskatolinen kirkko, muutimme tämän Nikean kirkolliskokouksessa v.325. Siitä päivästä alkaen olemme käyttäneet kastekaavaa: Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen."

On huomattava, että jos Jeesus todella olisi käskenyt kastaa ihmisiä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, niin miksi opetuslapset eivät totelleet Hänen käskyään, vaan aina kastoivat uskoon tulleet Jeesuksen nimeen (Apt. 2:38 / 8:16 / 10:48 / Gal.3:27 / Kol.3:17). Raamatun kokonaisvaltainen opetus kertoo meille, että Matt.28:19 kohta on Katolisen kirkon väärennös (v.325 jKr.). Raamattu opettaa meille, että jokainen asia tulee vahvistaa kahden tai kolmen todistajan todistuksen nojalla, ennenkuin se on pätevä ( 2 Kor.13:1). Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen on vain yksi maininta Raamatussa. Miksi vain yksi?

Kolminaisuusopin puolustajat esittävät usein seuraavan Raamatun kohdan puolustaessaan sitä, että Jeesus olisi Jumala: Matt.1:23"Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan, ja tälle on annettava nimi Immanuel", mikä käännettynä on: Jumala meidän kanssamme" . Tarkoittaako edellä mainittu Raamatunkohta todellakin sitä, että Jumala olisi "persoonallisesti" ilmestynyt Kristuksessa vai tarkoittaako se kenties jotakin muuta? Pukeutuiko Jumala Jeesuksen "ruumiiseen" ja täten olisi ollut läsnä maan päällä n.2000 vuotta sitten? Jumala meidän kanssamme ei tarkoita sitä, että Hän olisi ollut persoonallisesti läsnä, vaan se tarkoittaa sitä, että Hän oli Hengessä läsnä! Nimi "Immanuel" (Jumala meidän kanssamme), ei tarkoita, että Jumala olisi ollut pukeutuneena Kristuksen hahmoon, vaan että Jeesus Kristus Jumalan Hengessä tuli omiensa keskuuteen! Paavali oli hengessä läsnä Kolossalaisten keskuudessa, vaikka olikin ruumiillisesti poissa: Kol.2:5"Sillä jos ruumiillisesti olenkin poissa, olen kuitenkin teidän kanssanne hengessä ja iloitsen nähdessäni järjestyksen, joka teidän keskuudessanne vallitsee, ja teidän lujan uskonne Kristukseen". Miksi kolminaisuusopin puolestapuhujien mielestä tuntuu oudolta, että Jumala olisi ollut samalla tavalla läsnä Jeesuksessa Kristuksessa?

Jeesus Kristus on meidän kanssamme, vaikka onkin ruumiillisesti poissa (Fil.4:9)! Jumala on meidän kanssamme, vaikka ei olekaan persoonallisesti läsnä (2 Kor.13:11)! Herra on läsnä Hengessä: 2 Tess.3:16"Herra olkoon kaikkien teidän kanssanne". Kun Jumalan enkeli ilmoitti Joosefille unessa, että lapsen nimeksi tulisi antaa "Immanuel">>Jumala meidän kanssamme>>, se tarkoitti sitä, että Jumala Hengessä (ainutlaatuisella tavalla) Jeesuksen Kristuksen kautta tulisi ilmoittamaan ihmiskunnalle t ydellisesti oman tahtonsa ja tulisi sovittamaan maailman synnit Jeesuksessa Kristuksessa. Se ei tarkoittanut sitä, että Jumala itse olisi tullut alas taivaasta Jeesuksessa Kristuksessa, vaan että Jumala olisi täydellisesti läsnä Jeesuksessa Kristuksessa HENGENSÄ KAUTTA! Nimen "Immanuel" merkityksen meille kertoo parhaiten Apostoli Pietari, (ei katolinen kirkko kolminaisuusoppineen), Apt.10:38" Te tiedätte, kuinka Jumala Pyhällä Hengellä ja voimalla oli voidellut Jeesuksen Nasaretilaisen, hänet, joka vaelsi ympäri ja teki hyvää ja paransi kaikki perkeleen valtaan joutuneet; sillä Jumala oli hänen kanssansa".

Jeesus itse kertoi ihmisille, että Jumala oli Hänet lähettänyt! Hän ei kertonut itse olevansa Jumala, vaan että Jumalan voima lepäsi Hänen päällänsä. Kertaakaan Raamatussa Jeesus ei julista olevansa Jumala: Joh.8:28-29"Niin Jeesus sanoi heille: "Kun olette ylentäneet Ihmisen Pojan, silloin te ymmärrätte, että minä olen se, joka minä olen, ja etten minä itsestäni tee mitään, vaan puhun tätä sen mukaan, kuin minun Isäni on minulle opettanut. Ja hän, joka on minut lähettänyt, on minun kanssani; hän ei ole jättänyt minua yksinäni, koska minä aina teen sitä, mikä hänelle on otollista."

Jeesus ei ollut, eikä ole Jumala, eikä tule koskaan olemaan Jumala, vaan läpi iäisyyden Hänet tullaan tuntemaan Jumalan ainosyntyisenä Poikana. Jeesus on Jumalan Sana, mutta ei silti Jumala, vaikka kolminaisuusopin puolestapuhujat niin väittävätkin perustellen oppiaan Johanneksen Evankeliumin ensimmäisen luvun ensimmäisellä jakeella>> Alussa oli Sana, Sana oli Jumalan tykönä, Sana oli Jumala>>. Kun ymmärrämme, mitä Sana käsitteenä pitää sisällään, niin silloin myöskin tiedämme, että Kristus, elävän Jumalan elävä Sana ei ole kuitenkaan itse Jumala, vaan Jumalan ainosyntyinen Poika! Ote; Aapeli Saarisalo / sanakommentaari/ Mikro-rabbi: "Israelilaisille s. merkitsi paljon enemmän kuin jonkin esineen tai asian nimen suullista ääntämistä tai kirjoittamista. S. ei ollut vain esineen merkki, vaan erottamaton osa siitä itsestään. Henkilö tajuttiin samaksi kuin hänen nimensäkin, niin että hän vaikutti siinä, missä hänen nimensä mainittiin. "Sillä missä kaksi tahi kolme on kokoontunut minun nimeeni, siinä minä olen heidän keskellänsä", «Matt. 18:20». Hepreassa dabar merkitseekin sekä s:aa että esinettä, oliota, asiaa. Heprean kielessä s. on myös esineellisesti, aineellisesti olemassa. Sillä on paikkansa käsitteen ja aineellisen todellisuuden välimailla. Tämä s:lle annettu erikoinen arvo tehostuu vielä enemmän, kun on puhe Jumalan s:sta, joka lähtee Jumalan persoonasta ja vaikuttaa luovana voimana. Raamatun alkuluvun mukaan Jumalasta lähti s:n voima, joka loi näkyvän maailman, «1. Moos. 1:3-30». Samoin Jumalan s. tulee profeetalle, «Jes. 1:10», ei vain ilmoittamaan tulevaisia tapahtumia, vaan myös toteuttamaan ne. "Minä valvon s:aani toteuttaakseni sen", «Jer. 1:12». "Sillä niinkuin sade ja lumi, joka taivaasta tulee, ei sinne palaja, vaan kostuttaa maan, tekee sen hedelmälliseksi ja kasvavaksi, antaa kylväjälle siemenen ja syöjälle leivän, niin on myös minun s:ni, joka minun suustani lähtee: ei se minun tyköni tyhjänä palaja, vaan tekee sen, mikä minulle otollista on, ja saa menestymään sen, mitä varten minä sen lähetin", «Jes. 55:10» s. S:lla on hedelmöittävä voima, ja se vaikuttaa myös historian vaiheissa. "Kun sinä aloit rukoilla, lähti liikkeelle s., ja minä olen tullut sitä ilmoittamaan: sillä sinä olet otollinen. Käsitä siis se s. ja ymmärrä näky", «Dan. 9:23». UT:ssa s:lla on sama olennainen arvo Jeesuksen opetuksessa. Hän varoittaa turhista s:oista, jotka vaikuttavat tuomiolle asti, «Matt. 12:36» s. S:n kautta päästetään valloilleen arvaamattomat voimat hyvän tai pahan palvelukseen, «Jaak. 3:5» s. Jeesuksen s. on voiman kantaja, samoin kuin Jumalan s. oli VT:ssa. Hän parantaa sairaat s:llaan. "Sano ainoastaan s., niin palvelijani paranee", «Matt. 8:8». Jeesus sanoo: "Minun s:ni eivät koskaan katoa", ne eivät lakkaa vaikuttamasta, ennen kuin ne ovat toteuttaneet asiansa, «Matt. 24:35»; «Mark. 13:31»; «Luuk. 16:17»; «Luuk. 21:32». Johanneksen evankeliumista näemme selvästi, miten Jeesuksen s. edustaa häntä itseään. Hänen s:nsa vastaanottaminen vei ihmisen yhteyteen hänen kanssaan. Hänen s:nsa ovat henki ja elämä, «Joh. 6:63», «Joh. 6:68». S:nsa mukana Jeesus antaa hengen ja elämän opetuslapsillensa. S:ssa on elämää kasvattava voima, niin kuin siemenellä kylväjän vertauksessa, «Matt. 13:18-23». Johanneksen evankeliumin alussa, «Joh. 1:1-5», puhutaan luomisen ja ilmoituksen s:sta samoin kuin VT:ssa. Tässä yhteydessä on usein suoritettu vertailua kreikkalaisen filosofian kanssa. Stoalaisuudessa oli keskeisenä oppi s:sta (logos). Tämä oppi on voinut saada alkunsa VT:sta, sillä mainitun filosofian suunnan perustajat olivat kotoisin idästä, ja ainakin muutamat heistä olivat juutalaista syntyperää. Jeesuksen aikaan elänyt juutalainen ajattelija Filo koetti liittää stoalaisuutta ja juutalaisuutta lähemmäksi toisiaan. Tuonpuoleisena Jumala ei voi olla yhteydessä ihmisiin muuten kuin välittäjän, s:n kautta. Myös evankeliumissa puhutaan S:sta, joka on ollut Jumalan tykönä ikuisesti. Tämä S. on tullut lihaksi, «Joh. 1:14», ts. ihmiseksi. Muodon yhtäläisyys ei kuitenkaan vie sisällyksen yhtenäisyyteen. Aleksandrian ajattelijalle logos oli ajatusperäinen käsite, Johannekselle persoonallinen olento, Jumalan toimivan tahdon ja ilmoituksen edustaja. Evankeliumin esipuheen jälkeen "Sana" jää syrjään, sen tilalle astuu "Poika", Jumalan Poika. Vielä Ilmestyskirjassa Johannes kerran kutsuu Jeesusta S:ksi. "Ja hänellä oli yllään vereen kastettu vaippa, ja nimi, jolla häntä kutsutaan, on Jumalan S.", «Ilm. 19:13». UT:ssa ei Jeesusta kutsuta tällä nimellä muualla, mutta samaa oppia voimme havaita myös Paavalin kirjeissä, «Ef. 1:3-10»; «Kol. 1:15-20». Hebrealaiskirjeen esipuheessakin, «Hepr. 1:1», soi sama sävel kuin Johanneksen evankeliumissa. Siinä puhutaan Pojasta, jonka kautta Jumala on maailman luonut ja joka kantaa kaikki voimansa s:lla. Juutalaisuus opettaa, että toora luotiin alussa ja se oli Jumalan tykönä ja kaikki on saanut syntynsä sen kautta. "Toora" on suomennettu sanalla "laki", mutta sen oikea merkitys on "opetus", "sana" (hepreassa on muita sanoja, jotka vastaavat meidän laki-käsitettämme). "Toora tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme" siten että se kirjoitettiin kirjaan. Johanneksen evankeliumin esipuheessa tooran tilalla on S., joka tarkoittaa Kristusta.... Juutalaisuus antaa tooralle jumalallisen arvon, mutta ei voi sanoa tooraa kuitenkaan Jumalaksi....Kun Jumala kutsui palvelukseensa miehiä, joille hän puhui ja joita hän piti lähetteinään, tuli hänen sanansa ihmisten keskuuteen, «Jes. 51:16»; «Jer. 1:9»; «Hes. 1:3»; «Hoos. 1:1»; «Joel 1:11». Kristuksen opetustoimi jatkuu hänen sanansaattajiensa työssä; heidänkin s:nsa on Jumalan s:aa, koska se on otettu hengessä vastaan Kristukselta, «1. Tess. 2:13»; «1. Kor. 2:12» s. S. on puhtautta niille, jotka ottavat sen vastaan, «Joh. 15:3», Jumalan voima, «1. Kor. 1:18»; «Room. 1:16», lapseuteen uudestisynnyttävä, «1. Piet. 1:23»; «Jaak. 1:18», «Jaak. 1:21», meissä uskoa herättävä, «Room. 10:8», «Room. 10:17». Jumalan valtakunta ei ole s:oissa, vaan voimassa, «1. Kor. 4:20». Tarkoittaen sellaista s:n omistamista, että s. kyllä kuullaan, mutta ei tulla s:n alamaiseksi uskossa, Hebrealaiskirje muistuttaa Jumalan s:n tuomiovallasta: se ei salli rankaisematta halveksia itseään, «Hepr. 4:12»". Jeesus, Jumalan Sana, niinkuin edellä mainitusta Aapeli Saarisalon tekstistä huomasimme, ei tarkoita sitä, että Jumalan Sana ja Jumala olisivat yksi ja sama persoona, vaan yksinkertaisesti sitä, että Jeesus oli, ja on, Jumalan Sana siinä mielessä, että Hän täydellisesti ilmoitti Jumalan tahdon ja eli täydellisesti Jumalan tahdossa!

Kolminaisuusopin puolustajat perustelevat oppiaan, mm. seuraavalla Raamatun paikalla: 1 Moos.1:26"Ja Jumala sanoi: "Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme; ja vallitkoot he meren kalat ja taivaan linnut ja karjaeläimet ja koko maan ja kaikki matelijat, jotka maassa matelevat." Tällä Raamatunpaikalla he pyrkivät selittämään julistuksensa >>On yksi Jumala kolmessa persoonassa ja kolme persoonaa yhdessä Jumalassa, nimittäin Isä, Poika ja Pyhä Henki>. Edellä mainittu Raamatunpaikka ei millään tavalla osoita, että Jumalassa olisi kolme persoonaa, vaan yksinkertaisesti sen, että esim. Jumala ja Jeesus keskustelivat keskenään ja heidän ympärillään saattoi olla iso joukko taivaan enkeleitä. Tuo Raamatunpaikka ei yksinkertaisesti kerro meille mitään muuta kuin sen, että taivaassa keskusteltiin! Siinä ei ole pienintäkään viittausta kolminaisuuteen!

Ei Jeesus tullut perustamaan uutta uskontoa, eikä johdattamaan ihmisiä palvelemaan Häntä itseään Jumalana. vaan Jeesus tuli johdattamaan ihmisiä Jumalan luokse. Jeesus itse selitti, mitä tarkoittaa se, että Hän ja Isä ovat yhtä! Lue tarkasti seuraavat rivit, niin huomaat, että kolminaisuusoppi joka väittää Jeesuksen ja Jumalan olevan yksi ja sama persoona, on Raamatunvastainen ja tulee perkeleestä. Antakaamme Jeesuksen itsensä selittää, mitä tarkoittaa se, että Hän ja Isä olivat yhtä: Joh.17 luku:"Tämän Jeesus puhui ja nosti silmänsä taivasta kohti ja sanoi: "Isä, hetki on tullut, kirkasta Poikasi, että Poikasi kirkastaisi sinut; ...Mutta tämä on iankaikkinen elämä, että he tuntevat sinut, joka yksin olet totinen Jumala, ja hänet, jonka sinä olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen. Minä olen kirkastanut sinut maan päällä: minä olen täyttänyt sen työn, jonka sinä annoit minun tehtäväkseni. Ja nyt, Isä, kirkasta sinä minut tykönäsi sillä kirkkaudella, joka minulla oli sinun tykönäsi, ennenkuin maailma olikaan. Minä olen ilmoittanut sinun nimesi ihmisille, jotka sinä annoit minulle maailmasta. He olivat sinun, ja sinä annoit heidät minulle, ja he ovat ottaneet sinun sanastasi vaarin. Nyt he tietävät, että kaikki, minkä olet minulle antanut, on sinulta. Sillä ne sanat, jotka sinä minulle annoit, minä olen antanut heille; ja he ovat ottaneet ne vastaan ja tietävät totisesti minun lähteneen sinun tyköäsi ja uskovat, että sinä olet minut lähettänyt. Minä rukoilen heidän edestänsä; en minä maailman edestä rukoile, vaan niiden edestä, jotka sinä olet minulle antanut, koska he ovat sinun - ja kaikki minun omani ovat sinun, ja sinun omasi ovat minun - ja minä olen kirkastettu heissä. Ja minä en enää ole maailmassa, mutta he ovat maailmassa, ja minä tulen sinun tykösi. Pyhä Isä, varjele heidät nimessäsi, jonka sinä olet minulle antanut, että he olisivat yhtä niinkuin mekin....Mutta nyt minä tulen sinun tykösi ja puhun tätä maailmassa, että heillä olisi minun iloni täydellisenä heissä itsessään. Minä olen antanut heille sinun sanasi, ja maailma vihaa heitä, koska he eivät ole maailmasta, niinkuin en minäkään maailmasta ole. He eivät ole maailmasta, niinkuin en minäkään maailmasta ole. Pyhitä heidät totuudessa; sinun sanasi on totuus. Niin kuin sinä olet lähettänyt minut maailmaan, niin olen minäkin lähettänyt heidät maailmaan; ja minä pyhitän itseni heidän tähtensä, että myös he olisivat pyhitetyt totuudessa. Mutta en minä rukoile ainoastaan näiden edestä, vaan myös niiden edestä, jotka heidän sanansa kautta uskovat minuun, että he KAIKKI OLISIVAT YHTÄ, niinkuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa, että hekin meissä olisivat, niin että maailma uskoisi, että sinä olet minut lähettänyt. Ja sen kirkkauden, jonka sinä minulle annoit, minä olen antanut heille, että he olisivat yhtä, NIIN KUIN ME OLEMME YHTÄ, sinä minussa - että he olisivat täydellisesti yhtä, niin että maailma ymmärtäisi, että sinä olet minut lähettänyt ja rakastanut heitä, niinkuin sinä olet minua rakastanut.... ...Ja minä olen tehnyt sinun nimesi heille tunnetuksi ja teen vastakin, että se rakkaus, jolla sinä olet minua rakastanut, olisi heissä ja minä olisin heissä."

Samoin kuin me, Jumalan lapset olemme Hengessä yhtä "Hänen seurakuntanaan", samalla tavalla on Jumala ja Jeesuskin yhtä! Niin kuin mekään Jumalan lapsina emme ole sama persoona, vaikka olemmekin yhtä kuuluen Hänen seurakuntaansa, niin samoin eivät myöskään Jumala ja Jeesus ole sama persoona! Samoin kuin Jeesus Kristus asuu tänä päivänä jokaisessa Hänen omassaan, sinussa ja minussa, samoin Jumala oli Jeesuksessa Hänen vaeltaessaan maan päällä n.2000 vuotta sitten. Vaikka Jeesus asuukin meissä, me emme ole silti Jeesuksia! Jeesus asuu meissä tänä päivänä Henkensä kautta, niinkuin aikoinaan Jumala asui Jeesuksessa Henkensä kautta.

Edellä mainitussa Johanneksen Evankeliumin 17 luvussa Jeesus itse selittää meille tämän tosiasian erittäin selkeästi. Jeesus on Jumalan Poika, ei yhtään enempää, eikä yhtään vähempää! Kolminaisuusoppi, joka on katolilainen oppi, on perkeleestä, eikä sillä ole mitään tekemistä oikean Raamatullisen opetuksen kanssa! Jokainen, joka julistaa, että Jeesus on Jumala, sortuu väärään julistukseen. Jokainen, joka julistaa >>On yksi Jumala kolmessa persoonassa ja kolme persoonaa yhdessä Jumalassa, nimittäin Isä, Poika ja Pyhä Henki> elää valheessa joko tietäen tai tietämättään. Johanneksen Evankeliumin 17 luku kertoo meille, mitä tarkoittaa se, että Jeesus ja Jumala ovat yhtä ja siksi uskokaamme Jeesuksen omiin sanoihin, ei Katolisen kirkon kolminaisuusjulistukseen!

Jeesus opetti aina ihmisille, että heidän tulisi uskoa Jumalaan: Mark.11:22"Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Pitäkää usko Jumalaan". Jumala on kaikki kaikessa! Jeesus kuoli Golgatalla, jotta me saisimme yhteyden Jumalaan. Jos Jeesukselle Jumala oli tärkein, sen tulisi silloin olla meillekin. Kolminaisuusoppi on tehnyt uuden uskonnon, Jeesus uskonnon, mutta tätä ei Jeesus itse halunnut! Jeesus ei missään Raamatunkohdassa julistanut olevansa Jumala, vaan Jumalan Poika! Miksi ihmiset kuitenkin uskovat enemmin katolisen kirkon kolminaisuusoppia, kuin itse Jeesusta? 1 Joh.4:15"Joka tunnustaa, että Jeesus on Jumalan Poika, hänessä Jumala pysyy, ja hän Jumalassa". (Lisää tietoa kolminaisuusopin epäraamatullisuudesta internetsivuillani: www.sanansaattaja.com / kolminaisuusoppi).

Kun Johannes näkee kolmen enkelin - eli lopunajan apostolisen seurakunnan julistavan ensin evankeliumia, sitten Babylonin kukistumista ja sen jälkeen varoittavan kumartamasta petoa sekä sen kuvaa, hän näkee Raamattuun pitäytyvän Jumalan lasten yhteisön julistavan vain Kirjoituksiin pitäytyvää sanomaa. Raamatunvastaisten harhaopetusten kitkeminen ja porttokirkon oppien arvosteleminen on Jeesuksen kehotuksen mukaan vaeltamista: " "Jokainen istutus, jota minun taivaallinen Isäni ei ole istuttanut, on juurineen revittävä pois." (Matt.15:13). Evankeliumin julistukseen kuuluu myös opetusta siitä, mitä Jeesus käski opetuslastensa pitää (Matt.28:20). Paavin kirkon, eli porttokirkon hapatus on levinnyt ympäri maapalloa, ja siitä lopunajan apostolinen seurakunta Jumalan Pyhän Hengen voimassa varoittaa lopun ajan sukupolvea. Evankeliumiin kuuluu myös varoitus Jumalan tuomiosta - kaikkien pitää kerran vastata teoistaan Karitsan tuomioistuimen edessä. Syyn ja seurauksen laki, jos ihminen ei ota Jumalan armoa vastaan Kristuksessa Jeesuksessa, on kohtaava jumalattomia, mutta Kristukseen uskovat ovat saaneet vapautuksen Jumalan Pojan veressä - tässä on Pyhien kärsivällisyys ja usko. Samanaikaisesti kun lopunajan seurakunta julistaa kolmen enkelin sanomaa vastustuksesta huolimatta, he luottavat siihen, että Taivas palkitsee heidän uskollisuutensa.

 

Ilm.14:14-20

"Ja minä näin, ja katso: valkoinen pilvi, ja pilvellä istui Ihmisen Pojan muotoinen, päässänsä kultainen kruunu ja kädessänsä terävä sirppi. Ja temppelistä tuli eräs toinen enkeli huutaen suurella äänellä pilvellä istuvalle: "Lähetä sirppisi ja leikkaa, sillä leikkuuaika on tullut, ja maan elo on kypsynyt." Ja pilvellä istuva heitti sirppinsä maan päälle, ja maa tuli leikatuksi. Ja taivaan temppelistä lähti eräs toinen enkeli, ja hänelläkin oli terävä sirppi. Ja alttarista lähti vielä toinen enkeli, jolla oli tuli vallassaan, ja hän huusi suurella äänellä sille, jolla oli se terävä sirppi, sanoen: Lähetä terävä sirppisi ja korjaa tertut maan viinipuusta, sillä sen rypäleet ovat kypsyneet." Ja enkeli heitti sirppinsä alas maahan ja korjasi maan viinipuun hedelmät ja heitti ne Jumalan vihan suureen kuurnaan. Ja kuurna poljettiin kaupungin ulkopuolella, ja kuurnasta kuohui veri hevosten kuolaimiin asti, tuhannen kuudensadan vakomitan päähän."

Lihansa päivinä Mestari oli opettanut lopunajasta seuraavaa: "Pelto on maailma; hyvä siemen ovat valtakunnan lapset, mutta lusteet ovat pahan lapset. Vihamies, joka ne kylvi, on perkele; elonaika on maailman loppu, ja leikkuumiehet ovat enkelit. Niinkuin lusteet kootaan ja tulessa poltetaan, niin on tapahtuva maailman lopussa." (Matt.13:36-40). Viininkorjuu sekä elonkorjuu liittyvät Raamatussa kuvakieleen tuomion ajasta. Profeetta Joel oli ennustanut: "Lähettäkää sirppi, sillä sato on kypsynyt. Tulkaa polkemaan, sillä kuurna on täynnä ja kuurna-altaat pursuvat ylitse; sillä heidän pahuutensa on suuri." ( Joel:3:13) ja Jeesus oli sanonut:"Elonaikana minä sanon leikkuumiehille: Kootkaa ensin luste ja sitokaa se kimppuihin poltettavaksi, mutta nisu korjatkaa minun aittaani." (Matt.13:30). Johannes näkee Jeesuksen Kristuksen (Ihmisen Pojan muotoisen) kokoavan Häneen uskovat (1 Tess.4:17) ja sen jälkeen jumalattomat sen enkelin kautta, jolla oli suuri sirppi Jumalan vihan suureen kuurnaan, joka poljettiin kaupungin ulkopuolella - jumalattomia oli niin paljon, että veri vielä 1600 stadionmitan päässä ulottui hevosen kuolaimiin asti. Nisu on Kristuksen seurakunta ja lusteet ovat jumalattomat - jumalattomat poltetaan, kuten Jeesuksen opetuksessa (Matt.13:36-40) selvästi opetetaan. Profeetta Malakia ennusti paljon ennen Jeesusta tuosta tuomion päivästä, jolloin kaikki ne, jotka eivät ole uskoneet Kristukseen Jeesukseen poltetaan Jumalan iankaikkisella tulella viimeisellä tuomiolla: "Sillä katso: se päivä on tuleva, joka palaa kuin pätsi. Ja kaikki julkeat ja kaikki, jotka tekevät sitä, mikä jumalatonta on, ovat oljenkorsia; ja heidät polttaa se päivä, joka tuleva on, sanoo Herra Sebaot, niin ettei se jätä heistä juurta eikä oksaa." (Mal.4:1). Jumalattomia ei siis vaivata loppumattomasti helvetin tulessa, kuten Katolinen Paavin oppi kieroutuneesti opettaa eri kirkkokuntien sekä herätysliikkeiden "suulla", vaan jumalattomat yksinkertaisesti poltetaan viimeisellä tuomiolla Jeesuksen sanoin: "Lusteet (lusteet ovat pahan lapset) kootaan ja tulessa poltetaan" (Matt.13:30). Koska viimeisellä tuomiolla jumalattomien lisäksi myös itse perkele poltetaan, on selvää, että sielunvihollinen ei yksinkertaisesti voi kiusata ketään helvetissä, koska hänet itsensäkin tuhotaan: "Sitten hän (Jeesus) myös sanoo vasemmalla puolellaan oleville: 'Menkää pois minun tyköäni, te kirotut, siihen iankaikkiseen tuleen, joka on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleillensä." (Matt.25:41). Viimeisen tuomion jälkeen luodaan Jumalan Pyhistä koostuva "Uusi Jerusalem", jossa Jumalan maja on ihmisten keskellä, eikä mitään entistä enää ole: "Sillä katso, minä luon uudet taivaat ja uuden maan. Entisiä ei enää muisteta, eivätkä ne enää ajatukseen astu" (Jes.65:17). Kaikki entinen, niin jumalattomat kuin itse saatanakin on viimeisen tuomion jälkeen täydellisesti tuhottu Jumalan tulella, aivan kuten Johannes myöhemmin itse ilmestyksessä toteaa: "Kaikki entinen on mennyt" (Ilm.21:4). Kaikki edellä mainittu osoittaa kiistattomasti sen, että Paavin opetus, joka lailla syövän on pesiytynyt eri kirkkokuntiin sekä herätysliikkeisiin, joka opettaa helvetin olevan loppumaton piinan paikka jossa perkele kiusaa jumalattomia loppumattomasti, ei ole Raamatun kokonaisvaltaisen opetuksen mukainen, vaan tulee sielunvihollisen aikaansaannoksena eri pakanuskonnoista. Raamatun opetus Jeesuksen omin sanoin on yksinkertainen: lusteet (pahan lapset) poltetaan viimeisellä tuomiolla ja kun tähän lisätään vielä profeetta Joelin sanat: "Heidät polttaa se päivä, joka tuleva on, sanoo Herra Sebaot, niin ettei se jätä heistä juurta eikä oksaa." on sanomattakin selvää, että Jumala luodessaan "Uuden Taivaan sekä Uuden maan" tuhoaa jumalattomuuden kokonaisuudessaan niin, että siitä ei jää jäljelle mitään - kun jumalattomuus on tuhottu on lopputuloksena Jumalan lasten rauhan valtakunta.

Jumalan seurakunta, Kristuksen ruumis on kaihomielin sekä suurella hartaudella odottanut kautta historian tämän Johanneksen näyn toteutumista - kun Jeesus kokoaa omansa kaikista ilmansuunnista Häntä vastaan yläilmoihin: "Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin; sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa. Niin lohduttakaa siis toisianne näillä sanoilla."(1 Tess.4:16-18). Jumalan seurakunta on aina joutunut maailmassa ahtaalle, ennen Jeesuksen lihaksitulemista sitä vainottiin aivan kuten Jeesus itse sanoi aikansa uskonnollisille johtomiehille joiden isät olivat verisesti vainonneet Korkeimman lähettämiä palvelijoita ennen Häntä: "Olette niiden lapsia, jotka tappoivat profeetat." (Matt.23:31). Jumalan seurakunta on kautta aikojen saanut vastaansa jumalattomat sekä myös uskonnollisuuden mahdin - se on ollut vainottuna syntymästään asti. Vaikka seurakunnan kautta Kaikkivaltias Jumala on vuodattanut maailmaan siunauksiaan, on siitä huolimatta maailma vihannut sitä. Joosefin hurskauden kautta pelastui koko Egypti (1 Moos.41:34-36), Danielin hurskaus pelasti Baabelin kaikkien viisaitten hengen (Dan.2:24), Paavalin usko pelasti koko laivan henkilökunnan (Apt.27:24) eivätkä Jumalan antamat siunaukset hurskaittensa kautta lopu tähän, vaan Raamattu kertoo niitä lukemattoman määrän - kuitenkin maailma on aina vihannut Jumalan seurakuntaa sekä jokaista vanhurskasta joka on vilpittömästi palvellut maailmankaikkeuden Luojaa. Kiittämättömyys on ollut Jumalan seurakunnan palkka ja toistuvasti Jumalan tehdessä ihmeitään seurakuntansa kautta pelastaakseen tämän maailman ihmiset rakkautensa valtapiiriin, ovat ihmiset itsekkyydessään kuitenkin kääntyneet Pyhää Jumalaa sekä Hänen seurakuntaansa vastaan. Jokainen jonka sydämessä Kristus asuu toimii Jumalan työtoverina ihmiskunnan siunaukseksi - kuitenkin liian monet tämän maapallon ihmiset ovat olleet liian viisaita tarvitakseen opetusta, liian vanhurskaita tarvitakseen pelastusta sekä liian kunnioitettuja tarvitakseen Kristukselta tulevaa kunniaa. Vaikka Jumalan seurakunta erityisesti lopun aikana julistaa Pyhän Hengen voimassa (Evankeliumin julistustyö ei ole päättyvä vähäisemmällä voimalla kuin se alkoi helluntaipäivänä), niin siitä huolimatta ihmiskunta kääntää kerta toisensa jälkeen Jumalan rakkaudelliselle sanomalle selkänsä siitäkin huolimatta, vaikka vitsaukset kohtaavat lopunaikana jumalatonta maailmaa: "He eivät tehneet parannusta murhistaan eikä velhouksistaan eikä haureudestaan eikä varkauksistaan." (Ilm.9:21). Ei ole siis mikään ihme, että jokainen jonka sydämessä Kristus asuu odottaa kaihomielin hetkeä, jolloin Mestari saapuu noutamaan omansa pois tältä pahalta sekä täynnä itsekkyyttä olevalta maa-planeetalta. Kun Jumalan Pyhät kootaan Kristuksen luokse, poljetaan jumalattomat Jumalan vihan viinikuurnassa niin, että "kuurnasta kuohui veri hevosten kuolaimiin asti, tuhannen kuudensadan vakomitan päähän." Jumalan tulevan tuomion todellisuus, jota aito Kristuksen seurakunta julistaa, ei kuitenkaan saa ihmisiä kääntymään rakkaudellisen Luojan puoleen, vaan itsekkäästi maailma kulkee kohti tuhoaan.


 


Kirjan kirjoittaja:

 Asiattomat kommentit vieraskirjasta poistetaan välittömästi - sana on vapaa, mutta sananvapaudessa on
myös vastuunsa. Muistathan tämän?