Jumalan Seurakunta

VAJAVAINEN JOUKKO

Olipa kerran todella julma, alamaisiaan kurjuudessa ja pelossa hallitseva kuningas, joka luuli olevansa maailman viisain ihminen. Hän kehuskeli aina sillä, ettei hän ollut koskaan , ei koskaan tehnyt mitään virhettä. Eräänä päivänä hän päätti puhdistaa kuningaskuntansa epätäydellisistä ihmistä. Kaikki sairaat, vanhukset ja ne, jotka eivät olleet soveliaita hänen tulevaan, täydelliseen kuningaskuntaansa, jota muu maailma tulisi kadehtimaan, hän käski tappaa. Täydellisyyden valtakuntaan, jossa hän olisi kuninkaana ei pääsisi ketään tyhmää, eikä ketään sellaista, joka olisi tehnyt joskus jonkun virheen. Alamaisten tuli olla erittäin korkeasti oppineita ja täydellisiä.

Kuningas itse viisaudessaan valitsi uuden, täydellisen valtakuntansa monet alamaiset ja valtuutti myöskin kuningaskunnan viisaimmat, jotka nekin hän oli tietysti itse viisaudessaan valinnut, valitsemaan täydellisyyden valtakuntaan vain täydellisiä ihmisiä. Niin tuo valtakunta perustettiin ja kuningas käski laatia säännöt: "Koska kuningaskunta oli perustettu vain täydellisistä ihmisistä, ei epätäydellisyyttä sallittaisi mistään hinnasta. Jos joku kuitenkin joskus pystyisi todistamaan jonkun alamaisen tai itse kuninkaan olevan epätäydellinen, mikä jo ajatuksena on sula mahdottomuus, tultaisiin kyseinen vajavaisuus poistamaan heti. Ainut mahdollinen tuomio olisi kuolemanrangaistus ja tällaisen vajavaisen, ei minkään arvoisen ihmisen ruumis laitettaisiin näytille kaikessa kauheudessaan kuninkaan linnan pääportille roikkumaan, jotta ihmiset tietäisivät , että valtakunnassa vihataan epätäydellisyyttä. Virheellisiä, vajavaisia ihmisiä ei missään nimessä kuningaskunnassa sallittaisi."

Aikaa kului ja kuningas oli itseensä hyvin tyytyväinen. Hän oli valinnut kuningaskuntaansa vain täydellisiä yksilöitä eikä kukaan, ei kukaan voisi koskaan syyttää häntä tyhmyydestä. Hänet tultaisiin aina muistamaan viisaana ja täydellisenä kuninkaana. Unelmien valtakunta oli toteutunut...kiitos siitä kuului hänelle...viisaalle kuninkaalle. Vain hänelle....

Eräänä päivänä kuninkaalle tultiin kertomaan, että valtakunnassa eräs mies oli havaittu epätäydelliseksi ja jopa tyhmäksikin. Kuningas kutsui heti valtaapitävät koolle ja vaati tietää, kuka oli vastoin hänen majesteetillisia ohjeitaan ollut niin typerä, ettei ollut tappanut tuota epätäydellistä ja tyhmää miestä. Kun syyllinen saataisiin kiinni hänet teloitettaisiin koska kuningas ei sietänyt epätäydellisyyttä. Valtakunnassa julistettiin yleinen mestaustilaisuus, jossa tuo epätäydellinen mies ja ennen kaikkea se, joka hänet oli tyhmyydessään, vastoin kuninkaan ohjeita valinnut kuningaskuntaan, tapettaisiin.. Julma kuningas tulisi osoittamaan taas jälleen kerran valtakunnalleen äärettömän viisautensa...

Oikeus istui tuomiolle hänen majesteettinsa johdolla. Isossa salissa kaikki kuulijat pidättelivät hengitystään, kun epätäydellisyydestä syytetty mies tuotiin kaikkien nähtäville kuninkaan eteen. "Valtakunnassani, jonka minä itse, omalla viisaudellani ja erehtymättömyydelläni olen luonut, kiitos siitä minulle itselleni, ei suvaita vajavaisia ihmisiä. Sinut, kurja maan matonen, on luokiteltu ihmiseksi, jollaisella ei ole paikkaa valtakunnassani. Kuolema kohtaa siis sinua. Lohdutukseksi ilmoitan nyt kuitenkin sinulle, että kanssasi kuolemaan tulee myöskin se typerys, joka on sinut valtakuntani viisaisiin, vastoin selkeitä ohjeitani , valinnut ? Oli se kuka tahansa, niin tuomio tulee olemaan mitä ankarin. Vastaa, sinä kuolemaan tuomittu ! "

Salissa vallitsi syvä hiljaisuus. Nöyrästi, kuninkaan lopetettua puheensa, kaivoi mies taskustaan ryppyisen paperilapun. Tärisevin ja pelokkain ottein hän ojensi sen ylpeälle kuninkaalle.....Seuraavana aamuna tuon täydellisen valtakunnan pääportilla roikkui häväistynä kaksi pahoin runneltua ruumista. Toinen oli tuo syytetty mies ja toisen ruumiin yläpuolella oli ryppyinen paperilappu . Siinä luki....

MINÄ, MAHTAVA . EREHTYMÄTÖN JA VIISAS KUNINGAS OLEN ITSE VALINNUT VIISAUDESSANI TÄYDELLISEEN VALTAKUNTAANI .....ja lopussa oli vielä kuninkaan sinetti. Kuninkaan rintaan oltiin nauloilla isketty kyltti, jossa luki; TÄYDELLISEN EPÄTÄYDELLINEN !

Lailla tuon esimerkkikertomuksen kuninkaan, me ihmisinä luulemme usein olevamme niin täydellisiä. Sorrumme helposti vaatimaan sitä sitten muiltakin. Haluaisimme liian usein perustaa, olla mukana perustamassa täydellisyyden valtakuntaa, jossa ei olisi mitään epätäydellistä. Mutta se ei tule koskaan onnistumaan...Me kun olemme vain ihmisiä!

Useasti julistamme lähimmäisestämme, lailla esimerkkitapauksen kuninkaan, tuomioita, jotka kääntyvät sitten meitä itseämme vastaan. Säännöt, pyrkiessämme luomaan ihmisinä täydellisyyttä, tulevat ennen pitkää tuomitsemaan meidät itsemme. Sinä olet sortunut ehkä samaan...etsimään täydellistä valtakuntaa, täydellistä seurakuntaa, jossa ei olisi mitään vajavaisuutta. Olet ehkä perustanut, lailla TÄYDELLISESTI EPÄTÄYDELLISEN kuninkaan, oman pienen valtakuntasi. Olet ehkä ollut luomassa mielestäsi historiaa ja hedelmänä siitä on syntynyt paikkakunnallesi uusi yhdistys, kirkkokunta, valtakunta. Tai ehkä olet vain haaveillut tällaisesta...

Olet ehkä ylpeillyt aikaansaannoksellasi. Ehkä ylpeilet vieläkin, etkä tiedä, että tuomiosi on tulossa. Etkö vihdoinkin luovuttaisi valtikkaasi todelliselle Kuninkaalle, Herrojen Herralle, Jeesukselle Kristukselle? Etkö viimeinkin tyytyisi Hänen perustamaansa seurakuntaan, jonka Hän lähtiessään Isän luokse taivaaseen perusti?

Jos luulet, että Jumalan seurakunta voisi olla täydellinen siten, ettei se koskaan tekisi mitään virheitä, silloin luultavasti pidät itseäsi täydellisenä. Katsot maailma "itsesi kautta" ja sokeuttasi kuvittelet jotakin sellaista, mikä ei ole mahdollista. Todellisuudessa, vaikka löytäisitkin jostakin sellaisen "yhteisön", joka olisi tekojen puolesta täydellinen (mikä on mahdottomuus), niin silloin kun sinä liittyisit siihen, se ei enää olisikaan täydellinen. Nimittäin, jos luulet itseäsi täydelliseksi, niin silloin olet epätäydellinen sokeudessasi...

Miksi et voi hyväksyä epätäydellisyyttä itsessäsi? Miksi et voi hyväksyä sitä, ettet ole suinkaan täydellinen, vaan raakile, vain Jumalan armon kerjäläinen, niin kuin me kaikki muutkin olemme? Kun ymmärrät, ettet voi kehua omilla teoillasi, niin silloin vasta ymmärrät sen tosiasian, että Jumalan seurakunta koostuen ihmisistä, on myöskin epätäydellinen tekojen suhteen...

Jumalan seurakunta, Kristuksen ruumis on täydellinen vain rakkaudessa ( Ef.5:27), 1 Joh.4:16 "Ja me olemme oppineet tuntemaan ja me uskomme sen rakkauden, mikä Jumalalla on meihin. Jumala on rakkaus, ja joka pysyy rakkaudessa, se pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä". Raamattu ilmoittaa meille, että kaikki ovat syntiä tehneet ja näin ollen Jumalan kirkkautta vailla ( Room.3:23-28)! Jumalan seurakunta koostuen ihmisistä on näin ollen siis tekojen suhteen vajavainen. Vain hengellisesti täysin sokea voi vaatia Kristuksen ruumiilta täydellisiä tekoja, täydellistä uskoa kylläkin...

Jumalan seurakunta, Kristuksen ruumis, koostuu uskovista, jotka uskovat Jumalan täydellisyyteen Jeesuksessa Kristuksessa eikä suinkaan omaan täydellisyyteensä. Jo kirkkohistoriasta voimme lukea yhteisöistä, jotka julistivat omaa erehtymättömyyttään ja vainosivat todellisia Jeesukseen uskovia. Katolinen kirkko ehkä eniten tunnettuna organisaationa historiankirjoja tutkiessamme on vuosisatojen aikana julistanut olevansa erehtymätön ja vain hullu voisi sanoa heidän olleen täydellisiä. Katolinen kirkko julisti olevansa erehtymätön ja täten heissä vaikutti antikristuksen henki, ei suinkaan Jumalan Pyhä Henki. Kaikki, jotka sortuvat samaan ajattelutapaan, sortuvat taistelemaan todellista Jumalan seurakuntaa vastaan...

Vasta silloin, kun huomaamme olevamme vajavaisia tarvitsemme Kristusta! Vasta silloin, kun koemme epäonnistumisen tuskan voimme kokea Hänen täydellisyytensä ja anteeksiantavaisuutensa. Vasta silloin, emme koskaan sitä ennen...Jumalan seurakunta on kuin kuu, itsessään täysin pimeä ja kuitenkin luotu heijastamaan Jumalan rakkauden valoa tässä pimeässä maailmassa. Todellisen Jumalan seurakunnan tunnustuksena ei siis näin ollen ole koskaan oma erehtymättömyys ja hyvät teot, vaan Jumalan erehtymättömyys ja Hänen armonsa...

Jumala itse tekee seurakuntansa kautta itsensä tiettäväksi ja kaikki hyvät teot ja ihmeet ovat Hänen ansiotaan. Ei yksikään rakkauden osoitus tule ihmisestä itsestään, vaan Jumalasta! Ei kertaakaan voi Jumalan seurakunta kerskua omilla teoillaan, sillä kaikki hyvät teot tekee Jumala omiensa kautta Hänen seurakunnassaan. Huonoista teoista sitä vastoin seurakunta voisi mainita, sillä niistä kuuluu kunnia, ei suinkaan Jumalalle, vaan uskoville itselleen. Näistä kyllä visusti vaietaan...

Jumalan seurakunta koostuu siis vajavaisista yksilöistä, jotka uskovat täydelliseen Jumalaan Jeesuksessa Kristuksessa. Todellinen Jumalan seurakunta on kuin muurahaispesä, kaikki tekevät työtä yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi ja se on, Mark.16:15 "Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille".

Jumalan "todellinen seurakunta" on pieni siitä syystä, koska ihmisellä on valtava halu sortua ajattelemaan itsestään enemmän kuin todellisuudessa on. Todellisia Jumalan lapsia Jeesuksessa Kristuksessa on vähän, mutta kiitos Jumalalle, heitä kuitenkin on. Kuulutko sinä Jumalan todelliseen seurakuntaan? Annatko sinä kunnian Jumalalle kun onnistut jossakin, vai otatko kunnian siitä itsellesi? Pidätkö siis itseäsi parempana kuin oletkaan ja näin ollen olet Jumalan todellisen seurakunnan vihollinen, vaikka väität kuuluvasi Hänen seurakuntaansa? Niin, kuka saakaan teoistasi ylistyksen ja kunnian...

Vanha sananlasku sanoo: "sille kunnia kelle se kuuluu"! Kenelle kuuluu kunnia sinun tekemistäsi hyvistä töistä sanoessasi olevasi Jeesuksen opetuslapsi? Sinulleko vai Jumalalle? Jos sinä teet hyviä tekoja, niin eikö kunnia kuuluisi silloin sinulle? Niin, jos se olet sittenkään sinä....

Raamattu kertoo meille, että Jeesuksen opetuslapsi on Hänen todistajansa. Kun Jumalan Pyhä Henki täyttää uudestisyntyneen, alkaa Jumala käyttää lastaan ikään kuin astiana, josta tarjoillaan taivaallista mannaa, Apt.1:8" kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman, ja te tulette olemaan minun todistajani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka."

Kun Jumala Jeesuksessa Kristuksessa käyttää sinua, niin silloin sinä todistat Hänen ihmeitään, et omia tekojasi. Kun lähimmäinen saa kokea taivaallista lämpöä "kauttasi", niin kuinka sinä voisit ottaa siitä kunnian, sillä olethan vain astia Hänen jalossa käytössään ( 2 Tim.2:21). Kun sinä Jeesuksen opetuslapsena pidät hyvät saarnan, laulat komean laulun, kirjoitat siunaavan kirjan tai teet mitä tahansa, josta lähimmäisesi saa lohtua ja rohkaisua, niin miten voisit ottaa kunnian siitä itsellesi, sillä Jumala on käyttänyt sinua vain astianaan! Miten siis voisit ottaa kunniaa jostakin sellaisesta, mitä et itse ole aikaansaanut?

Kun Pietari aikoinaan sai olla "Jumalan astiana" siten, että sairas parantui, ei hän ottanut siitä kunniaa itselleen, Apt.3:2-12 "Silloin kannettiin esille miestä, joka oli ollut rampa hamasta äitinsä kohdusta ja jonka he joka päivä panivat pyhäkön niin kutsutun Kauniin portin pieleen anomaan almua pyhäkköön meneviltä. Nähdessään Pietarin ja Johanneksen, kun he olivat menossa pyhäkköön, hän pyysi heiltä almua. Niin Pietari ja Johannes katsoivat häneen kiinteästi, ja Pietari sanoi: "Katso meihin." Ja hän tarkkasi heitä odottaen heiltä jotakin saavansa. Niin Pietari sanoi: "Hopeaa ja kultaa ei minulla ole, mutta mitä minulla on, sitä minä sinulle annan: Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimessä, nouse ja käy." Ja hän tarttui hänen oikeaan käteensä ja nosti hänet ylös; ja heti hänen jalkansa ja nilkkansa vahvistuivat, ja hän hypähti pystyyn, seisoi ja käveli; ja hän meni heidän kanssansa pyhäkköön, käyden ja hypellen ja ylistäen Jumalaa. Ja kaikki kansa näki hänen kävelevän ja ylistävän Jumalaa; ja he tunsivat hänet siksi, joka almuja saadakseen oli istunut pyhäkön Kauniin portin pielessä, ja he olivat täynnä hämmästystä ja ihmettelyä siitä, mikä hänelle oli tapahtunut. Ja kun hän yhä pysyttäytyi Pietarin ja Johanneksen seurassa, riensi kaikki kansa hämmästyksen vallassa heidän luoksensa niin sanottuun Salomon pylväskäytävään. Sen nähdessään Pietari rupesi puhumaan kansalle ja sanoi: "Israelin miehet, mitä te tätä ihmettelette, tai mitä te meitä noin katselette, ikään kuin me omalla voimallamme tai hurskaudellamme olisimme saaneet hänet kävelemään".

Pietari oli Jeesuksen opetuslapsi, oletko sinä? Jos olet, niin silloin annat kunnian Jumalalle Jeesuksessa Kristuksessa! Jos saat olla Jumalan ihmeissä ja ihmiset kehuvat sinua, etkä kerro heille totuutta vaan olet vaiti, niin silloin sinä otat kunnian itsellesi. Hiljaisuus on myöntymisen merkki ja siksi älä koskaan anna ihmisten kehua sinua, vaan ohjaa heidät kunnioittamaan Jumalaa. Jos olet Jeesuksen todellinen opetuslapsi, niin silloin toimit kuten apostoli Pietari.

Raamattu kertoo meille todellisten Jumalan lasten asenteesta! Asenteesta, jota maailman uskonnolliset ihmiset eivät voi ymmärtää. Todelliset Jumalan lapset eivät ota kunniaa teoistaan ja täten ne jäävät heidän elämässään vähemmälle huomiolle. Todelliset Kuninkaan soturit eivät kiinnitä katsettaan tekoihin vaan Jeesukseen Kristukseen, jopa niin, että Jeesuksen kertomassa tapauksessa he eivät edes tienneet olevansa Jumalan jalossa käytössä. Todellinen Jumalan lapsi on astia Hänen käytössään, se on luonnollista ja siksi hän ei kerskukaan teoillaan vaan Jumalallaan. Todellisten Jumalan lasten elämässä ihmeet ja lähimmäisen rakkaus ovat niin luonnollisia asioita, ettei niistä pidetä "kovaa melua" niin kuin uskonnollisten ihmisten keskuudessa, Matt.25:32-40"Ja hänen eteensä kootaan kaikki kansat, ja hän erottaa toiset toisista, niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista. Ja hän asettaa lampaat oikealle puolelleen, mutta vuohet vasemmalle. Silloin Kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: 'Tulkaa, minun Isäni siunatut, ja omistakaa se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti. Sillä minun oli nälkä, ja te annoitte minulle syödä; minun oli jano, ja te annoitte minulle juoda; minä olin outo, ja te otitte minut huoneeseenne; minä olin alaston, ja te vaatetitte minut; minä sairastin, ja te kävitte minua katsomassa; minä olin vankeudessa, ja te tulitte minun tyköni.' Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle sanoen: 'Herra, milloin me näimme sinut nälkäisenä ja ruokimme sinua, tai janoisena ja annoimme sinulle juoda? Ja milloin me näimme sinut outona ja otimme sinut huoneeseemme, tai alastonna ja vaatetimme sinut? Ja milloin me näimme sinun sairastavan tai olevan vankeudessa ja tulimme sinun tykösi?' Niin Kuningas vastaa ja sanoo heille: 'Totisesti minä sanon teille: kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle".

Jos olet Jeesuksen opetuslapsi, niin eikö ole luonnollista, että Hän elää kauttasi ja tekee samoja tekoja kuin n.2000 vuotta sitten! Vai oletko ihminen, joka kerskuu hedelmillään, oletko ihminen joka ottaa ansion Hänen töistään? Muistathan, Jumala ei anna kunniaansa kenellekään, ei edes sinulle...

Pyritkö sinä "ratsastamaan Hänen teoillaan" eli oletko niin kuin Jeesuksen kertomuksessa uskonnolliset ihmiset, jotka pyrkivät pääsemään taivaaseen Hänen tekojensa ansiosta, Matt.7:22-23 "Moni sanoo minulle sinä päivänä: 'Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?' Ja silloin minä lausun heille julki: 'Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät".

Miksi Jumalan seurakunta on teoissaan vajavainen? Siitä yksinkertaisesta syystä, että Hän ei pääse toimimaan kauttamme niin kuin haluaisi! Jumalan seurakunta on teoissaan vajavainen, koska me ihmisinä niin useasti haluamme ottaa kunnian itsellemme Hänen töistään! Jos me Jumalan seurakuntana antautuisimme Hänen käytettäväkseen, olisi tilanne varmasti ihan toinen...

Me olemme vain astioita Hänen käytössään, emme yhtään sen enempää emmekä vähempää! Jumalan seurakuntana, Kristuksen ruumiina, niin kuin ruumis sanakin jo kertoo, me olemme Hänen jalkansa ja kätensä. Meidän kauttamme Jumala Jeesuksessa Kristuksessa tekee samoja laupeudentöitä kuin n.2000 vuotta sitten. Me olemme Kristuksen ruumis ja Hänen hallinnassaan siksi, että Hän on noussut ylös taivaisiin ja Hänen näkymättömyytensä tulisi meissä näkyviin. Meidän kauttamme Hän käy katsomassa sairaita, lohduttamassa leskiä levittäen Jumalallista rakkautta kärsivään maailmaan. Meidän kauttamme Jeesus Kristus, Jumalan Poika elää ja siksi emme voi kehua omilla töillämme, vaan Hänen töillään. Hän elää meidän kauttamme, koska me emme enää elä, vaan Kristus meissä, 1 Tim.1:16 "Mutta sen tähden minä sain laupeuden, että Jeesus Kristus minussa ennen muita osoittaisi kaiken pitkämielisyytensä, esikuvaksi niille, jotka tulevat uskomaan häneen, itsellensä iankaikkiseksi elämäksi". / Gal.2:20 "ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa". / 2 Kor.13:3"... minussa puhuu Kristus".

Jumalan seurakunta on vajavainen joukko siksi, että Hänen täydellisyytensä tulisi maailmalle tiedoksi! Jeesus elää ruumiinsa kautta, joka on vajavainen, siksi että Hänen ruumiiseensa eivät halua kuulua ne, jotka sanovat itseänsä täydellisiksi. He kun eivät omasta mielestään tarvitse ulkopuolista apua...

Me Jeesukseen uskovinakin olemme vain "koiranraatoja", jotka saamme syödä herkkuja Jumalan pöydästä. Raamattu kertoo meille, kuinka kuningas Daavid "ystävänsä Joonatanin tähden" kutsui kuninkaalliseen pöytäänsä ramman, "edesmenneen kuninkaan" Saulin suvusta. Samoin kuin Daavid osoitti rammalle armoa ystävänsä Joonatanin tähden, tekee Jumala meille Poikansa tähden! Poikansa Jeesuksen Kristuksen tähden Jumala antaa meidän syödä Hänen Kuninkaallisesta pöydästään. Rampoina, koiranraatoina, elämämme epäonnistujina saamme nauttia Jumalan taivaallisista antimista vain sen tähden, että me olemme Hänen Poikansa Jeesuksen ystäviä, niin kuin aikoinaan Joonatanin poika sai laupeuden isänsä Joonatanin tähden,2 Sam. 9:1-10 "Daavid kysyi: "Onko Saulin suvusta enää jäljellä ketään, jolle minä voisin tehdä laupeuden Joonatanin tähden?" Saulin perheessä oli ollut palvelija nimeltä Siiba, ja hänet he kutsuivat Daavidin eteen. Ja kuningas sanoi hänelle: "Oletko sinä Siiba?" Hän vastasi: "Palvelijasi on." Kuningas kysyi: "Eikö Saulin suvusta ole enää jäljellä ketään, jolle minä voisin tehdä Jumalan laupeuden?" Siiba vastasi kuninkaalle: "Vielä on Joonatanin poika, joka on rampa jaloistaan." Kuningas kysyi häneltä: "Missä hän on?" Siiba vastasi kuninkaalle: "Hän on Maakirin, Ammielin pojan, talossa Loodebarissa." Niin kuningas Daavid lähetti noutamaan hänet Maakirin, Ammielin pojan, talosta Loodebarista. Kun Mefiboset, Saulin pojan Joonatanin poika, tuli Daavidin tykö, lankesi hän kasvoillensa ja osoitti kunnioitusta. Niin Daavid sanoi: "Mefiboset!" Hän vastasi: "Tässä on palvelijasi." Daavid sanoi hänelle: "Älä pelkää, sillä minä teen sinulle laupeuden isäsi Joonatanin tähden, ja minä palautan sinulle isoisäsi Saulin kaiken maaomaisuuden, ja sinä saat aina aterioida minun pöydässäni." Niin tämä kumarsi ja sanoi: "Mikä on palvelijasi, että sinä käännyt minunlaiseni koiranraadon puoleen?" Sitten kuningas kutsui Siiban, Saulin palvelijan, ja sanoi hänelle: "Kaiken, mikä on ollut Saulin ja koko hänen sukunsa omaa, minä annan sinun herrasi pojalle. Ja sinä poikinesi ja palvelijoinesi viljele hänelle sitä maata ja korjaa sato, että sinun herrasi pojalla olisi leipää syödä; kuitenkin saa Mefiboset, sinun herrasi poika, aina aterioida minun pöydässäni".

Saatko sinä "koiranraatona" syödä Kuninkaallisesta pöydästä? Kuulutko sinä Jumalan todelliseen seurakuntaan joka on aina vajavainen teoissaan? Jos kuulut, niin tiedätkö miksi kuulut? Eikö niin, että kuulut siihen vain siksi, koska koet tarvitsevasi Jumalaa ja Hänen armoaan Jeesuksessa Kristuksessa. Eikö niin, että saat syödä Kuninkaan pöydästä vain siksi, että Jeesuksen ystävänä olet Kuninkaankin ystävä! Miksikö? No, tietenkin siksi, koska tiedät syöväsi Kuninkaan pöydästä vain, koska Kuningas haluaa osoittaa laupeuttaan sinua kohtaan...

Ei ole olemassa Jumalan seurakuntaa ilman vajavaisuutta! Kukaan täydellinen kun ei halua liittyä Hänen rakkaudelliseen seurakuntaansa, sillä he sanovat pärjäävänsä kyllä omillaan. Jotkut sanovat, että uskonto on vain epäonnistuneiden keino paeta karua todellisuutta toiseen ulottuvuuteen. Sitä se onkin! Me Jumalan seurakuntana kun tiedämme olevamme epäonnistuneita koiranraatoja ja juuri siksi tarvitsemmekin Jumalan armoa Jeesuksessa Kristuksessa!

Oletko etsinyt täydellistä seurakuntaa? Oletko pettynyt, kun et ole löytänyt? Oletko todella pettynyt huomatessasi epäonnistuneesi etsinnässäsi? Olet siis epäonnistunut! TERVETULOA TÄYDELLISEN JUMALAN "VAJAVAISTEN" SEURAKUNTAAN...