10 KÄSKYÄ

"MUISTA PYHITTÄÄ LEPOPÄIVÄSI"


(Huom. Tämän kirjoituksen tarkoitus on  tarkastella Raamatun valossa lepopäivän ajankohtaa, kuten myös joitakin muitakin juhlia ja niiden ajankohtia. Tämän kirjoituksen tarkoitus ei ole orjuuttaa ketään, joten lukiessasi tätä ole vapaa! Jos tämän kirjoituksen luettuasi tahdot edelleen pyhittää sunnuntain lepopäivänä, niin tee kuten sydämesi sinua kehottaa! Tämä kirjoitus on vain ns. tutkielma Katolisen kirkon aikaansaamista vääryyksistä, jotka vielä tänäkin päivänä elävät vahvana mm. protestanttien keskuudessa puhumattakaan valtakirkostamme Luterilaisuudesta.  Mietin pitkään, julkaisenko tämän kirjoituksen näillä Web-sivuilla ja sain sydämeeni rauhan vasta kun päätin niin tehdä. Olen velvollinen Jumalan Sanan totuuksille ja kieltäisin Herrani Jeesuksen Kristuksen jos jättäisin julistamatta kaikkea sitä, mitä Herrani on sydämelleni laskenut. Pyrin siis olemaan vain uskollinen Pyhälle Hengelle joka vaikuttaa sydämessäni. Toivottavasti lepopäivän totuus ei loukkaa ketään ja kuitenkin koen sydämessäni olevani vapaa julkaistessani tämän artikkelin)

Room.14:4- 5 "Mikä sinä olet tuomitsemaan toisen palvelijaa? Oman isäntänsä edessä hän seisoo tai kaatuu; mutta hän on pysyvä pystyssä, sillä Herra on voimallinen hänet pystyssä pitämään. Toinen pitää yhden päivän toista parempana, toinen pitää kaikki päivät yhtä hyvinä; kukin olkoon omassa mielessään täysin varma. "


Katolinen kirkko on kautta aikojen kehunut sillä, että se on muuttanut lepopäivän! Käsittelemme tässä luvussa Katolisen kirkon syntyä ja sitä kautta syntyneitä pakanallisia tapoja, jotka ovat pesiytyneet kristikansaan Katolisen kirkon valheopetusten kautta, Vain näin me ymmärrämme, että lepopäivän siirtäminen on ollut vain osa Raamatullisten totuuksien "vesittämistä"! Tutkimme tässä luvussa myöskin Lain ja Armon suhdetta toisiinsa, koska se olennaisena osana kuuluu siihen, tuleeko Sapattia viettää vai ei! Katolisen kirkon verinen historia tulee tässä luvussa väkisinkin esille ja myöskin joudumme ottamaan kantaa Kalevi Lehtisen kirjaan, jolla hän, lailla Katolisen kirkon, on pyrkinyt "vesittämään" Raamatullisen totuuden Jumalan Laista! Joten...tutkimusmatkamme alkakoon!

Dan.7:23-27"...ja hän vastasi näin; neljäs peto on neljäs valtakunta, joka syntyy maan päälle, erilainen kuin kaikki muut valtakunnat. se syö kaiken maan ja tallaa ja murskaa sen. ja ne kymmenen sarvea ovat kymmenen kuningasta, jotka nousevat siitä valtakunnasta. ja heidän jälkeensä nousee eräs muu, ja hän on erilainen kuin edelliset, ja hän kukistaa kolme kuningasta. hän puhuu sanoja korkeinta vastaan ja hävittää korkeimman pyhiä. hän pyrkii muuttamaan ajat ja lain, ja ne annetaan hänen käteensä ajaksi ja kahdeksi ajaksi ja puoleksi ajaksi. sitten oikeus istuu tuomiolle, ja hänen valtansa otetaan pois ja hävitetään ja tuhotaan loppuun asti. ja valtakunta ja valta ja valtakuntien voima kaiken taivaan alla annetaan korkeimman pyhien kansalle. hänen valtakuntansa on iänkaikkinen valtakunta, ja kaikki vallat palvelevat häntä ja ovat hänelle alamaiset".

Edellinen Raamatunkohta puhuu meille karua kieltään Katolisesta kirkosta Paaveineen. Kautta historiansa, on Katolinen kirkko, pukeutuneena sutena lammasten vaatteeseen, ollut taistelemassa harhaopeillaan todellisia Jumalan lapsia vastaan. Se on pyrkinyt muuttamaan "ajat ja lain" ja siinä valitettavan hyvin onnistunutkin. Lähestulkoon kaikki ns.Kristikunnassa vaikuttavat harhaopit ovat katolilaista alkuperää, monenkaan siitä tietämättä. Tässä luvussa käsittelemme pääsiäistä, joulua sekä sapattia Jumalan antamana lepopäivänä!

Katolisen kirkon vaikutuspiiristä ovat nousseet tämän päivän kirkkokunnat! Ne ovat "Katolisen kirkon lapsia", luullen pärjäävänsä omillaan, mutta kuitenkin, lailla pienen harhailevan pojan, kantavat taskussaan äitinsä kuvaa! Paavi nimittääkin kirkkoaan "äitikirkoksi", joka tulevaisuudessa ottaa siipiensä suojaan kaikki kirkkokunnat ja uskonnot ekumenian hengessä. Tietäen tai tietämättään, ovat tämän päivän kirkkokunnat omaksuneet oppirakennelmiinsa paljon katolilaisia vaikutteita. Nyt jos koskaan, ennen Jeesuksen toista tulemusta, pitäisi tapahtua "todellinen uskonpuhdistus" kaikesta siitä pakanallisesta vaikutuksesta, joka on kristikuntaan, lailla syövän, pesiytynyt.

Meidän tulee heti aluksi ymmärtää, tutkiessamme Baabelin uskonnon siirtymistä Katoliseksi uskonnoksi ja luopumusta yleensä, että samanlaiseen tilanteeseen kuin silloin ajauduttiin, ollaan ajauduttu myöskin tänä päivänä! Niin kuin silloin, niin myöskin tänään, elämme todellisuudessa, jossa Jumalan Sanaa ei kunnioiteta ja julistetaan vain "osatotuutta". Näin Jumalan Sana, Raamattu, on menettänyt sen aseman, mikä sille Jumalan kansan keskuudessa kuuluu.

Luopumus Raamatun totuuksista, joka alkoi heti apostolien kuoltua, on jatkunut aina näihin päiviin asti! Kuitenkin historiasta voimme lukea, että Jumala on lähettänyt "uskonpuhdistajia" kautta aikojen omiensa keskuuteen, kuitenkin huonolla menestyksellä. Vain hetken on Jumalan kansa vaeltanut "parannuksen valossa", eksyen kuitenkin taas pian ihmisoppien salakavalaan viidakkoon! Turhaan ei Apostoli Pietari kirjoittanut seuraavia sanoja: 2 Piet.2:9-22 "Näin Herra tietää pelastaa jumaliset kiusauksesta, mutta tuomion päivään säilyttää rangaistuksen alaisina väärät, ja varsinkin ne, jotka lihan jäljessä kulkevat saastaisissa himoissa ja ylenkatsovat herrauden. Nuo uhkarohkeat, itserakkaat eivät kammo herjata henkivaltoja, vaikka enkelitkään, jotka väkevyydeltään ja voimaltaan ovat suuremmat, eivät lausu heitä vastaan herjaavaa tuomiota Herran edessä. Mutta niinkuin järjettömät, luonnostaan pyydystettäviksi ja häviämään syntyneet eläimet, niin joutuvat myös nämä, kun herjaavat sitä, mitä eivät tunne, häviämään omaan turmelukseensa, saaden vääryyden palkan; he pitävät nautintonaan elää päivänsä hekumassa; he ovat tahra- ja häpeäpilkkuja; he herkuttelevat petoksissaan, kemuillessaan teidän kanssanne; heidän silmänsä ovat täynnä haureutta eivätkä saa kylläänsä synnistä; he viekoittelevat horjuvia sieluja, heillä on ahneuteen harjaantunut sydän; he ovat kirouksen lapsia. He ovat hyljänneet suoran tien, ovat eksyneet ja seuranneet Bileamin, Beorin pojan, tietä, hänen, joka rakasti vääryyden palkkaa, mutta sai rikkomuksestaan ojennuksen: mykkä juhta puhui ihmisen äänellä ja esti profeetan mielettömyyden. Sellaiset ovat vedettömiä lähteitä ja myrskytuulen ajamia hattaroita, ja pimeyden synkeys on heille varattu. Sillä he puhuvat pöyhkeitä turhuuden sanoja ja viekoittelevat lihan himoissa irstauksilla niitä, jotka tuskin ovat päässeet eksyksissä vaeltavia pakoon, ja lupaavat heille vapautta, vaikka itse ovat turmeluksen orjia; sillä kenen voittama joku on, sen orja hän on. Sillä jos he meidän Herramme ja Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen tuntemisen kautta ovat päässeetkin maailman saastutuksia pakoon, mutta niihin taas kietoutuvat ja tulevat voitetuiksi, niin on viimeinen tullut heille ensimmäistä pahemmaksi. Parempi olisi heille ollut, etteivät olisi tulleet tuntemaan vanhurskauden tietä, kuin että sen tunnettuaan kääntyvät pois heille annetusta pyhästä käskystä. Heille on tapahtunut, mitä tosi sananlasku sanoo: "Koira palaa oksennukselleen", ja: "Pesty sika rypee rapakossa."

Ottamalla vain joitakin kohtia Raamatusta ja unohtamalla muut, olemme ajautuneet samanlaiseen luopiotilaan kristikuntana kuin aikoinaan Baabelin uskonnon muodostuessa Katoliseksi kirkoksi! Raamattua on siis opetettava kannesta kanteen, eikä sen Jumalallista alkuperää sovi vähätellä !

Kun Jeesus Kristus oli noussut taivaaseen ja kun Hänen seuranaan olleet opetuslapset olivat kuolleet, alettiin kristittyjä vainoamaan verisesti. (toki heitä vainottiin myös opetuslasten aikana). Nämä vainot tapahtuivat Rooman keisarien toimesta. Kolmesataa-luvun alussa Roomassa oli sisällissota. Tuhotakseen kilpailevat keisariehdokkaat Konstantinus halusi puolelleen sen ajan vaikutusvaltaiset kristityt (sota erästä ehdokasta; Maxentiusta vastaan). Konstantinus julisti, että jos hän voittaa sodan, hän lopettaa kristittyjen vainot ja tekee kristinuskosta tasavertaisen muiden Rooman uskontojen kanssa. Hän väitti nähneensä näyn, ristin taivaalla, ja kuulleensa sanat "tässä merkissä olet voittava". Hänen sotilaidensa kilpiin pantiin muinainen egyptiläinen risti, joka kristityille symbolisoi Kristuksen ristiä ja pakanallisille roomalaisille sotilaille se symbolisoi muinaista Egyptin auringonjumalan ra"an merkkiä (ANKH). Konstantinus voitti sisällissodan ja teki lupaustensa mukaisesti kristinuskosta tasavertaisen uskonnon Rooman pakanauskontojen joukossa ja lopetti kristittyjen vainot.

Niin kuin arvata sopii, kristityt olivat riemuissaan, sillä olivathan he vielä äsken kokeneet veristä vainoa. Se mihin vaino ei ollut tepsinyt, kokeili saatana nyt uutta konstiaan.2 Kor.:11:14"...sillä itse saatana tekeytyy valkeuden enkeliksi". Tämän juonen tarkoituksena oli saada kristityt lankeamaan maallisuuteen, harhaoppeihin ja ennen kaikkea Baabelin uskonnon valheeseen. Konstantinuksen julistuksen seurauksena kristinuskosta tuli yhtä-äkkiä suosittu uskonto.

Jotta pakanalliset roomalaiset saatiin hyväksymään uusi uskonto, tehtiin kompromisseja Raamatullisen opetuksen ja Baabelin uskonnon välillä. Semiramus-tammus-kultin tilalle tehtiin neitsyt-Maria-Jeesus lapsi kultti. Mariasta tehtiin taivaan kuningatar ja jumalatar, jota alettiin rukoilla ja palvoa pelastuksen ja rukousvastausten välittäjänä ihmisten ja Jumalan välillä. Raamatullisen lepopäivän, sapatin tilalle, otettiin Konstantinuksen julistuksella auringonpäivä eli sunnuntai lepopäiväksi. Tämä tapahtui 321 jkr.

Pääsiäisen vietto mukaan "Uuteen liittoon"!

Pääsiäisen vietto , jota aikaisemmin oltiin Tooran mukaan vietetty nisankuun 14 päivänä, siirrettiin vietettäväksi Nikean kirkolliskokouksen päätöksellä 325 jkr, kevätpäiväntasausta seuraavan täydenkuun jälkeiseen sunnuntaihin (jossa se on tänäkin päivänä valtaosassa kristikuntaa roomalaisen käytännön mukaisesti). Pääsiäisen vieton ajankohta siirrettiin siksi, että nyt samana päivänä voitiin viettää Ishtar juhlaa (Ishtar juhlassa Tammus nousi kuolleista)!

Ote Otavan kustantamasta, Fredrik Nielsenin,.Kristillisen kirkon historiasta 1, sivu 175: " Se eroavaisuus, mikä pääsiäisjuhlan vieton aikaan nähden oli olemassa vähä-Aasian ja muiden seutujen kristittyjen välillä, tuli ensin puheeksi silloin, kun Smyrnan piispa Polykarpos oli Roomassa; myöhemmin se aiheuttiriitoja siellä että vähä-Aasiassa. Mahtava Victor tahtoi pakottaa vähä-Aasialaisia luopumaan vanhasta pääsiäistavastaan. Pääsiäisriita synnytti paljon pahaa verta ja sai kristityt käyttämään kovia sanoja toisiaan vastaan, kunnes se vihdoin ratkaistiin Nikean kirkolliskokouksessa 325 jKr. Päätös sai itämailla asuvat veljet, jotka ennen olivat pitäneet pääsiäistä juutalaisten kanssa (14 päivä nisan-kuuta), siitä lähtien viettämään sitä samaan aikaan kuin roomalaiset ja muut."

Ote; Otavan suuri ensyklopedia, s. 5503: "Varhaisimpina aikoina, varsinkin Aasian seurakunnissa, pääsiäistä vietettiin juutalaisen käytännön mukaisesti nisan kuun 14 päivänä. Lännessä noudatettiin toisenlaista perinnettä, jonka mukaan paasto saatiin lopettaa ja juhla aloittaa vasta seuraavana sunnuntaina. Myös tätä käytäntöä pidettiin apostolisena. Varhaisin varma tieto pääsiäisen läntisestä tyypistä on Roomassa 100-luvun alusta. Pakanakristillisellä perinteellään Rooman-kirkko halusi selvästi erottautua juutalaisvaikutuksesta. Rooman suosima pääsiäinen erosi myös juhlan sisällön puolesta itäisestä. Voiton saavutti pakanakristillinen pääsiäinen, joka vahvistettiin Nikein konsiilissa 325. Pääsiäisenvieton ajankohta, josta käytiin tosin keskusteluja vielä parinsadan vuoden ajan, sijoitettiin kevätpäivän tasausta seuraavaan täydenkuun jälkeiseen sunnuntaihin."

Pääsiäinen sai myös pakanamaista sisältöä. Rooma suosi Baabelin uskontoa ja kompromissien kautta juutalaiseen pääsiäiseen otettiin pakanamaisia tapoja, jotka esiintyvät tänäkin päivänä keskuudessamme! Pääsiäismunat - tammukselle pyhitetty muna, joka ishtarin juhlapäivänä otettiin kuolemasta puhkeavan elämän vertauskuvaksi. Virpomisvitsat- asiaa kristikunnassa selitellään tapauksella, jossa Jeesus saapui Jerusalemiin. Mutta sillä ei ole mitään tekemistä Raamatun tapahtumien kanssa! Ajattelepas lorua, joka virpomisen yhteydessä lausutaan; "virvon , varvon, tuoreeks, terveeks jne". (Voisiko vitsa voisi tehdä terveeksi, tuskin...selvää pakanallisuutta !!) Trullit ja noidat (noidat-eli tietäjät / velhonaiset/ ovat selvästi Jumalan vastaisia, eikä niillä pitäisi leikitellä edes pääsiäisenä, 2 Moos.22:18), Meidän tulisi Jumalan kansana tietää, että Jumala on erittäin tarkka siitä, että emme muuta juhlien sisältöä pakanamaiseksi (1 kun.12:26-13:5), vaan vietämme Raamatulliset juhlat Jumalan ohjeiden mukaisesti!

Mielenkiintoiseksi asian tekee se, että pääsiäistä ei ole Uuden-liiton uskoville annettu ollenkaan vietettäväksi! Kyllä, luit aivan oikein. Pääsiäisen vietto oli tarkoitettu vain Israelin kansalle ( 2 Moos. luku 12), niille, jotka olivat "perimältään" juutalaisia, ja vain siihen asti, kunnes tulisi "Jumalan karitsa", tuo luvattu Messias, joka pois ottaisi maailman synnit! (Tänä päivänä Israel olemme me kaikki, jotka olemme antaneet elämämme Jeesukselle Kristukselle ja uskoneet Golgatan työhön, käsittelen tätä luvussa 9)!

Israelin kansan tuli viettää pääsiäistä muistojuhlana siitä, että Jumala oli vapauttanut heidät Egyptin orjuudesta ( 2 Moos. luku 12). Pääsiäisen viettoon saivat osallistua vain ympärileikatut ( 2 Moos.12:48). On muistettava, että Jumala on hyvin tarkka siitä, että Raamatulliset juhlat vietetään tarkasti Jumalan antamien ohjeiden mukaisesti (1 kun.12:26-13:5), ja siksi kaikkien niiden, jotka haluavat viettää "pääsiäistä" tulisikin ympärileikkauttaa itsensä. Jos joku viettää pääsiäistä luullen näin miellyttävänsä Jumalaa ja samalla laiminlyö Jumalan selkeän käskyn ympärileikkauksesta, niin kuinka Jumala voisi sellaiseen katsoa suopeasti? Jumala tahtoo luoduiltaan ehdotonta kuuliaisuutta kaikissa käskyissään ja ohjeissaan ( 5 Moos.30:2)!

Israelin kansan tuli viettää pääsiäistä myöskin odotuksena todellisesta Jumalan karitsasta, joka tulisi "jonakin päivänä" ja pois ottaisi maailman synnit. Pääsiäisaterialla nautittava karitsa oli siis "esikuva" Kristuksesta Jeesuksesta: 2 Moos.3-10" Puhukaa koko Israelin kansalle ja sanokaa: Tämän kuun kymmenentenä päivänä ottakoon kukin perheenisäntä itsellensä karitsan, yhden karitsan joka perhekuntaa kohti...Ja karitsanne olkoon virheetön, vuoden vanha urospuoli; lampaista tai vuohista se ottakaa...Ja he syökööt lihan samana yönä; tulessa paistettuna, happamattoman leivän ja katkerain yrttien kanssa he sen syökööt. Älkää syökö siitä mitään raakana tai vedessä keitettynä, vaan tulessa paistettuna päineen, jalkoineen ja sisälmyksineen. Älkää jättäkö siitä mitään huomenaamuksi; mutta jos jotakin siitä jäisi huomenaamuksi, niin polttakaa se tulessa. "

Ote: Iso Raamatun tietosanakirja, osa 5, s.171:" Messiastoivo yhdistyi näin pääsiäisenviettoon. >>Sinä yönä heidät vapahdettiin ja sinä yönä meidät vapahdetaan>>, kuuluu vanha sananparsi. Monet juutalaiset lähteet osoittavat, että Messiaan uskottiin tulevan pääsiäisyönä. >>Messias, jota kutsutaan ensimmäiseksi (vrt.Jes.41:27), on tuleva ensimmäisessä kuussa (niisan-kuussa)". Ote samaisesta kirjasta s.173:"Pääsiäisateria on esikuva myös ehtoollisesta, joka asetettiin Jeesuksen jäähyväisaterialla( Matt.26:26).

Ote; Iso Raamatun tietosanakirja, osa 1, s.235: "Samalla se viittasi siihen tulevaan pelastukseen, jota Egyptistä lähtö ennakoi. Vähitellen pääsiäisateria sai selvän eskatologisen ja messiaanisen merkityksen. Yö, jona juutalaiset söivät pääsiäisaterian, oli se yö vuodessa, jolloin he aivan erityisesti odottivat Messiasta. Juutalaisen tavan mukaan katettiin pöytään myös pikari Messiasta varten, siltä varalta, että Hän tulisi aterialle mukaan...Asettamalla ehtoollisen juuri juutalaisten pääsiäisaterialla Jeesus korosti aterian profeetallista sisältöä ja siirsi samalla tämän merkityksen ehtoolliseen."

Jos juutalaiset odottivat Jeesusta aterialle, niin ei heidän tarvitse odottaa enää, sillä Jeesus on jo tullut! Hän tuli jo n.2000 vuotta sitten. Odotatko sinä, lailla juutalaisten, kun vietät pääsiäistä, Häntä aterialle kanssasi? Etkö tiedä, että Hän on jo tullut....

Enää ei tulisi kenenkään syödä karitsaa, koska Jeesus Kristus tuli maailmaan jo n.2000 vuotta sitten: 1 Kor.5:7"...sillä onhan meidän pääsiäislampaamme, Kristus, teurastettu". Kaikki ne, jotka viettävät pääsiäistä luullen näin miellyttävänsä Jumalaa, julistavat todellisuudessa Hänelle: "Ei Jeesus ollut sinun poikasi! Ei Jeesus ole vielä tullut"! Ja näin he pilkkanaan pitävät Jumalan Pojan "Jumalan karitsana", joka uhrasi itsensä Golgatalla meidän kaikkien syntien tähden!

Veri näytteli suurta osaa Israelin kansalle annetussa Pääsiäisjuhlassa: 2 Moos.12: 7, 13, 21-23". Ja he ottakoot sen (karitsan) verta ja sivelkööt sillä molemmat pihtipielet ja ovenpäällisen niissä taloissa, joissa he sitä syövät...Ja veri on oleva merkki, teille suojelukseksi, taloissa, joissa olette; sillä kun minä näen veren, niin minä menen teidän ohitsenne, eikä rangaistus ole tuhoava teitä, kun minä rankaisen Egyptin maata...Ja Mooses kutsui kaikki Israelin vanhimmat ja sanoi heille: "Menkää ja ottakaa lammas kutakin perhekuntaanne kohti ja teurastakaa pääsiäislammas. Ja ottakaa isoppikimppu, kastakaa se vereen, joka on maljassa, ja sivelkää ovenpäällinen ja molemmat pihtipielet sillä verellä, joka on maljassa. Älköönkä kukaan menkö ulos talonsa ovesta ennen aamua. Sillä Herra kulkee rankaisemassa egyptiläisiä; mutta kun Herra näkee veren ovenpäällisessä ja molemmissa pihtipielissä, menee hän sen oven ohi eikä salli tuhoojan tulla teidän taloihinne teitä vitsauksella lyömään."

Kenenkään ei tulisi tänä päivänä sivellä ovenpieliänsä karitsan verellä, sillä ei siitä ole mitään hyötyä! Kun Jeesus tuli maailmaan ja kuoli Golgatalla maailman syntien puolesta vuodattaen kalliin verensä meidän jokaisen tähden, niin nyt on merkitystä vain sillä, onko sydämemme vihmottu Jeesuksen verellä :1 Piet.1:2: "...jotka Isän Jumalan edeltä tietämisen mukaan ovat Hengen pyhittämisen kautta valitut Jeesuksen Kristuksen kuuliaisuuteen ja hänen verellänsä vihmottaviksi". 1 Piet.1:17-19" Ja jos te Isänänne huudatte avuksi häntä, joka henkilöön katsomatta tuomitsee kunkin hänen tekojensa mukaan, niin vaeltakaa pelossa tämä muukalaisuutenne aika, tietäen, ettette ole millään katoavaisella, ette hopealla ettekä kullalla, lunastetut turhasta, isiltä peritystä vaelluksestanne, vaan Kristuksen kalliilla verellä, niinkuin virheettömän ja tahrattoman karitsan" . Hebr.10:19-22" Koska meillä siis, veljet, on luja luottamus siihen, että meillä Jeesuksen veren kautta on pääsy kaikkeinpyhimpään, jonka pääsyn hän on vihkinyt meille uudeksi ja eläväksi tieksi, joka käy esiripun, se on hänen lihansa, kautta, ja koska meillä on "suuri pappi, Jumalan huoneen haltija", niin käykäämme esiin totisella sydämellä, täydessä uskon varmuudessa, sydän vihmottuna puhtaaksi pahasta omastatunnosta..."

Jokainen, joka tänä päivänä viettää pääsiäistä luullen miellyttävänsä Jumalaa, oli hän sitten lihallisesti juutalainen tai ei, sivellen ovenpielensä karitsan verellä, julistaa todellisuudessa Jumalalle: " Ei Kristus ole vielä tullut! Ei Jeesuksen kalliilla verellä, joka vuodatettiin Golgatalla ollut mitään merkitystä! Ei Jeesuksen Kristuksen vuodatettu veri voi meitä ketään pelastaa maailman (Egyptin) vitsauksilta"!

Israelin kansalle annettu Pääsiäisjuhla sisälsi lupauksen tulevasta Messiaasta. Pääsiäisen vietto sisälsi tapoja, "esikuvia", jotka selvästi ovat toteutuneet Kristuksessa Jeesuksessa! Luokaamme katseemme yhteen tällaiseen: 2 Moos.12:11"Ja syökää se (karitsa) näin: kupeet vyötettyinä... ja syökää se kiiruusti. Tämä on pääsiäinen Herran kunniaksi." 1 Piet.1:13-21"Vyöttäkää sen tähden mielenne kupeet ... niin vaeltakaa pelossa tämä muukalaisuutenne aika, tietäen, ettette ole millään katoavaisella, ette hopealla ettekä kullalla, lunastetut turhasta, isiltä peritystä vaelluksestanne, vaan Kristuksen kalliilla verellä, niinkuin virheettömän ja tahrattoman karitsan, hänen, joka tosin oli edeltä tiedetty jo ennen maailman perustamista, mutta vasta viimeisinä aikoina on ilmoitettu teitä varten, jotka hänen kauttansa uskotte Jumalaan, joka herätti hänet kuolleista ja antoi hänelle kirkkauden, niin että teidän uskonne on myös toivo Jumalaan".

Pääsiäisen vietto ei kuuluisi tänä päivänä kenellekään, ei edes juutalaisille! Jos maailman ihmiset ymmärtäisivät Jumalan Karitsan jo tulleen maailmaan n.2000 vuotta sitten, olisi maailma varmasti parempi paikka elää, meille jokaiselle, niin juutalaiselle kuin ei-juutalaisellekin!

Lähestulkoon kaikki kirkkokunnat maassamme viettävät pääsiäistä siitäkin huolimatta, että väittävät olevansa "Uuden-liiton seurakuntia! Mm. helluntalaisten Iso Raamatun tietosanakirja osa 5, s.172 kertoo seuraavaa: "Pääsiäisen syvällinen sisältö on toteutunut Jeesuksessa Kristuksessa"! Kuitenkin Helluntailiike viettää pääsiäistä! He sotivat omaa oppiaan vastaan! Turhaa on heidän opettaa "ulkopuolisille" yhtään mitään, kun itsekään eivät tunnu tietävän omaa oppiaan....

Monet viettävät pääsiäistä ja perustelevat sen sillä, että tuo juhla annettiin ikuiseksi säädökseksi Israelin kansalle (2 Moos.12:24). Niin se annettiinkin, mutta vain siihen asti, kunnes olisi tuleva Jumalan lupaama "synnitön karitsa", Jeesus Kristus!

Mitä Raamattu tarkoittaa kun se puhuu "iankaikkisesta". Sana iankaikkinen tulee sanasta aion. Sillä on kolme merkitystä, sanalle "aion" on siis kolme synonyymiä: maailmanaika, epämääräinen ajanjakso , tai loputon aika eli iankaikkisuus. On selvää , että jos sana aion käännetään joka kerta sanaksi "loppumaton" iankaikkinen, niin se ei tee oikeutta Pyhän Kirjan sanomalle. Näin kuitenkin useat harhaopettajat tekevät. Siksi on syytä tarkastella, että onko Raamatussa kohtia joissa sana iankaikkinen, ikuinen, onkin osoittautunut joksikin sellaiseksi, mikä ei tarkoita "loputonta ajanjaksoa"?

2 Moos.40:15" Ja voitele heidät, niinkuin sinä voitelit heidän isänsäkin, että he pappeina palvelisivat minua. Niin tämä on oleva heille voitelu ikuiseen pappeuteen, sukupolvesta sukupolveen." Me tiedämme, että Aaronin pappeus ei ole enää voimassa! Se yksinkertaisesti kuului Vanhan testamentin Jumalanpalvelussäädöksiin, jotka nyt on kumottu. Tästä kertoo meille mm. Hebrealaiskirje, luvussa 7 jakeissa 11 -18:" Jos siis täydellisyys olisi saavutettu leeviläisen pappeuden kautta, sillä tähän on kansa laissa sidottu, miksi sitten oli tarpeen, että nousi toinen pappi Melkisedekin järjestyksen mukaan eikä tullut nimitetyksi Aaronin järjestyksen mukaan? Sillä pappeuden muuttuessa tapahtuu välttämättä myös lain muutos. Sillä se, josta tämä sanotaan, oli toista sukukuntaa, josta ei kukaan ole alttaritointa hoitanut. Onhan tunnettua, että meidän Herramme on noussut Juudasta, jonka sukukunnan pappeudesta Mooses ei ole mitään puhunut. Ja tämä käy vielä paljoa selvemmäksi, kun nousee toinen pappi, Melkisedekin kaltainen, joka ei ole siksi tullut lihallisen käskyn lain mukaan, vaan katoamattoman elämän voimasta. Sillä hänestä todistetaan: "Sinä olet pappi iankaikkisesti Melkisedekin järjestyksen mukaan." Täten kyllä entinen säädös kumotaan, koska se oli voimaton ja hyödytön. Niin kuin huomasimme, pappeuden piti olla ikuista ja kuitenkaan se ei sitä ollut. Tällä kertaa sana aioon olisikin tullut suomentaa "epämääräiseksi ajanjaksoksi".

1 Sam.1:22" mutta Hanna ei lähtenyt, vaan sanoi miehellensä: "Kun poika on vieroitettu, vien minä hänet sinne, niin että hän tulee Herran kasvojen eteen ja saa jäädä sinne ainiaaksi." Tässä Hanna lupaa lapsensa Jumalalle ainiaaksi. Mitä hän tällä tarkoitti, selviää jakeessa 28: " Sen tähden myös minä suostun antamaan hänet Herralle: kaikiksi elinpäiviksensä hän olkoon Herralle annettu. Niin kuin huomaamme, tässäkin kohtaa sana aion olisi pitänyt suomentaa tarkoittamaan "tiettyä ajanjaksoa, epämääräistä ajanjaksoa, elämänsä elinpäiviä".

Joona.2:1" Mutta Herra toimitti suuren kalan nielaisemaan Joonan. Ja Joona oli kalan sisässä kolme päivää ja kolme yötä. Kuitenkin Joona itse selittää tapahtunutta seuraavalla tavalla jakeessa 7:" Minä vajosin alas vuorten perustuksiin asti, maan salvat sulkeutuivat minun ylitseni iankaikkisesti. Mutta sinä nostit minun henkeni ylös haudasta, Herra, minun Jumalani". Ristiriitaako, ei tietenkään! Meidän on vain ymmärrettävä, että kaikissa kohdin sanaa aioon ei tule suomentaa sanalla iankaikkisesti eli loputtomasti. Niin kuin ei tapauksessakaan, jossa Israelin kansalle annettiin pääsiäisen vietto "ikuiseksi säädökseksi" Egyptistä vapautumisen muistoksi ja esikuvaksi tulevasta Jumalan tahrattomasta karitsasta. Jeesus, Jumalan todellinen karitsa on tullut, mihin siis pääsiäistä enää juhlana tarvitaan?

Ote; Aapeli Saarisalo/Sanakommentaari/Mikro-Rabbi: "(hepr. pesah ohikulkeminen). Pääsiäisjuhla asetettiin Egyptin esikoisten hävittämisen ja israelilaisten vapautumisen muistoksi. Se sai nimensä siitä, että kuoleman enkeli kulki niiden ovien ohi, joiden pielet oli sivelty pääsiäislampaan verellä, «2. Moos. 12:11-27». Sitä on sanottu "Herran p:ksi", «2. Moos. 12:11», «2. Moos. 12:27», "happamattoman leivän juhlaksi", «3. Moos. 23:6»; «Luuk. 22:1», ja "happamattoman leivän päiväksi", «Ap. t. 12:3»; «Ap. t. 20:6». Sanaa p. ei ole käytetty ainoastaan juhlasta yleensä, vaan myös pääsiäislampaasta, «1. Kor. 5:7», ja pääsiäisateriasta, «Matt. 26:18», «Matt. 26:19»; «Luuk. 22:7»; «Hepr. 11:28». Juutalaisten p. on 14 p:nä niisan kuuta ja alkaa edellisenä iltana, kun kolme tähteä on tullut näkyviin taivaalle. Samat kolme tähteä taas ilmoittavat sen loppuneen. Aattoiltana on kynttilän valossa tarkastettava kaikki paikat etsien hapatusta, joka juhlaksi on kokonaan karkotettava jokaisesta kodista. Vrt. «1. Kor. 5:7-8». Ennen sitä on tehty suursiivous, huoneitten seinät sivelty kalkilla valkoisiksi ja kaikki romu poltettu. Jeesuksen aikana pantiin temppelissä aattoaamuna määräpaikkaan 2 kiitosuhrileipää, joista toinen otettiin pois tuntia ennen puoltapäivää merkiksi, että siitä alkaen happamen leivän syönti oli kielletty. Toisen poisto illalla merkitsi sitä, että oli aika hävittää kaikki hapatus. Juutalaisten perinnäissäännöissä sanotaan, että pääsiäislammas on syötävä sinä iltana ennen puolta yötä, ja aamusta siihen saakka piti paastota. Juhlan viettoon tarvittiin kolme happamatonta leipää, kitkeriä yrttejä (vesinenättiä l. Nasturtium officinale, karvassalaattia, sikuriruohoa ja nokkosia), niin paljon viiniä, että siitä riitti 4 maljaan punaväriksi, kun vettä oli 2/3, sekä temppelissä tarkastettu ja teurastettu karitsa. Teurastettavan lampaan tuli olla aivan virheetön, ajastaikainen karitsa, oinas. Luita ei saanut rikkoa. Kitkerät yrtit oli syötäessä kastettava ensin suolaveteen tai etikkaan ja sitten haroset-nimiseen kastikkeeseen, joka oli sotkettu pähkinöistä, manteleista, rusinoista, omenoista ja muista hedelmistä. Tämän leivänsärpimen piti olla jokseenkin paksua, koska se on vertauskuvana Egyptin orjuudenajan tiililaastista. P:n viettoon kuului edelleen temppelissä toimitettava uhri, johon otettiin karitsan veri ja rasva, sekä sitten paistettava karitsa suusta sen läpi pistetyssä ristinmuotoisessa granaattiomenapuuvartaassa hiilivalkealla. Juhlalamput oli myös kunnostettava. Tätä kaikkea tarvittiin p:n viettoon, johon ainakin 10 piti ottaa osaa samassa seurueessa.Yöllä, niisankuun 15 p:n alettua, pappi temppelissä poltti teurastetun pääsiäislampaan rasvan. Veri kaadettiin alttarille, «2. Aik. 30:16»; «2. Aik. 35:11». Yön mentyä pidettiin pyhä kokous, «2. Moos. 12:16». Seuraavana päivänä uhrattiin uutislyhde, jota pappi heilutti Herran edessä, ja oinas polttouhrina sekä toimitettiin ruoka- ja juomauhri. Seuraavat päivät olivat hiljaisia päiviä. Viimeinen juhlapäivä oli niisankuun 21:nen, jolloin taas oli pyhä kokous, «5. Moos. 16:8». Pääpiirteenä koko juhlan ajan tuli olla ilon, «5. Moos. 27:7». Vapahtajamme päivinä, jolloin juhlallisuudet saattoivat tapahtua vain Jerusalemissa, kokoontui yhteen suunnaton ihmisjoukko, liian suuri mahtuakseen kaupungin muurien sisäpuolelle, vrt. «Matt. 26:5». Juutalainen kirjallisuus tarjoaa valaistusta siihen, millä tavoin opettaja oppilaineen vietti pääsiäisaterian. Opettaja oli juhlan johtaja, jonka nimissä karitsa oli uhrattu. Juhlapöydän oli oltava pitkä ja matala, kolmasosalta paljaana, kahdelta kolmannekselta peitettynä liinalla. Ruoka-astiat olivat paljaalla osalla, johon palvelijan oli helppo päästä niitä vaihtamaan ja täyttämään. Aterioivat olivat pitkällään lepoasennossa piirissä verhotun pöydänosan ympärillä vasemmalla kyljellään, tyyny vasemman käsivarren tukena, jalat suoraan pöydästä ulospäin. Opettaja otti ruokaa jakaakseen siitä kullekin ja pannakseen viinimaljan kiertämään. Juhlan aluksi opettaja otti yhteisen maljan lausuen samalla 2 siunausta, aluksi: "Kiitetty olet Sinä, Jahve, Jumalamme, joka olet luonut viinipuun hedelmän"; toinen on juhlapäivän siunaus. Sen jälkeen opettajan tuli pestä kätensä. Varmaankin tällöin Jeesus toimitti opetuslasten jalkojen pesun, sillä vaikka aterian loppuosaan kuuluu yhteinen käsien pesu, olisivat kaikki nousseet silloin, eikä hän olisi voinut pestä kenenkään jalkoja. Pesun jälkeen tuotiin ruoka pöytään, opettaja otti kitkeriä yrttejä, kastoi ne suola ja etikkaveteen, siunasi, otti itselleen ja jakoi oppilaille. Sitten hän otti yhden kolmesta happamattomasta leivästä, mursi sen pannakseen puolikkaan syrjään aterian loppua varten ja sanoi toista puolikasta kohottaen: "Tämä on se leipä, jota isämme söivät Egyptin maassa. Kaikki nälkäiset tulkoot syömään; kaikki tarvitsevaiset tulkoot pitämään pääsiäistä." Nykyisin lisätään tähän: "Tänä vuonna täällä, ensi vuonna Israelin maassa; tänä vuonna orjina, ensi vuonna vapaina". Sitten seurasi toinen malja, jolloin seurueen nuorin teki kysymyksen juhlan merkityksestä: "Miksi tämä ilta on erilainen kuin kaikki muut illat?" ja sai vastaukseksi täydellisen selityksen, «2. Moos. 12:27»; «2. Moos. 13:8»; «5. Moos. 6:21-25». Tällöin laulettiin kaksi psalmia ns. Hallel-psalmeista, «Ps. 113» ja «Ps. 114», joita seurasi rukous.Nyt syötiin pala leipää ja harosetiin kastettuja yrttejä. Tällainen oli se pala, jonka Jeesus kastoi antaakseen Juudaalle, ja tämä sai sen ensimmäisenä, koska oli parhaalla paikalla Jeesuksen vasemmalla puolen. Oikealla, hevosenkenkäkehän päässä, oli Johanneksen paikka, ja Pietari oli pöydän takana häntä vastapäätä kehän toisessa kärjessä. Juudaan ja Jeesuksen sanat pettäjästä kulkivat varmaankin kuiskauksina, joten kukaan ei niitä kuullut paitsi Johannes, joka sai siitä vihiä. Juudas poistui sitten jo aterian alkupuolella. Loppupuolella täytettiin kolmas malja, "siunauksen malja", josta Paavali puhuu, «1. Kor. 10:16». Nimensä se on saanut tällöin lausuttavasta siunauksesta. Tähän Jeesus varmaankin sovitti pyhän ehtoollisen asettamisen. Aterian alussa syrjään pantu leivän puolikas syötiin tavallisesti lopuksi, ja Jeesuskin teki niin: "Tämä on minun ruumiini." Tapa oli vanha, mutta merkitys ja sanat olivat uusia. Vanhan tavan mukaan juotiin vielä neljäs malja ja sen ohella laulettiin jälkiosa Hallelista, «Ps. 115-118». Laulettuaan lopuksi kiitosvirren, psalmin «Ps. 136», he lähtivät kuutamossa yli Kidronin laakson Öljyvuorelle, Getsemaneen.Tämä Jeesuksen ateria oli pääsiäisjuhlan edellisenä iltana. Johanneksen lauseet, «Joh. 13:1-20»; «Joh. 18:28»; «Joh. 19:14», «Joh. 19:31», näyttävät sisältävän, ettei juutalaisten pääsiäisyö ollut vielä tullut, ja siitä johtuisi, että Herran Ehtoollinen syötiin tavallisen pääsiäispäivän edellisenä päivänä. Sen mukaan ilta oli niisankuun 13-14p:n välinen, laillinen pääsiäisilta seurasi 14-15 p:n välillä. Ristiinnaulitsemisen edellinen päivä ei siis ollut juutalaisten suuri juhlapäivä, joka seurasi heti pääsiäisiltaa, vaan edellinen päivä. Voimme olla varmat, että Johannes, joka kirjoitti myöhemmin kuin toiset evankelistat, varmaankin tunsi heidän selostuksensa. Johanneksen todistus on yhtä luotettava kuin synoptisten evankeliumien, koska käytettiin kahta eri juhlakalenteria. Herra söi pääsiäisaterian edeltäpäin farisealaisten kalenterin mukaan ja Hän, oikea Pääsiäislammas, kuoli juuri samana tuokiona, jolloin lammas teurastettiin temppelissä."

Jos me uskovina sorrumme eläinuhrijärjestelmään, joka oli esikuva todellisesta uhrista, Jeesuksesta Kristuksesta tai sorrumme juhlimaan juhlia, jotka olivat esikuvia todellisesta Jumalan Karitsasta, Jeesuksesta, niin silloin elämme vielä "orjuuden aikaa", emmekä ole oikeasti päässeet maailman saastutuksia pakoon. Niin kuin aikoinaan Israelin kansa kaipasi takaisin lihapatojensa ääreen Egyptistä lähdön jälkeen, niin samanlaisia "henkipattoja" olemme me, jos me samalla tavalla palaamme ajassa taaksepäin, aikaan, jollainka Jeesus ei ollut vielä tullut lihaksi.

Jos me vietämme pääsiäistä, niin olemme kuin monet Vanhanliiton seurakunnan jäsenet, jotka huulillaan kyllä turvasivat Israelin Jumalaan, mutta kuitenkin piilottelivat epäjumalia milloin missäkin huoneensa kolkassa. Me palvelemme aina silloin epäjumalia, jos emme palvele Israelin Jumalaa, Aabrahamin ja Iisakin Jumalaa, Jeesuksen Kristuksen Isää ja sitä kautta meidänkin Isäämme!

Katolinen kirkko on täynnä komeata uskonnollisuutta! Erilaisia juhlia, kuten pääsiäisen vietto ja erilaisia juhlakulkueita, pyhimysten ja Marian palvontaa, jota esiintyy sellaisessa mittakaavassa, että mikään "maallinen organisaatio" ei ole pystynyt, eikä pysty parempaan, vaikka yrittäisi. Yksikään tämän päivän tuotemerkki ei ole niin myyvä kuin esim. Marian patsaat Katolisten keskuudessa. Tämän päivän liikemiehillä olisi paljon opittavaa Paavilta....

Uskonnollisuus on kuitenkin aina eri asia kuin "elävä usko". Jokaisen, joka julistaa olevansa Jumalan lapsi, tulisi ottaa selvää, mitä Raamatun tapahtumat todella merkitsevät. Mitä Raamatun Vanhan-liiton uhrimenot ja juhlat pyrkivät sanomaan meille, tämän päivän uskoville, Uuden-liiton lapsille? Sortumalla uskonnollisuuteen, joka kyllä ihmis silmään näyttää usein komealta, me sorrumme, lailla katolisen kirkon, elämään vain "pintapuolista" uskon elämää. Todellinen Jeesuksen opetuslapseus tarkoittaa janoamista Hänen syvempään tuntemiseensa! Jos kaikki ne, jotka sanovat olevansa Jumalan lapsia, todella niitä olisivat, ei maailmassa uskonnollisuus saatikka katolilaisuus kristikansan keskuudessa näyttelisi niin suurta roolia, kuin se tänä päivänä näyttelee. Pääsiäisen vietto on yksi osoitus siitä, että kristikansan keskuudessa "suurin osa ihmisistä" on vain näyttelijöitä matkalla helvettiin. Heitä ei pelasta silloin uskonnollisuus, kun Herramme Jeesus Kristus tulee takaisin toisen kerran noutamaan omansa!

Kaikki ne saarnamiehet, jotka tänä päivänä julistavat Raamatullista totuutta, sotien uskonnollisuutta vastaan (heitä on vähän), repien maahan saatanan istutukset, uskonnolliset juhlat ja harhaopetukset, joilla ei ole mitään tekemistä oikean Raamatullisen opetuksen kanssa, mutta jotka kuitenkin "tavalla tai toisella" ollaan liitetty Raamatun opeiksi, joutuvat ihmisten silmissä naurunalaiseksi ja vihattaviksi. Miksi? Eiväthän ihmiset mennessään "kuolemantaudeissaan" lääkärinkään luokse, hyökkää lääkärin kurkkuun hänen ilmoittaessaan potilaalla olevan jonkin vakavan sairauden ja että parantuakseen potilas tarvitsee kivuliaan leikkauksen? Päin vastoin, he usein ovat kiitollisia lääkärilleen siitä, että tämä julisti rohkeasti mikä heissä oli vialla ja leikkasi heidät kuntoon! Miksi kristinkansa tekee sitten sen, mihin maailman ihmiset eivät lankea? Puhuttaessa hengellisestä sairaudesta, puhutaan aina silloin kaikkein vakavimmasta sairaudesta, mikä ihmisellä voi olla! Raamatun sanoma on kuin kirurgin veitsi, leikkaa syvältä, tekee kipeää, mutta parantaa! Miksi tuota kirurgin veistä pelätään niin paljon....

Pääsiäisen tilalle Jeesus itse asetti ehtoollisen! Itse asiassa ehtoollinen on ainut Uuden liiton uskovan juhla, jota meidän tulisi viettää (SEKÄ TIETYSTI SAPATTI OIKEANA AJANKOHTANA)! Raamattu ei kehota viettämään mitään muuta juhlaa, kuin ehtoollisen Jeesuksen muistoksi ja Hänen odotuksensa julistamiseksi sekä tietysti viettämään lepopäivää ( 1 Kor.11:26). Ehtoollinen on täten siis myös "esimakua" taivaallisesta ateriasta (Luuk.22:28-30)!

Jesaja aikoinaan ennusti ehtoollisen asettamisesta (Jes.25:6-7) ja Jeesus itse täytti ennustuksen ehtoollisesta näillä sanoin, Luuk.22:14-20"Ja kun hetki tuli, asettui hän aterialle ja apostolit hänen kanssansa. Ja hän sanoi heille: "Minä olen halajamalla halannut syödä tämän pääsiäislampaan teidän kanssanne, ennenkuin minä kärsin; sillä minä sanon teille, etten minä sitä enää syö, ennenkuin sen täyttymys tapahtuu Jumalan valtakunnassa." Ja hän otti maljan, kiitti ja sanoi: "Ottakaa tämä ja jakakaa keskenänne. Sillä minä sanon teille: tästedes minä en juo viinipuun antia, ennenkuin Jumalan valtakunta tulee." Ja hän otti leivän, kiitti, mursi ja antoi heille ja sanoi: "Tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne annetaan. Tehkää se minun muistokseni." Samoin myös maljan, aterian jälkeen, ja sanoi: "Tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka teidän edestänne vuodatetaan.

Viettämällä Uuden-liiton lapsina vain ehtoollista, jonka Jeesus asetti, viestitämme maailmalle, että Jeesus, Jumalan Poika on tullut syntisiä pelastamaan! Sen sijaan viettämällä pääsiäistä elämme silloin samassa harhassa kuin monet juutalaiset odottaen Messiasta ja "käytännöllämme" (viettäessämme pääsiäistä), herjaamme Jumalaamme, tehden Hänestä Luojan, joka ei ole vieläkään täyttänyt lupaustansa tulevasta "Jumalan karitsasta"...

Joulu-pakanallinen juhla!

Joulukuun 25 päivä oli Roomassa moninkertainen juhlapäivä Baabelin uskonnon mukaisesti. Se oli talvipäivänseisauksen, auringonjumalan, Mithrajumalan ja myöskin Keisarin syntymäpäivä, riippumatta siitä, milloin keisari oli syntynyt. Lisäksi Roomassa vietettiin joulukuussa irstasta Saturnaalia-juhlaa, jossa sika uhrattiin epäjumalille. Konstantinus siirsi kristillisen sisällön joulukuun 25 päivälle ja teki siitä Kristuksen syntymäjuhlan. Tuon ajan kristillinen kirkko ei käynyt taistelemaan vastaan, vaan myöntyi tähän. (Mitä todennäköisemmin todellinen Jeesuksen syntymä olisi tapahtunut lehtimajanjuhlan aikaan eli syys-lokakuussa,"tishri-kuussa").

Raamattu ei kehota viettämään joulua, siitä ei ole Raamatussa mitään mainintaa. Joulu on täysin pakanallista, katolista alkuperää, eikä sillä ole mitään tekemistä Jeesuksen Kristuksen syntymän kanssa. Myöskään mitään viitteitä ei Raamatusta löydy sille, että apostolit olisivat viettäneet joulua. Joulua eivät viettäneet myöskään alkukristityt. Varhaisin merkintä joulun vietosta löytyy roomalaisesta asiakirjasta vuodelta 336 jKr. Suomeen joulunvietto tuli vasta 1100 luvulla !

Ote; Otavan suuri encyklopedia; "Joulun pakanallinen tausta ja keskiajan perintö": "Kristillinen joulu siirrettiin joulukuun 25. päivän kohdalle n.350-luvulla....Kristuksen syntymän ajankohdasta on ollut monia erilaisia tulkintoja ja laskelmia. Se on sijoitettu esim. kevääseen tai syksyyn. Sen sijaan mikään traditio ei sido sitä joulukuuhun. Syyt ovat toiset; Roomassa vietettiin Keisari Aureliaanuksen toimesta joulukuun 25. päivää auringonjumalan syntymäpäivänä "dies natalis solis in victi". Tällä oli yhteyksiä itämaisiin uskontoihin, mm.Mithra- kulttiin. Päivämäärä johtui siitä, että juliaanisen kalenterin käyttöönoton aikoihin talvipäivän seisaus sattui joulukuun 25. päivän kohdalle. Kristillinen kirkko menetteli juhlan suhteen samoin kuin monesti muulloinkin, se ei ryhtynyt taistelemaan sen suosiota vastaan, vaan omaksui sen, ja siirsi sille kristillisen sisällön! Joulun muodostamiseen vaikutti tämän lisäksi kaksi muuta Rooman valtakunnan alueella vietettyä juhlaa; ensimmäinen "Saturnaalia" ja toinen "Kalendai". "

Raamattu ei kehota viettämään joulua, vaikka se olisikin Kristuksen Jeesuksen syntymäjuhla! Mutta sitä se ei ole, ja sen lisäksi, että tänä päivänä kristikunta viettää pakanallista joulua, on tuo juhla muutenkin täynnä tradioita, jotka tulevat pakanallisista uskonnoista ja mielikuvitusmaailmasta!

-Joulukuusi ;( Joulupuun alku varhaisesta Babyloniasta., Nimrodin päivistä lähtöisin). Talvipäivän seisauksen aikaan vietettiin Nimrodin, suuren metsästäjän syntymäpäivää. Nimrod avioitui äitinsä Semiramuksen kanssa ja Nimrodin kuoltua tämä väitti, (voidakseen ylläpitää kuninkaallista valtaa), että Nimrod ei ollutkaan kuollut. Tästä todisteeksi oli puunkannosta yhtenä yönä kasvanut hedelmäpuu. Näin tuli tavaksi kantaa puu sisään joka vuosi Nimrodin syntymäpäivänä ja koristaa se kullalla ja hopealla. Raamattu kertoo meille tuosta pakanallisesta juhlasta: Jer.10:3-4"sillä kansat noudattavat turhia jumalia; sillä ne ovat puuta, joka hakataan metsästä, puusepän kätten tekemiä, työaseella tehtyjä. ne koristetaan hopealla ja kullalla sekä kiinnitetään nauloilla ja vasaroilla, niin etteivät ne horju".

-Piirileikki kuusen ympärillä: Varhaissuomalaiset laittoivat lihapaloja metsiin kuusten oksille, josta sitten linnut söivät ne! Pakanauskontoja palvovat ihmiset luulivat peikkojen ja maahisten nauttineen ne ruuakseen. Kun sitten ristiretkeilijät tulivat Suomeen, he rankaisivat pakanallisia suomalaisia ja pakottivat heidät pyörimään puun ympärillä, kunnes he nääntyneinä kaatuivat maahan. Näin haluttiin kitkeä maastamme pois kaikki pakanallinen ajattelutapa ( sen ajan lähetystyö joskus aika raakaa). Tapa on säilynyt siltä osin, että vielä nykyäänkin tanssitaan joulupuun ympärillä ja lauletaan..."piiri pieni pyörii", tietämättä tuon tradition kauheasta alkuperästä yhtään mitään...

-Joulupukki: (Saanut alkunsa pyhästä Nikolauksesta).

-Joulupukin lentävä porovaljakko:(Tullut muinaisesta Baabelista, joskin hieman muuttunut). Pakanallinen jumala ratsasti tällaisella lentävällä hevosvaljakolla. Jumalan nimi oli Smamash/Sumer/Utu- eli auringonjumala! Raamattu kertoo meille, että Kuningas Joosia aikoinaan puhdisti uskoa baabelin pakanuudesta Juudasta polttamalla tulivaunut: 2 kun.23:11"...ja hän poisti ne hevoset, jotka Juudan kuninkaat olivat auringon kunniaksi asettaneet, siitä, mistä mennään Herran temppeliin, hoviherra Netan-Melekin kammion vierestä, joka oli Parvarimissa ja poltti aurinkovaunut tulessa."

-Joulukinkku; (Muinaiset germaanit ja skandinaavit juhlivat vuoden pimeimpänä aikana talvipäivänseisausta ja sadonkorjuun loppua. Freialle, sateen ja auringonpaisteen, hedelmällisyyden ja kasvun jumalalle uhrattiin porsas.)

-Pallot joulukuusessa: ( Symbolisoivat Tammus-kultissa aurinkoa)

Niin kuin huomaamme, niin joulunvietto on täysin pakanallinen juhla, joka juontaa alkunsa pakanallisista uskomuksista. Jeesuksen syntymän kanssa sillä ei ole mitään tekemistä! Kuitenkin niin moni kristitty viettää tänäkin päivänä joulua Jeesuksen syntymäjuhlana. Kirkkokuntien opettajat ovat visusti vaienneet joulun pakanallisesta alkuperästä ja juhlivat itsekin joulua syyllistyen Katolilaiseen uskontoon, Baabelin uskontoon!

"Suuri kristikansa" tuomitsee Paavin kirkon "porttokirkoksi" ja kuitenkin itse viettää tuon kirkon aikaansaamia juhlia ja uskoo moniin Katolisen kirkon mielivaltaisiin Raamatun tulkintoihin. "Suuri kristikunta" tuomitsee Katolisen kirkon harhaopiksi, tietämättä, että se itsekin elää monissa Raamatun tulkinnoissaan täysin ihmisoppien varassa! Voi pimeyttä, jossa elämme! Jos "suuri kristikansa" olisi vaivautunut tutkimaan monien oppiensa alkuperän, tulisi se hämmästymään!

Ei ole väärin viettää perheen kanssa juhlaa ja jakaa lahjoja! Ei lahjojen antaminen ole koskaan väärin. Toivathan tietäjätkin Jeesukselle lahjoja. Eikä lahjojen antaminen joulunakaan ole väärin, sama se milloin niitä annetaan. Ei Raamattu kiellä lahjojen antamista minään päivänä vuodesta! Ei ole väärin tehdä herkkuruokia ja syödä niitä perheen kesken. Ei Raamattu kiellä sellaista! Ei sillä ole mitään merkitystä milloin perheessä herkkuruokia syödään. Kyllä herkut maistuvat myös jouluna, niinkuin kaikkina muinakin päivinä. Minä ainakin tykkään aina silloin tällöin herkutella, puhumattakaan pojastani Joelista...

Joulunvietto saa ihmiset kautta maailman hiljentymään ja tekemään hyviä tekoja toisilleen. Jouluna ihmiset myöskin "ainakin hetkeksi" hiljentyvät Jeesuksen syntymän ihmeeseen, vaikka joululla ei olekaan mitään tekemistä Jeesuksen todellisen syntymän kanssa. Eivät nämä ole pahoja asioita! Mutta aina silloin, kun jostakin tapahtumasta tai juhlasta tehdään Kristillinen juhla, vaikka se ei sitä todellisuudessa ole, on kysymys selvästä Jumalan pilkasta!

Miksi Jeesuksen todellisesta syntymästä ei olla otettu selvää, ja juhlittu sitä oikeana ajankohtana? Miksi vääristää asioita ja tehdä ne niin monimutkaisiksi? Kuka siitä loppujen lopuksi hyötyy? Eikö olisi paljon pienempi synti juhlia Jeesuksen syntymää oikeana ajankohtana? Raamattu ei kehota juhlimaan Jeesuksen syntymää ollenkaan, joten ainakaan ansiota siitä, että tuosta tapahtumasta on tehty juhla, ei ihmiskunta voi itselleen ottaa. Miksi "kasata" Jumalan vihaa ylen määrin ihmiskunnan ylle, eikö maailma ole muutenkin jo tarpeeksi paha paikka elää?

Eikö Kristikansa ymmärrä, että vesittämällä totuuden joulun pakanallisesta alkuperästä, se tekee itsensä valehtelijaksi maailman silmissä, puhumattakaan Jumalan ajatuksista. Julistamalla joulu Jeesuksen syntymäjuhlaksi, vaikka se ei sitä ole, tekee Kristikansa itsestään valehtelijan jokaisen "totuutta etsivän silmissä". Jos kerta Kristikansa valehtelee joulun alkuperästä, niin sen sanoma joutuu samaan valheelliseen valoon myöskin kaikessa muussa Raamattuun liittyvässä opetuksessa. Näin Kristikansa on itse tehnyt sanomalleen myyräntyötä. Uskottavuus Raamatun totuuksiin on mennyt maailman ihmisiltä, joskin se on mennyt monilta kristityiltäkin...

Tätä lukua kirjoittaessani eletään joulunalusaikaa! Tänä aamuna avatessani paikallisen lehden ja lukiessani kirkkokuntien ilmoituksia, en voinut muuta kuin surukseni todeta Katolisen kirkon pakanallista mahtia tänä päivänä kaikkien kirkkokuntien keskuudessa! Lehdestä oli luettavissa mm. seuraavaa; Ortodoksikirkko pyytää ihmisiä "Jeesuksen Kristuksen syntymän juhlapäivään"! Helluntaiseurakunta julistaa: "Riemullista Kristuksen syntymäjuhlaa kaikille"! Luterilainen kirkko juhlii:" Jouluyö; teille on syntynyt Vapahtaja"! Ja joku vielä kehtaa sanoa, että Kristikansa on ollut uskollinen saamalleen valolle.....

Viettämällä joulua vain perhejuhlana ihmiskunta tekee pienemmän synnin kuin viettämällä joulua Jeesuksen syntymäjuhlana. Jos jouluna annetaan lahjoja ja syödään herkkuja, eikä sotketa sitä millään tavoin Jeesuksen syntymään, ei ihminen tällöin syyllisty syntiin ollenkaan. Sillä eihän Raamattu kiellä antamasta lahjoja ja syömästä herkkuja, ei edes 24 päivä Joulukuuta!

Kuitenkin viettämällä joulu pakanallisen tavan mukaan, mm. uskotellen lapsille joulupukin olevan oikeasti olemassa saavat vanhemmat syyttää vain itseään, kun myöskin sanoma Jeesuksesta saa saman vastaanoton lasten kasvaessa isommaksi, kuin teoria joulupukista. Lapset kasvettuaan aikuisikään pitävät Jeesusta vain samanlaisena taruolentona kuin joulupukkiakin, huomattuaan valheeksi kaiken jouluun liittyvän tradition. Jos joulupukki ei ollut totta, niin miksi Jeesus sitten olisi? Jokainen vanhempi miettimällä mihin pakanallisen joulun vietto johtaa, osaa varmasti tehdä oikean päätöksen joulunvietosta ja sen sisällöstä. Edellyttäen, että rakastaa lapsiaan ja haluaa olla johdattamassa heitä taivastielle.....

Joulunvietto ei aina ole kaikille ilonjuhla, vaikka niin annetaan ymmärtää! On paljon yksinäisiä ja köyhiä, joille joulunvietto on kuin osoitus heidän kurjuudestaan. Köyhillä ei ole varaa ostaa lahjoja lapsilleen saatikka lähimmäisilleen ja yksinäiset ovat jouluna vieläkin yksinäisempiä kuin aikaisemmin. Markkinatalouden jykevät rattaat ovat luoneet maahamme joulunvieton ihanteet. Joulusi on juhla vain jos ostat "sitä sun tätä"! Kuinka moni ihminen onkaan sortunut ostamaan viimeisillä rahoillaan "ylellisiä" lahjoja lapsilleen ja lähimmäisilleen, joutuen joulun jälkeen katsomaan jääkaapistaan vain pelkkää valoa. Vääränlaiset joulunvieton ihanteet vievät joka joulu monia perheitä vararikon partaalle! Jos he eivät taas ostaisi viimeisillä rahoillaan lahjoja, joilla ei monestikaan tee mitään ja jotka ovat juuri joulun aikaan ylihinnoiteltuja, he olisivat yhteiskuntamme mielestä "todellisia ilonpilaajia". Vain lahjoja ostamalla ja niihin mielettömät rahat tuhlaamalla on ihminen ymmärtänyt joulun vieton oikein. Mitä hulluutta...

Joulusta on siis näin ollen tullut vain kaupallinen ja täynnä pakanamaisuutta oleva juhla, vaikka komeasti se ollaan Kristinuskon raameihin saatukin sopimaan. Kuinka monelle ihmiselle olisikaan vapautus, jos joulua ei vietettäisi ollenkaan! Tuo saatanallinen juhla on osoittautunut myöskin merkitykseltään saatanalliseksi, sillä todellista rauhaa joulun aikana on vaikea kokea kenenkään. Kiire lahjojen ostoon ja sukulaisvierailuille on aiheuttanut monen ihmisen elämässä joka vuosi todellisen katastrofin, puhumattakaan joulun jälkeisestä ajasta, jolloinka useasti on saanut tyytyä vain näkkileipään, jos siihenkään....

Jos Kristikansa haluaa välttämättä sotkea lahjojen antamisen johonkin Raamatulliseen juhlaan, niin miksi ei sitten vietetä vaikka juutalaisten Purim juhlaa (vietetään keväisin adar-kuun 14 päivänä)? Se on oikein ilojuhla, jolloin annetaan toisille lahjoja (Ester.9:20-25)!

Pääsiäinen ei kuulu Uuden-liiton uskoville, eikä sitä näin ollen tulisi viettää ollenkaan. Sitä kuitenkin vietetään Kristikunnan keskuudessa ja vieläpä usein vääränä ajankohtana. Se ei ole kuitenkaan Kristikunnalle riittänyt, vaan mukaan ollaan otettu pakanallisia traditioita noitineen ja pääsiäismunineen. Herää väkisinkin kysymys: " kuka ohjaa tätä laivaa"?

Joulua ei tulisi viettää Raamatullisena juhlana ollenkaan, vaikka Jeesus olisikin syntynyt 24 päivä Joulukuuta! Raamattu ei missään kohdin kehota viettämään Jeesuksen syntymäjuhlaa. Kuitenkin kristikansa juhlii joulua Kristuksen syntymäjuhlana tehden siitä todellisen pakanallisen juhlan kaikkine traditioineen. Joulupukki poroineen, puhumattakaan tontuista jne. on selvää Jumalanpilkkaa, mutta tästähän Kristikansa vähät välittää, vaan samanaikaisesti kun se juhlii pakanallisia juhliaan, se julistaa tietävänsä tien taivasten valtakuntaan. Jos se todella tietäisi tien Jumalan luokse, niin miksi se ei itse vaella sillä tiellä?

Monet uskoviksi itseään kutsuvat ympäri maailmaa viettävät myöskin "Uutta-vuotta". He eivät kuitenkaan usein tiedä, mistä Uudenvuodenjuhla on peräisin. Tiedätkö sinä? Ote: Herätkää lehti / 8 Tammikuuta 2002 nro.1"Uudenvuodenjuhla ei ole uusi asia. Muinaiset tekstilöydökset osoittavat, että sitä vietettiin Babyloniassa jo kolmannella vuosituhannella eaa. Juhlaa vietettiin maaliskuun puolessavälissä, ja sillä oli ratkaiseva asema. "Silloin Marduk-jumala päätti, mikä olisi maan kohtalo tulevana vuonna", kerrotaan tietosanakirjassa The Worl Book Encyclopedia. Babyloniassa uutta vuotta juhlittiin 11 päivää, ja juhliin kuului uhreja, kulkueita ja hedelmällisyysriittejä. Jonkin aikaa roomalaisetkin aloittivat vuotensa maaliskuussa. Vuonna 46 eaa. keisari Julius Caesar kuitenkin sääti, että vuoden tuli alkaa tammikuun (lat.januarius) ensimmäisestä päivästä. Tuo päivä oli jo omistettu Janukselle, alkujen jumalalle, ja nyt se olisi myös roomalaisen vuoden ensimmäinen päivä. Päivämäärä vaihtui, mutta riehakas tunnelma säilyi. McClintockin ja Strongin Cyclopediassa sanotaan, että "tammikuun ensimmäisenä päivänä ihmiset antoivat myöten hillittömyydelle ja monenlaisille pakanallisille, taikauskoisille tavoille". Nykyäänkin taikauskoisilla rituaaleilla on osansa uudenvuoden juhlinnassa. Esimerkiksi jossain osissa Etelä-Amerikkaa monet vastaanottavat uuden vuoden oikealla jalallaan seisten. Toiset soittavat torvia ja ampuvat raketteja. Tšekkiläisen tavan mukaan uudenvuodenaattona syödään linssikeittoa, kun taas slovakialaiseen traditioon kuuluu se, että ihmiset laittavat pöytäliinan alle rahaa tai kalan suomuja. Tällaiset rituaalit, joiden tarkoitus on torjua huono onni ja taata menestys, ainoastaan toistavat sen vanhan uskomuksen, että kohtalot määrätään vuodenvaihteessa".

Kauniissa Suomen maassamme itseään kristittyinä pitävät juhlivat usein uutta vuotta. Raketteja ammutaan ja torvia soitellaan puhumattakaan "uuden vuoden tinojen" valamisesta. Uudenvuoden juhlinta on kuitenkin pakanallinen tapa, puhumattakaan tinan valamisesta, jolla pyritään saamaan selville tulevan vuoden tapahtumat. Raamattu kieltää selkeästi pakanallisten juhlien viettämisen, 5 Moos.18:9-12"Kun tulet siihen maahan, jonka Herra, sinun Jumalasi, sinulle antaa, niin älä opettele jäljittelemään niiden kansojen kauhistavia tekoja. Älköön keskuudessasi olko ketään, joka panee poikansa tai tyttärensä kulkemaan tulen läpi, tahi joka tekee taikoja, ennustelee merkeistä, harjoittaa noituutta tai velhoutta, joka lukee loitsuja, kysyy vainaja- tai tietäjähengiltä tahi kääntyy vainajien puoleen. Sillä jokainen, joka senkaltaista tekee, on kauhistus Herralle, ja sellaisten kauhistusten tähden Herra, sinun Jumalasi, karkoittaa heidät sinun tieltäsi".

Pakanalliset tavat hallitsevat tämän päivän kristikansaa ja monikaan ei tiedä niiden saatanallista alkuperää. Useasti ne tavat, jotka maailma on jo hyljännyt, on katolinen kirkko sitkeästi pitänyt, tehden niistä kristillisiä tapahtumia tavalla tai toisella. Katolinen kirkko on omaksunut enemmän pakanallisia tapoja kuin yksikään kirkkokunta maailmassa ja tätä kautta muut kirkkokunnat ovat tulleet jäljessä, jäljitellen katolisen kirkon saatanallista opetusta, joko tietäen, tai tietämättään.

Katolisen kirkon saatanallinen vaikutus suhteessa kirkkokuntiimme ei jää vain pääsiäisen, joulun tai uudenvuoden juhlimiseen. Niin kuin olen aikaisemmin maininnut, niin lähestulkoon kaikki tämän päivän kirkkokuntiemme opetukset ovat "jossain määrin" katolista alkuperää!

Sapatti- Jumalan antama lepopäivä

2 Moos.20:8-11" Muista pyhittää lepopäivä. kuusi päivää tee työtä ja toimita kaikki askareesi; mutta seitsemäs päivä on herran , sinun jumalasi, sapatti; silloin älä mitään askareita toimita, älä sinä älköönkä sinun poikasi tai tyttäresi, sinun palvelijasi tai palvelijattaresi tai juhtasi älköönkä muukalaisesi, joka sinun porteissasi on. sillä kuutena päivänä herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaikki, mitä niissä on, mutta seitsemäntenä päivänä hän lepäsi; sen tähdenä herra siunasi lepopäivän ja pyhitti sen."

Jeesus Kristus tuli maailmaan täyttämään lain, ei laiminlyömään sitä. Jeesus ei yhdessäkään opetuksessaan kehottanut ihmisiä laiminlyömään Jumalan kymmentä rakkaudellista käskyä, Matt.5:17-18"älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan; en minä ole tullut kumoamaan , vaan täyttämään. sillä totisesti minä sanon teille;kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto, ennenkuin kaikki on tapahtunut."

Suuri kristikunta viettää sapattia, Jumalan antamaa lepopäivää sunnuntaina, vastoin Raamatun selkeää opetusta (tarkastelemme "oikeaa päivää" myöhemmin tässä luvussa). Jotkut eivät vietä lepopäivää ollenkaan! Jumalan laki, jonka Hän antoi kansalleen Siinailla, ei harhaopettajien mielestä kuuluu tämän päivän uskoville millään tavalla ja he opettavat, että elämme "armotalouskaudessa", jossa Jumalan laki on taaksejäänyttä elämää. Jumalan antamassa laissa Hän kehottaa omiaan viettämään sapattia. Opettaessaan lain olevan taaksejäänyttä elämää, harhaopettajat tallaavat jalkoihinsa myös yhden Jumalan käskyistä, eli lepopäiväkäskyn. Jeesus kuitenkin kielsi ketään opettamasta siten, että kyseenalaistaisi Jumalan lain, Matt.5:19"sentähden, joka purkaa yhdenkään näistä pienimmistä käskyistä ja sillä tavalla opettaa ihmisiä, se pitää pienimmäksi taivasten valtakunnassa kutsuttaman; mutta joka niitä noudattaa ja niin opettaa, se pitää kutsuttaman suureksi taivasten valtakunnassa".

Katolisen kirkon vaikutuksesta, joko tietäen tai tietämättään, ovat monet kautta aikojen pyrkineet milloin milläkin Raamatunkohdalla kyseenalaistamaan sapatin vieton. Mm. Room.14:5, Paavalin kirjoittaessa, että ei ole tärkeää, kuka pitää minkäkin päivän toistaan parempana ovat harhaopettajat pyrkineet osoittamaan, että Jumalan antama lepopäivä ei kuuluisi "Uuden-liiton" uskoville. Edellä mainittu Raamatunkohta, niin kuin ei mikään muukaan kohta Raamatussa, kumoa Jeesuksen antamaa ohjetta opettajille, jossa tulisi julistaa lakia ja itse elää siinä. (Room.14:5 kohtaa käsittelemme myöhemmin).

Jeesus Kristus itse vietti sapattia, Luuk.4:16" ja hän saapui nasaretiin, jossa hänet oli kasvatettu , ja meni tapansa mukaan sapatinpäivänä synägoogaan ja nousi lukemaan." Kaikki Uuden-liiton uskovat viettivät sapattia. Paavali, pakanoiden apostoli vietti sapattia ( Apt.13:42 ). Apt.17:2" ja tapansa mukaan Paavali meni heidän luoksensa ja keskusteli kolmena sapattina heidän kanssansa , lähtien kirjoituksista".

Sapattia eivät viettäneet vain juutalaiset Kristinuskoon kääntyneet, vaan myöskin kaikki pakanat, jotka uskoivat Jeesuksen olleen Jumalan Poika. Sapattina, Jumalan lepopäivänä, kokoonnuttiin synagogiin ja mukana oli pakanakristittyjä. On väärin väittää, että sapatin vietto ei kuulu pakanoille, jotka ovat tulleet uskoon, koska Raamattu kertoo meille, että niin pakanakristityt kuin juutalaiskristitytkin viettivät sapattia, Apt.13:43"kun synagogasta hajaannuttiin, seurasivat monet juutalaiset ja jumalaa pelkääväiset käännynnäiset Paavalia ja Barnabasta".

Edes silloin, kun Mestarimme ja Herramme Jeesus Kristus oli kuollut, eivät Häneen uskovat uskaltaneet laiminlyödä sapatin viettämistä, Luuk.23:53-56"Ja otettuaan sen alas (Jeesuksen) hän kääri sen liinavaatteeseen. Ja hän pani hänet hautaan, joka oli hakattu kallioon ja johon ei oltu vielä ketään pantu. Ja silloin oli valmistuspäivä, ja sapatti oli alkamaisillaan. Ja naiset, jotka olivat tulleet hänen kanssaan Galileasta, seurasivat jäljessä ja katselivat hautaa ja kuinka hänen ruumiinsa sinne pantiin. Ja palattuaan kotiinsa he valmistivat hyvänhajuisia yrttejä ja voiteita; mutta sapatin he viettivät hiljaisuudessa lain käskyn mukaan".

Sapatin viettäminen on aina kuulunut myös pakanauskoville, jotka ovat kääntyneet palvelemaan elävää Jumalaa. Harhaopettajien väittämä, jonka mukaan sapatti kuuluisi vain Israelin kansalle on täysin mielivaltainen yritys vääntää Jumalan Sanaa kieroon. Jumalan antama laki, jonka Hän antoi kansalleen Siinailla on aina kuulunut ja tulee aina kuulumaan kaikille niille, jotka palvelevat Häntä. Ihonvärillä eikä kansalaisuudella ole koskaan ollut, eikä koskaan tule olemaan mitään merkitystä, 2 Moos. 20:10"mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti; silloin älä mitään askareita toimita, älä sinä älköönkä sinun poikasi tai tyttäresi, sinun palvelijasi tai palvelijattaresi tai juhtasi älköönkä muukalaisesi joka sinun porteissasi on".

Jes.56:1-7"Näin sanoo Herra: Noudattakaa oikeutta ja tehkää vanhurskaus, sillä minun autuuteni on lähellä ja minun vanhurskauteni ilmestyy. Autuas se ihminen, joka tämän tekee, se ihmislapsi, joka tässä pysyy, joka pitää sapatin eikä sitä riko, joka varoo kätensä tekemästä mitään pahaa! Älköön sanoko muukalainen, joka on liittynyt Herraan: "Herra erottaa minut peräti kansastansa", älköönkä kuohittu sanoko: "Minä olen kuiva puu." Sillä näin sanoo Herra: Kuohituille, jotka pitävät minun sapattini ja valitsevat sen, mikä minulle otollista on, ja pysyvät minun liitossani, heille minä annan huoneessani ja muurieni sisällä muistomerkin ja nimen, joka on poikia ja tyttäriä parempi; minä annan heille iankaikkisen nimen, joka ei häviä. Ja muukalaiset, jotka ovat liittyneet Herraan, palvellakseen häntä ja rakastaakseen Herran nimeä, ollakseen hänen palvelijoitansa, kaikki, jotka pitävät sapatin eivätkä sitä riko ja pysyvät minun liitossani, ne minä tuon pyhälle vuorelleni ja ilahutan heitä rukoushuoneessani, ja heidän polttouhrinsa ja teurasuhrinsa ovat otolliset minun alttarillani, sillä minun huoneeni on kutsuttava kaikkien kansojen rukoushuoneeksi".

Raamattu ei missään kohtaa kehota laiminlyömään Jumalan lakia, eikä täten myös sapatinkaan viettämistä. Raamatun viimeinen kirja, ilmestyskirja, kertoo meille Jumalan Pyhästä kansasta, joka tulisi myös lopun aikana pitämään sapatin ja Jumala käskyt, Ilm.14:12"tässä on pyhien kärsivällisyys, niiden, jotka pitävät Jumalan käskyt ja Jeesuksen uskon".

Kuulutko sinä tuohon Pyhään kansaan? Pidätkö sinä pilkkanasi Jumalan käskyjä uskoen harhaopettajiin, jotka väittävät, etteivät Jumalan käskyt kuulu "Uuden-liiton" uskoville? Nauratko sinä Jumalan käskyille ja tallaat maahan Jumalan lain samalla kun julistat olevasi Jeesuksen opetuslapsi? Muistathan, "Jumalan käskyt" JA "Jeesuksen uskon"! Et koskaan voi erottaa Jumalan armoa Hänen laistaan. Se on mahdotonta, se on hulluutta. Jeesus tuli maanpäälle kertomaan Isänsä tahdosta. Hän tuli julistamaan, että Jumala on rakkaus. Hän tuli kertomaan Jumalan valtakunnan periaatteista. Hän tuli kertomaan kymmenestä käskystä, Jumalan rakkauden laista! Hän tuli luomaan seuraajilleen ihanteet, joihin jokaisen tulisi pyrkiä.

Ihminen tarvitsee päämääriä, ihanteita! Ihminen ilman päämääriä on kuin laiva ilman peräsintä. Ihminen ilman ihanteita, on kuin suunnistaja ilman karttaa. Jeesuksen aikana fariseukset tulivat kysymään Jeesukselta, mikä olisi suurin käsky laissa. He tulivat toisin sanoen kysymään, mitkä olivat Jeesuksen ihanteet, Matt.22:34-40"Mutta kun fariseukset kuulivat, että hän oli tukkinut saddukeuksilta suun, kokoontuivat he yhteen; ja eräs heistä, joka oli lainoppinut, kysyi häneltä kiusaten: "Opettaja, mikä on suurin käsky laissa?" Niin Jeesus sanoi hänelle: "'Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi.' Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky. Toinen, tämän vertainen, on: 'Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.' Näissä kahdessa käskyssä riippuu kaikki laki ja profeetat".

Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi ja rakasta lähimmäistä niinkuin itseäsi, vastasi Jeesus. Mutta mitä se tarkoittaa? Miten tulisi rakastaa Jumalaa ja miten lähimmäistään? Jeesus itse viittasi Jumalan kymmeneen käskyyn, selittäen, että Jumalan laki kiteytyi näiden kahden asian ympärille. Rakastat Jumalaa kun noudatat näitä käskyjä, jotka Jumala antoi Siinailla, 2 Moos.20:2-11"Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka vein sinut pois Egyptin maasta, orjuuden pesästä. Älä pidä muita jumalia minun rinnallani. Älä tee itsellesi jumalankuvaa äläkä mitään kuvaa, älä niistä, jotka ovat ylhäällä taivaassa, älä niistä, jotka ovat alhaalla maan päällä, äläkä niistä, jotka ovat vesissä maan alla. Älä kumarra niitä äläkä palvele niitä. Sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, olen kiivas Jumala, joka kostan isien pahat teot lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen, niille, jotka minua vihaavat; mutta teen laupeuden tuhansille, jotka minua rakastavat ja pitävät minun käskyni. Älä turhaan lausu Herran, sinun Jumalasi, nimeä, sillä Herra ei jätä rankaisematta sitä, joka hänen nimensä turhaan lausuu. Muista pyhittää lepopäivä. Kuusi päivää tee työtä ja toimita kaikki askareesi; mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti; silloin älä mitään askaretta toimita, älä sinä älköönkä sinun poikasi tai tyttäresi, sinun palvelijasi tai palvelijattaresi tai juhtasi älköönkä muukalaisesi, joka sinun porteissasi on. Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaikki, mitä niissä on, mutta seitsemäntenä päivänä hän lepäsi; sen tähden Herra siunasi lepopäivän ja pyhitti sen.

Rakastat lähimmäistäsi, kun noudatat seuraavia käskyjä, jotka Jumala antoi Siinailla, 2 Moos.20:12-17" Kunnioita isääsi ja äitiäsi, että kauan eläisit siinä maassa, jonka Herra, sinun Jumalasi, sinulle antaa. Älä tapa. Älä tee huorin. Älä varasta. Älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi. Älä himoitse lähimmäisesi huonetta. Älä himoitse lähimmäisesi vaimoa äläkä hänen palvelijaansa, palvelijatartaan, härkäänsä, aasiansa äläkä mitään, mikä on lähimmäisesi omaa."

Edellä mainituissa käskyissä pitäisi olla jokaisen uskovan ihanteet! Jokaisen, joka väittää olevansa Hänen omansa, tulisi pyrkiä koko sielustaan rakastamaan Jumalaa ja lähimmäistään. Rakkaus ei suinkaan ole vain jokin tunne, vaan puhuttaessa "Jumalan antamasta rakkaudesta", se on Jumalan periaatteiden noudattamista. Jos rakastat Jumalaa, et tietenkään aseta esim. Hänen tilalleen epäjumalia ja samoin jos rakastat lähimmäistäsi, et tietenkään esim. varasta häneltä. Näin haluat tehdä, jos olet Jumalan lapsi, siitä huolimatta, miltä sinusta tuntuu! Rakkaus on enemmän kuin tunne! Todellinen rakkaus on Jumalan antamien periaatteiden, Jumalan antaman rakkaudellisen lain noudattamista! Tai ainakin pyrkimistä siihen...

Raamattu ei missään kohdin opeta, että Jumalan rakkauden laki tulisi joskus väistymään. Päin vastoin, jo Vanhassa-testamentissa, profeettojen ennustuksissa käy hyvin selville se, että Uuden-liiton uskoville Jumalan rakkauden laki annettaisiin Pyhän Hengen kautta heidän sydämiinsä. Jumalan kymmenen käskyä eivät siis enää olisi vain "lain kivitauluissa", josta ne sitten kirjoitettiin Tooraan, vaan Hänen omiensa sydämissä, Jer.31:31-33" Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä teen Israelin heimon ja Juudan heimon kanssa uuden liiton; en sellaista liittoa kuin se, jonka minä tein heidän isäinsä kanssa silloin, kun minä tartuin heidän käteensä ja vein heidät pois Egyptin maasta, ja jonka liittoni he ovat rikkoneet, vaikka minä olin ottanut heidät omikseni, sanoo Herra. Vaan tämä on se liitto, jonka minä teen Israelin heimon kanssa niiden päivien tultua, sanoo Herra: Minä panen lakini heidän sisimpäänsä ja kirjoitan sen heidän sydämiinsä; ja niin minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani".

Suuri kristikunta, joka julistaa, etteivät Jumalan kymmenen käskyä kuulu enää millään tavoin Uuden-liiton uskoville, sotivat itse Jumalaa vastaan opetuksillaan. Maailmassa on kristittyjä hyvin paljon ja samanaikaisesti väkivalta ja ahneus lisääntyy. Kristityissä maissa ei ole mitään Jumalallisia pelisääntöjä ja maailma, väärän Raamatun opetuksen tähden, on sellaisessa tilassa kuin me kaikki, sinä ja minä, sen nyt tänä päivänä näemme. Kristittyjen, joiden olisi tullut julistaa koko totuutta, mutta jotka kuitenkin sotivat Jumalan lakia vastaan, ovat omalla toiminnallaan saaneet aikaiseksi enemmän pahaa Jumalan sanomalle, kuin yksikään maallinen järjestö tai organisaatio. Tämä on todellisuutta, jota ei yksikään Raamattunsa hyvin tunteva voi väittää valheeksi.

Julistamalla ihmiskunnalle, etteivät Jumalan kymmenen käskyä ole enää voimassa millään tavalla, ovat nämä valheveljet ja valhesisaret omalla toiminnallaan olleet lisäämässä väkivaltaa ja ahneutta tähän maailmaan. Julistamalla vain armoa armon päälle, ovat he vain julistajia, joilla ei ole mitään sanomaa tälle hukkuvalle maailmalle. Julistamalla, ettei Jumalan laki ole enää voimassa, he todellisuudessa, sen sijaan, että olisivat antaneet Jumalan kansalle todellisen vapauden, ovatkin vain lisänneet taakkaa monien hennoille harteille.

Tänä päivänä monikaan kristitty ei tiedä, mitä synti on. Jumalan kymmenen käskyä, joka selkeästi luettelee synnin, luo jokaiselle Jeesuksen opetuslapselle selkeät käsitykset oikeasta ja väärästä. Nyt kuitenkin, koska moni ei tiedä Jumalan rakkauden lain periaatteita, ovat he joutuneet kaikenlaisten harhaopettajien armoille. Monien ihmisten hennoille harteille ollaan lisätty taakkaa luokittelemalla synniksi esim. jokin harrastus tai joku muu tärkeä tekijä heidän elämässään, vaikka se ei olisikaan syntiä. Kahvinjuonti, syöminen tai jokin liikuntaharrastus puhumattakaan kilpailutoiminnasta ollaan monen harhaopettajan opetuksen tuloksena luokiteltu automaattisesti synniksi, vaikka ne eivät välttämättä sitä olisikaan. Pahimmillaan tämä on johtanut siihen, että väärän opetuksen tuloksena on moni väsynyt vaeltamaan Hänen yhteydessään siitä syystä, että mikään ei tunnu olevan luvallista ja kaikki on kiellettyä. Jos ihmiset todella tietäisivät mikä on syntiä, jos he todella tutkisivat Jumalan kymmentä rakkaudellista käskyä, niin he saisivat kokea Jeesuksessa Kristuksessa sen vapauden, minkä Herra on jokaiselle Hänen omalleen luvannut. Mutta väärän opetuksen tuloksena moniakaan ei kiinnosta tutkia Jumalan kymmentä rakkaudellista käskyä, ja siitä syystä tänäkin päivänä harhaopettajat kulkevat talosta taloon tuomitsemassa ja luokittelemassa synniksi milloin mitäkin...

Synniksi ollaan luokiteltu se, mikä ei syntiä ole ja taas toisaalta synti, jonka Jumalan laki selvästi osoittaa synniksi, ollaan tehty luvalliseksi ja sitä suorastaan ihannoidaan. Tämän päivän kristikansa on todellisuudessa kuin laiva ilman peräsintä ja ajelehtii jossakin, tietämättä itsekään edes, että missä!

Adventtikirkko on ainut kirkkokunta maassamme, joka on ylläpitänyt oikeaa suhtautumista Jumalan kymmeneen käskyyn. Se on ahkerasti ja uutterasti ollut taistelemassa harhaopettajia vastaan silloin, kun kysymyksessä on ollut Jumalan kymmenen käskyä. Se on ihannoitavasti taistellut seitsemännen päivän sapatin, Jumalan antaman lepopäivän puolesta vääriä Raamatun tulkintoja vastaan. Kaikki muut kirkkokunnat maassamme ovat sortuneet katolilaiseen tulkintaan, jonka mukaan Jumalan kymmenen käskyä eivät kuulu meille Uuden-liiton uskoville, ainakaan sellaisenaan, kuin Jumala ne aikoinaan Siinailla ilmoitti.

Tämän päivän suuri kristikunta julistaa vain armoa, ja näin ollen tekee tekoja, jotka Jumalan laki selvästi osoittaa synniksi. Heidän julistuksensa on menettänyt merkityksensä, siinä ei ole mitään suolaa, eikä se voi auttaa todellisuudessa ketään tämän päivän ahdingossa olevaa. Suuri kristikunta selittää tekemisiään, että kyllä Jumala ymmärtää, eivätkä "valheellisessa vapaudessaan" käsitä, että vaikka Jumala ymmärtää, niin Hän ei kuitenkaan hyväksy! Jumala ei ole koskaan hyväksynyt syntiä, eikä tule sitä koskaan hyväksymään. Mutta koska suuri kristikunta on hyljännyt Jumalan lain, eivät he edes tiedä, mikä on syntiä ja täten todellinen parannuksen teko jää heille vain haaveeksi, niinkuin taivaspaikkakin...

Suuri kristikunta julistaa armoa, eikä kuitenkaan osaa selittää, että mistä Jumalan pitäisi armahtaa. Synti on heille vain jonkinlainen käsite, jota he eivät sen paremmin osaa selittää. He julistavat, että olemme syntisiä ja tarvitsemme armoa, mutta eivät kuitenkaan osaa selittää, että miksi olemme syntisiä! Kukaan ihminen, joka ajattelee omilla aivoillaan, ei voi tulla heidän julistuksensa kautta todelliseen synnintuntoon, saatikka Jumalan lapseksi, ja tämän valitettavan tosiasian kyllä jokainen huomaamme, katsoessamme tämän päivän kristikuntaa. Oikean ja väärän ymmärtäminen kun on suurelta kristikunnalta taaksejäänyttä elämää ja todellista moraalia, todellista käsitystä oikeasta ja väärästä pitävätkin tänä päivänä maailmassa yllä monet avustusjärjestöt, eivät suinkaan kristilliset yhteisöt. Ei ole siis ihme, että uskoville nauretaan ja heitä pilkataan, sillä hyljätessään Jumalan lain on suuri kristikunta kääntänyt kylmästi selkänsä Jumalalle ja näin menettänyt todellisen voitelunsa...

Ei ole siis epäselvää, miksi todellista Jumalan lepopäivää vietetään niin vähän. Kun Jumalan laki ollaan tallattu jalkoihin, ollaan samalla tallattu tuo siunauksellinen lepopäivä, jonka Jumala aikoinaan antoi kaikille Hänen omilleen päiväksi, jolloinka jokainen Hänen omansa voisi kokea lepoa ja todellista rauhaa kaikista elämän kiireistä.

Toisaalta taas, katolinen kirkko julistaa, että Jumalan laki kuuluu uskoville, mutta että sapatti, Jumalan antama lepopäivä, vastoin Raamatun selkeää opetusta, olisi siirretty sunnuntaille. Suuri kristikunta elää katolilaisen opetuksen valheessa, viettäen sapattia sunnuntaina, tai ei ollenkaan. Erilaisia tulkintoja Jumalan antamasta sapatista on paljon, niinkuin koko Jumalan laista. Suurta kristikuntaa ja katolista kirkkoa yhdistääkin yksi yhteinen tekijä, nimittäin, se pyrkii aina, tavalla tai toisella, kieltämään Jumalan koko lain ja tätä kautta myöskin oikean sapatin viettämisen ajankohdan.

Sapatti, Jumalan antama lepopäiväkäsky, on monille kristityille täysin vieras "käsite". Harhaopettajat ovat ottaneet milloin minkäkin Raamatunpaikan osoittaakseen, ettei sapatti kuulu Uuden-liiton uskoville, tietämättä edes itsekään, että aina kun Raamatussa puhutaan "sapatista" ei tarkoiteta Jumalan antamaa lepopäivää, joka tulisi viettää kerran viikossa ja josta puhutaan Jumalan kymmenessä käskyssä.

Nimittäin, juutalaisuudessa oli paljon erilaisia sapatteja. Oli olemassa: Pääsiäistä seuraavan happamattoman leivän juhlaviikon ensimmäisen päivän juhlasapatti, (3 Moos.23:7). Happamattoman leivän juhlaviikon seitsemäs päivä, (3 Moos. 23:8). Viikkojuhla eli helluntai, (3 Moos. 23:15-21). Maallisen vuoden uusivuosi eli pasuunainsoiton päivä, (3 Moos.23:23-25). Suuren sovituspäivän eli "Jom Kippurin" juhlasapatti, joka vietetään Israelilaisten keskuudessa täydellisessä levossa ja paastossa, (3 Moos.23:26-32). Lehtimajanjuhlaviikon ensimmäinen päivä, (3 Moos.23:33-39). Lehtimaja-juhlaviikon yhteydessä oleva kahdeksas päivä eli Tooran ilon juhla, (3 Moos.23:39).

Jumalan antaman lepopäivän vastustajat, liittävät julistukseensa aina seuraavan Raamatun kohdan, osoittaakseen, ettei "seitsemännen päivän" pyhittäminen kuulu Uuden-liiton uskoville, vaikkakaan eivät itse ymmärrä, että Paavali ei kirjoita seuraavassa kirjeessään Kolossalaisille ollenkaan Jumalan antamasta lepopäivästä, josta voimme lukea Jumalan kymmenestä käskystä. Sillä niinkuin edellä olemme huomanneet, sapatteja oli paljon juutalaisten keskuudessa, ja mikään ei osoita, että Paavali kirjeessään kolossalaisille puhuisi juuri "seitsemännen päivän" pyhittämisestä eli lepopäiväkäskystä, Kol.2:16"älköön siis kukaan teitä tuomitko syömisestä tai juomisesta, älköön myös minkään juhlan tai uudenkuun tai sapatin johdosta".

Paavali sanoo edellä mainitussa Raamatunkohdassa myöskin, että ei saa tuomita juomisen johdosta. Onko meidän ymmärrettävä asia niin, mikäli tulkitsemme edellä mainittua kohtaa, niinkuin sapatin vastustajat tulkitsevat, että kyllä me saisimme juoda, ei kukaan saa sitä tuomita? Sillä kirjoittaahan Paavali edellä mainitussa jakeessa, ettei saa tuomita juomisen johdosta tai syömisen tai ylipäätänsä minkään juhlan viettämisen johdosta. Edellä mainitun Raamatunkohdan perusteella uskovat voisivat puhtaalla omalla tunnolla viettää myöskin kaikkia pakanallisia juhlia, koska ei saa tuomita minkään juhlan viettämisen johdosta. (Näin ymmärrämme tietenkin vain, jos tulkitsemme samalla periaatteella edellistä Raamatun kohtaa kuin sapatinvastustajat).

Jos me otamme mistä tahansa Raamatunkohdasta vain jakeen sieltä ja jakeen täältä, emmekä katso asiaa Raamatun kokonaisvaltaisen opetuksen mukaisesti, sorrumme varmasti vääriin tulkintoihin, niinkuin lepopäivän vastustajille on käynyt. Edellä mainittu Paavalin kirjeen kohta kolossalaisille ei millään tavalla osoita todeksi sitä, etteikö Jumalan antama lepopäiväkäsky kuuluisi Uuden-liiton uskoville, vaikka harhaopettajat sen niin tulkitsevatkin!

Jos Jumalan lapsi viettää sapatin, Jumalan antaman lepopäiväkäskyn, niin suuri kristikunta tuomitsee tällaisen ihmisen heti lain alla olevaksi "ei-kristityksi". Sapatin viettäjiä syytetään myöskin siitä, että he olisivat ajautumassa juutalaisuuteen. Todellisuus on kuitenkin, että Jumalan kymmenen käskyä ollaan annettu ihanteeksemme ja näitä rakkaudellisia käskyjä noudattamalla, joihin kuuluu myös sapatin vietto, osoitamme maailmalle ja Jumalalle, että haluamme alistua Jumalan tahdon alle "omasta vapaasta tahdostamme", jonka on tehnyt meille mahdolliseksi vain Jeesus Kristus, syntiemme sovittaja ristinkuolemallaan.

Todellisuudessa jokainen, joka pitää ihanteenaan Jumalan antamaa kymmentä käskyä on ymmärtänyt Jeesuksen sovituskuoleman todellisen merkityksen, sillä Jeesus pelasti meidät noudattamaan kymmentä käskyä ja vain Hän tekee meidät voimalliseksi siihen. Jeesus itse alistui Isän lain alle ja jos Jeesus asuu meissä, niin silloin mekin suhtaudumme lakiin samalla tavalla kuin Herramme Jeesus Kristus. Me emme pysty noudattamaan Jumalan antamaa kymmentä käskyä 100%:sti, mutta Jeesus meissä pystyy! Me emme koskaan itse pysty noudattamaan Jumalan antamaa kymmentä käskyä, mutta kuitenkin sen pitäisi olla ihanteemme, Hebr.6:1"Jättäkäämme sen tähden Kristuksen opin alkeet ja pyrkikäämme täydellisyyteen, ryhtymättä taas uudestaan laskemaan perustusta...".

Syy siihen, että Jumalan antamaa lakia vieroksutaan, johtuu siitä, ettei olla ymmärretty, miksi Jumala antoi lain? Näetkö sinä, Jumalan antaman rakkauden lain vain ikävinä asetuksina, jotka Jumala antoi Siinailla vain osoittaakseen, että Hänen tahtoansa on mahdoton toteuttaa? Niin...mikä on sinun suhteesi Jumalan kymmeneen käskyyn?

Luuletko, että jos alistuisit Jumalan kymmenen rakkaudellisen käskyn alle, joutuisit toimimaan vastoin omaa tahtoasi? Ajatteletko kenties näin: Minä en voi varastaa, voi harmi, varastaisin kyllä mielelläni, mutta kun se ei ole Jumalan tahto. Minä en voi huorata, voi harmi, huoraisin kyllä mielelläni, mutta kun se ei ole Jumalan tahto. Minä en voi tappaa ihmistä, voi harmi, tappaisin kyllä mielelläni...mutta kun se ei ole Jumalan tahto. Minä en voi pitää muita jumalia, voi harmi, pitäisin kyllä mielelläni, mutta kun se ei ole Jumalan tahto. Minä en voi valehdella naapuristani, voi harmi, valehtelisin kyllä mielelläni, mutta kun se ei ole Jumalan tahto. Minun pitää viettää sapattia, voi harmi, en kyllä viettäisi, mutta kun se on Jumalan tahto. Mutta onneksi en olekaan lain, vaan armon alla, ja siksi voinkin nyt saman tien kertoa sinulle naapuristani, joka...

Vai uskotko Jumalan kymmenen käskyn kuuluvan Uuden-liiton uskoville? Jos uskot ja olet "sisäistänyt" lain oikein, niin silloin ajattelet näin: Kiitos Jumalalle...minun ei tarvitse varastaa, koska mitä muilla olisi sellaista, mitä minulla ei ole, sillä onhan minun sydämessäni Jumalan Pojan veren sinetti ja se riittää minulle vallan mainiosti! Kiitos Jumalalle...minun ei tarvitse huorata, sillä mitä iloa se minulle antaisi, koska kaikkein paras ilo minulle on, kun saan elää Hänen lapsenaan! Kiitos Jumalalle...minun ei tarvitse tappaa, sillä mitä niin pahaa muut olisivat minulle tehneet, jota minä en ole tehnyt muille ja koska Jumala on antanut minulle anteeksi, annan minäkin jokaiselle lähimmäiselleni anteeksi! Kiitos Jumalalle...minun ei tarvitse pitää muita jumalia, sillä minulle riittää yksi todellinen Jumala! Kiitos Jumalalle...minun ei tarvitse valehdella naapuristani, sillä myös hän on Jumalan luoma ihminen, ja koska Jumala rakastaa minua, rakastaa Hän myöskin naapuriakin! Kiitos Jumalalle...minä saan viettää sapatin, sillä silloin saan levätä kaikesta arkirutiinista ja saan vastaanottaa Jumalan erikoislaatuiset siunaukset!

Jumala antoi kymmenen käskyä ihmisten parhaaksi varjellakseen ihmisiä. Jos maailmassa noudatettaisiin kymmentä käskyä, ei olisi olemassa sotia eikä rikkaiden ja köyhien välistä syvää kuilua, niinkuin nyt valitettavasti on. Suuri kristikunta kieltäessään Jumalan lain, on ymmärtämättömyydessään ollut luomassa maapallosta "hirviöiden planeettaa", jota asuttavat kaksijalkaiset moraalittomat ihmishirviöt, jotka eivät välitä muusta kuin itsestään! Ihmiskunta kääntämällä selkänsä Jumalan rakkauden lain periaatteille, on kääntänyt kylmästi selkänsä myös itse Jumalalle. Elämästä on muodostunut näin ollen ikään kuin vain jokin peli, jossa ei ole mitään sääntöjä! Kun ei ole mitään sääntöjä, on se puolestaan luonut turvattomuutta ja pelkoa joka on synnyttänyt valtavan epätoivon. Epätoivo on vaikuttanut sitten niin, että koko ihmiskunta, epätoivossaan, on sortunut tekemään epätoivoisia tekoja, joista me itse kukin saamme päivittäin lukea lehdistä ja katsella television uutislähetyksistä. Kääntämällä selkänsä Jumalan laille, on ihmiskunta saavuttanut tilan, jota Jeesus aikoinaan kuvaili, Luuk.21:26"Ja ihmiset menehtyvät peljätessään ja odottaessaan sitä, mikä maanpiiriä kohtaa; sillä taivaitten voimat järkkyvät".

Ihmiskunta on saavuttanut lähestulkoon täydellisen rappiotilan, mutta siitä huolimatta, suuri kristikunta halveksii todellista auttajaansa, kaiken maailman Luojaa, joka antoi oman rakkaan Poikansa lisäksi meille myöskin rakkaudelliset peli-ohjeet, Jumalan kymmenen rakkaudellista käskyä. Harhaopettajat vääntävät Jumalan Sanaa kieroon minkä ehtivät, ja selittelevät, että emme tarvitse mitään peliohjeita. Näin heistä on tullut vain "sokeita sokeain taluttajia", jotka eivät todellisuudessa voi Raamatunopetuksillaan ketään johdattaa valoon, eikä se ole mikään ihmekään, itse kun vielä elävät pimeydessä...

Maapallon tila on seurausta vain siitä, että ollaan laiminlyöty Jumalan rakkaudelliset pelisäännöt. Kuitenkin, harhaopettajat, sen sijaan, että heräisivät todellisuuteen, pyrkivät milloin milläkin Raamatun paikalla kumoamaan Jumalan kymmenen käskyä. Näin he, sen sijaan, että johdattaisivat ihmisiä tuntemaan Jumalan koko totuuden, estävät todellisuudessa monilta ihmisiltä pääsyn Hänen kirkkauteensa. Heistä on tullut Jumalan vihollisia, vaikka he tietenkin väittävät olevansa jotain aivan muuta....

Harhaopettajat julistavat, että Kristus on lain loppu (Room.10:4), väittäen, että laki olisi kumottu Golgatalla ja ettei sitä enää tarvitse noudattaa. Lakia ei kuitenkaan ole koskaan kumottu, vaan se on täytetty! Kristus täytti lain, ei kumonnut sitä (Matt.5:17)! Ajatellaanpa, että ajat ylinopeutta alkoholin vaikutuksen alaisena ja jäät poliisiratsiassa kiinni "itse teosta". Sinut pyydetään tietenkin oikeuteen vastaamaan teoistasi. Asiaa käsiteltyään tuomari sanoo tuomion; "1 vuosi ja 8 kuukautta"! Kuitenkin, yllättäen oikeussalin perältä nousee mies, joka sanoo: "Minä olen kärsinyt tuon tuomion hänen puolestaan ja siksi hänet tulee vapauttaa". Asia sovitaan niin ja olet vapaa lähtemään oikeussalista "puhtain paperein".

Tarkoittaako tämä sitä, että saat taas vetää pääsi täyteen ja ajaa ylinopeutta? Tarkoittaako tämä, että sinun ei tarvitse noudattaa enää liikennesääntöjä? Ei tietenkään, ei ne liikennesäännöt ole mihinkään kadonneet! Sinä olet yhä liikennesääntöjen alainen liikkuessasi liikenteessä.

Samalla tavalla, kuin edellisessä esimerkkikertomuksessa, me kaikki, niin sinä kuin minäkin olemme "töppäilleet" elämän valtatiellä ja me jokainen ansaitsemme tuomion. Tuomarin (Jumalan) Poika, Jeesus Kristus, on kuitenkin Golgatalla jo kärsinyt tuomion meidän puolestamme. Me saamme uuden mahdollisuuden, meidät on päästetty vapaiksi kaikista laittomuuksistamme ja virheistämme. Me olemme vapaat jatkamaan matkaamme elämän valtatiellä. Mutta Raamattu ei missään kohdin kehota meitä tekemään lisää syntiä, vaan päinvastoin, kehottaa meitä tekemään parannusta ja elämään Jumalan ohjeiden mukaan, Hebr.10:26"Sillä jos me tahallamme teemme syntiä, päästyämme totuuden tuntoon, niin ei ole enää uhria meidän syntiemme edestä".

Tai kysynkin sinulta: saako uskovainen varastaa? Vastaat: Ei tietenkään! No, minä hämmästyneenä: Miksi ei?Sinä vastaat: Koska Raamattu sanoo niin. Minä uteliaana: Missä siellä sellaista lukee? Silloin sinä joudut sanomaan ( mikäli tunnet Raamattua); Kymmenessä käskyssä! Arvaa mitä...vastasit oikein! Näin yksinkertaista se on, miksi siis tehdä lain ja armon suhteesta tämän vaikeampaa. Pieni lapsikin ymmärtää, että ei laki ole minnekään kadonnut! Taivaalliset peliohjeet ovat tietenkin olemassa, vaikka olemmekin armosta pelastuneet! Minne ne olisivat hävinneet, sillä sanoihan Jeesus aikoinaan; "kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto, ennenkuin kaikki on tapahtunut"!

Jumalan laki on voimassa, vaikka sitä noudattamalla ei kukaan pelastu, mutta toisaalta, pysyy kyllä pelastuksen tiellä, 1 Kor.7:19 "ei ympärileikkaus ole mitään, eikä ympärileikkaamattomuus ole mitään, vaan Jumalan käskyjen pitäminen". Usko Jeesukseen Kristukseen ei kumoa Jumalan antamaa kymmentä käskyä, Room.3:31 "Teemmekö siis lain mitättömäksi uskon kautta? Pois se! Vaan me vahvistamme lain".

Tunnetko sinä syvää kiitollisuutta Jumalaa kohtaan siksi, että olet saanut uskoa syntisi anteeksi Hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen ristinkuoleman kautta? Jos olet todellakin Jeesuksen opetuslapsi, niin silloin ymmärrät, että tuo syvä kiitollisuus Jumalaa kohtaan vaikuttaa sinussa sen, että haluat kiitosmielin elää Hänen lakinsa mukaisesti! Sillä nyt, Jumalan tahto on sinun lakisi koska rakastat Häntä (Room.6:1-2)! Vai rakastatko...

Ei kukaan ihminen voi tarvita Jeesusta Kristusta, jos ei ole ymmärtänyt omaa syntisyyttään. Laki osoittaa ihmisen aina syntiseksi, sillä jos emme tiedä mitä Jumala haluaa meidän tekevän, niin emme voi myöskään tietää, epäonnistuttuamme siinä, että missä olemme loppujen lopuksi epäonnistuneet? Laki on kuin kaksiteräinen miekka, toisaalta se osoittaa epäonnistumisemme ja toisaalta se luo meille "elämämme ihanteet", Room.3:20"...lain kautta tulee synnin tunto". / Room.4:15"...missä ei lakia ole, siellä ei ole rikkomustakaan". / Room.7:7"...syntiä en olisi tullut tuntemaan muuten kuin lain kautta...". / Room.7:8"...ilman lakia on synti kuollut". Toisin sanoen, jos laki ei olisi tänä päivänä voimassa, niinkuin harhaopettajat väittävät, niin yksikään ihminen ei voisi tulla synnintuntoon! Evankeliumin saarnaaminen olisi tällöin täysin turhaa, koska ei kukaan haluaisi ottaa elämäänsä Jeesusta Kristusta Vapahtajakseen, jos ei tietäisi, mistä Jeesus on tullut meidät vapauttamaan ! Jos ei ihminen tiedä, että on tehnyt väärin, ei hän silloin tarvitse auttajaakaan! Kuitenkin niin monet saarnaavat pelastusta jostakin, vaikkakaan eivät itsekään tiedä, että mistä....

Raamattu osoittaa meille kiistattomasti, että Jumalan kymmenen käskyä ovat voimassa ( Hebr.10:15,16 / Matt.5:17-19 / Room.3:31 / Room. 7:22 / Room. 8:4 / 1 Kor.7:19 / 1 Joh.5:3, 2:4 / 1 Piet.2:21,22). Kuitenkaan, emme suuren kristikunnan opettajien mielestä ole lain, vaan armon alla. Mitä mielettömyyttä...

Jos kymmenen käskyä oltaisiin voitu tehdä tyhjäksi ja mitättömäksi, ei Jeesuksen olisi ikinä tarvinnut kuolla Golgatan keskimmäisellä ristillä syntiemme tähden. Kaikki ne ihmiset, jotka vähättelevät Jumalan kymmentä käskyä ja täten myöskin sapattikäskyä, herjaavat Herraamme Jeesusta Kristusta! Sillä jos Jumalan antama laki olisi ollut niin mitätön, niinkuin he antavat ymmärtää, niin silloinhan Jeesus olisi kuollut turhaan.

Jumala joutui antamaan oman rakkaan Poikansa kuolemaan meidän syntiemme edestä ja se on juuri selvin osoitus siitä, että lakia ei voida kumota! Jos se olisi voitu kumota, ei Jeesuksen olisi tarvinnut kuolla. Jos laki olisi voitu tehdä tyhjäksi, jos käskyt olisi voitu kumota, silloin Golgata olisi ollut vain turha ja merkityksetön näytelmä...

Jumalan laki on kaikilta osin voimassa, myöskin lepopäivä- käsky! Sapatin viettäminen kuuluu Jumalan kansalle. Se on kiistaton tosiasia, jota vastaan on hulluutta taistella, sillä silloin taistelisimme itse Jumalaa, lain asettajaa vastaan. Kuitenkin monet tekevät niin..

Luokaamme hetkeksi katseemme niihin Raamatun paikkoihin, joilla harhaopettajat pyrkivät "vesittämään" Jumalan lain ja tätä kautta laissa mainitun sapattikäskyn. Yksikään ihminen ei pelastu lakia noudattamalla, vaan uskomalla Jeesukseen Kristukseen, syntiemme sovittajaan. Harhaopettajat perustelevat Galataiskirjeen kohdalla 3:10-13, että laki ei kuuluisi Uuden-liiton uskoville. Kyseinen Raamatunkohta ei kuitenkaan tarkoita, että laki olisi kumottu eikä sitä enää tarvita, vaan se tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että kukaan ihminen ei voi pelastua omilla teoillaan. Kristus kärsi Golgatalla kuoleman meidän syntiemme tähden, jotta meillä olisi pelastus Hänen vanhurskautensa tähden. Me saamme lahjaksi Hänen vanhurskautensa vaatteet ja vain Häneen uskomalla me pelastumme!

Apt:15:28-29"sillä Pyhä Henki ja me olemme nähneet hyväksi, ettei teidän päällenne ole pantava enempää kuormaa kuin nämä välttämättömät; että kartatte epäjumalille uhrattua ja verta ja lihaa, josta ei veri ole laskettu, ja haureutta. Jos te näitä vältätte, niin teidän käy hyvin...". Monet puolustavat sapattikäskyn laiminlyömistä tällä Raamatunkohdalla. Tämä Raamatunkohta ei puhu kuitenkaan mitään sapatinvietosta. Kun apostolit tulivat kyseiseen tulokseen kokouksessaan Jerusalemissa, niin meidän on hyvä tietää, että kysymyksessä ei ollut kiista sapatinvietosta, vaan siitä, että juutalaiset kristityt olisivat halunneet ympärileikata pakanakristityt (Apt.15 luku). Kiista ei siis noussut sapatti-asiasta, vaan ympärileikkauksesta ja siksi päätöksessä ei mainita sapattisanaa ollenkaan.

Alkukristityt pyhittivät seitsemännen päivän, se oli heille "itsestäänselvyys", ja siksi siitä ei tarvinnut kiistellä. Myöskin, jos otamme tuon Raamatun kohdan tarkempaan käsittelyyn, huomaamme, että tuon päätöksen perusteella ( jos se ymmärretään samalla tulkintaperiaatteella, kuin harhaopettajat opettavat, että kaikki olisi luvallista mitä tuossa kokouksessa ei olisi päätetty kiellettäväksi) pakanat voisivat esim. varastaa. tappaa, juoda viinaa jne...Tämä tällainen tulkintaperiaate ei tietenkään tee oikeutta kokonaisvaltaiselle Raamatun tulkinnalle, vaikkakin juuri tällä tulkintaperiaatteella Jumalan lain vastustajat Raamattuansa tulkitsevat ja opettavat...

Ei Jumala kehota Jeesuksen opetuslapsia juomaan viinaa tai tappamaan saatikka varastamaan. Jokainen Raamattunsa hyvin tunteva tietää, että Raamattu toisaalta kertoo miten Jumala suhtautuu varastamiseen tai muihin edellä mainittuihin asioihin. Sama pätee myös sapattiasiaan. Meidän täytyy vastaus etsiä muualta Raamatusta, niistä kohdista, joissa puhutaan sapatista ja sen vietosta, eikä sortua vääntämään Raamattua kieroon, liittäen milloin mitäkin jakeita selittämään jotakin sellaista, mihin ne eivät oikeasti liity millään tavalla! Siksi emme voi edellä mainittuun Raamatunkohtaan (Apt:15:28-29), perustaa yhtään Jumalan lain vastaista väitettä, sillä eihän siinä mainita sapatista mitään! Se olisi hulluutta, koska silloin meidän täytyisi unohtaa kokonaan muu Raamatun ilmoitus! Näin kuitenkin tekevät harhaopettajat väittäessään edellä mainitun Raamatun paikan perusteella, ettei sapatti kuuluisi Jumalan kansalle!

Room.14:5" toinen pitää yhden päivän toista parempana, toinen pitää kaikki päivät yhtä hyvinä; kukin olkoon omassa mielessään täysin varma". Tämäkään Raamatunkohta ei puhu mitään sapatista, vaikka tällä Raamatun paikalla harhaopettajat, nuo kiivailijat, jotka vastustavat Jumalan rakkaudellisia käskyjä ja täten itse Jumalaa, pyrkivätkin perustelemaan käsityksensä oikeaksi. Sapattisanaa siinä ei mainita lainkaan! On myöskin syytä panna merkille, että vaikka siinä mainittaisiinkin sapattisana, niin mistä tietäisimme kuitenkaan, että siinä puhuttaisiin Jumalan antamasta lepopäiväkäskystä sillä "juutalaisuudessa" oli paljon erilaisia sapatteja.

Vaikka ajattelisimmekin lailla harhaopettajien, että Paavali kirjoittaisi tässä sapateista, (mikä on kyllä harhaanjohtavaa), niin on mielenkiintoista huomata, että tuo kyseinen kohderyhmä, jolle Paavali kirjoitti, "pyhitti" joko yhden päivän tai sitten kaikki päivät. Eli toisin sanoen, "vähintäänkin yksi päivä pyhitettiin"! Siis vielä kerran- vähintäänkin yksi päivä pyhitettiin!

Joten edellä mainittu Raamatunpaikka, samalla tulkintaperiaatteella kuin sapatin vastustajat sen tulkitsevat, päinvastoin kuin luullaan, yllättävää kyllä, tukee sapatinviettämistä! Sillä vähintäänkin yksi päivä pyhitettiin! Edellä mainittu Raamatunpaikka ei kehota siihen, että emme pyhittäisi yhtään päivää, vaan päinvastoin, kehottaa pyhittämään ainakin yhden päivän! Myöskin, kun muistamme, että vain Jumalan kymmenen käskyä kuuluu Uuden-liiton uskoville, eivät mitkään muut juutalaisille annetut ohjeet, niin on sanomattakin selvää, että tuo yksi päivä, joka tulisi vähintäänkin pyhittää, on tietenkin Jumalan kymmenessä käskyssä mainittu lepopäivä, eli viikon seitsemäs päivä! Toisin sanoen, edellä mainittu Raamatun paikka, jolla harhaopettajat pyrkivät perustelemaan sapatinvastaista opetustaan, heidän oman tulkinta periaatteensa mukaisesti, kehottaa Uuden-liiton uskovia viettämään Jumalan kymmenessä käskyssä mainittua lepopäivää.

Vaikka Raamattu erittäin selkeästi kehottaa viettämään lepopäivää ja osoittaa täten myöskin, että Jumalan kymmenen käskyä ovat voimassa, niin kaikesta tästä huolimatta harhaopettajat pyrkivät mitä erilaisimmilla ja mielivaltaisimmilla Raamatun tulkinnoillaan sotimaan kokonaisvaltaista Jumalan selkeää ilmoitusta vastaan. Seuraava Paavalin kirje Galatalaisille on yksi heidän suosituimpia Raamatun kohtiaan, jota hyväksi käyttäen he omalla mielivaltaisella tulkinnallaan pyrkivät eksyttämään ihmisiä, julistaen, ettei sapatti ja täten kymmenen käskyä kuuluisi enää Uuden-liiton uskoville, Gal.4:10-12 "Te otatte vaarin päivistä ja kuukausista ja juhla-ajoista ja vuosista. Minä pelkään teidän tähtenne, että olen ehkä turhaan teistä vaivaa nähnyt. Tulkaa minun kaltaisikseni, koska minäkin olen tullut teidän kaltaiseksenne, veljet, minä pyydän sitä teiltä. Ette ole minua mitenkään loukanneet".

Edellä mainittu Raamatun paikka, niinkuin eivät monet aikaisemmatkaan, mainitse sanallakaan seitsemännen päivän sapattia, Jumalan antamaa lepopäivää. Paavali tässä kohdin tarkoittaa, että uskonnollisia muotomenoja noudattamalla ei kukaan ihminen voi pelastua ( jotkut Galatalaiset luulivat niin, kts.jae 21 ja luku 5 jae 4). Huomaamme myös, että edellä mainitussa kirjeessään Galatalaisille Paavali pyytää galatalaisia muuttumaan hänen kaltaisekseen. Paavali itse vietti sapattia ja täten kehottaessaan galatalaisia ottamaan oppia hänestä, sen sijaan, että kieltäisi sapatin vieton, kehottaa lukijoitaan viettämään seitsemännen päivän sapattia! Toisin sanoen, edellä mainittu Raamatun paikka ei missään nimessä sodi Jumalan lakia, sen enempää kuin seitsemännen päivän sapatin viettämistäkään vastaan, vaan on itse asiassa Paavalin ehkä tärkein puolustuspuhe Jumalan antaman lepopäiväkäskyn viettämisestä. On suoranainen hulluus, että sapatin vastustajat pyrkivät käyttämään edellä mainittua Raamatunkohtaa opetuksessaan, sillä näin he itse tuomitsevat oman mielivaltaisen käsityksensä sapatin vietosta, tai tarkemmin sanottuna, he antavat Paavalin tehdä sen...

Myöskin tulkittaessa edellä mainittua Raamatunkohtaa, tulee muistaa, että Galatian alue (nykyisessä Turkissa) oli pakanaseutua, jossa epäjumalanpalvelus ja pakanakulttuuri kukoisti. Kun Paavali saarnasi evankeliumia Galatian alueella, tulivat monet pakanuudessa ja epäjumalanpalveluksessa elävät ihmiset uskoon. Nämä uskoon tulleet alkoivat kuitenkin pian tekemään "kompromisseja" pakanallisten uskontojen kanssa ja olivatkin palaamassa takaisin epäjumaliensa palvontaan. Pakanallisiin tapoihin kuuluivat esim. tiettyjen päivien ja vuosien ja kuukausien ns. palvonta. Näinä päivinä suoritettiin erityisesti pakanallisia tapoja ja näistä Paavali heitä varoitti. Edellä mainitussa Raamatun paikassa ei ollut kyse Raamatullisista juhla-ajoista, vaan pakanallisista juhlista joita Galatalaiset niin mielellään viettivät!

On siis selvää, että seitsemännen päivän sapatti kuuluu Jumalan kansalle, tänäänkin. Monet eivät kuitenkaan vietä sapattia tai jos viettävätkin, niin vääränä ajankohtana. Katolilainen kirkko ja tätä kautta lähestulkoon kaikki kirkkokunnat maailmassa opettavat, että Jumalan lepopäivä tulisi viettää sunnuntaina, mutta tälle opetukselle ei ole mitään Raamatullisia perusteita.

Harhaopettajat väittävät, etteivät alkukristityt viettäneet seitsemännen päivän sapattia juutalaisen tavan mukaan. Heidän väitöksellään ei ole kuitenkaan mitään todellisuuspohjaa ( kts.Apt.13:43), sillä jos alkukristityt olisivat viettäneet sapattia sunnuntaina eli viikon ensimmäisenä päivänä, niin miksi sitten Rooman Keisarin Konstantinuksen piti "erikseen" säätää lepopäivä sunnuntaille? Miksi siirtää jotakin sellaista, joka siellä jo on? Itse asiassa Rooman Keisarin toiminta on selvä todiste siitä, että alkukristityt viettivät sapattia lauantaina, eli viikon seitsemäntenä päivänä.

Alkukristityt viettivät myöskin "Herran päivää" ( 1 päivä), tästä voimme lukea Apt.20:7 /1 Kor.16:1-4. Herran päivä ei missään vaiheessa ole kuitenkaan syrjäyttänyt seitsemännen päivän sapattia! Raamatussa ei ole ainuttakaan mainintaa tästä. Alkuseurakunnassa vietettiin viikon ensimmäistä päivää (sunnuntai) uskovien kokoontumispäivänä ja leivänmurtopäivänä. Viikon ensimmäinen päivä oli myöskin "yhteinen keräyspäivä". Mutta viikon ensimmäinen päivä (sunnuntai) ei ole kuitenkaan se Jumalan antama lepopäivä, jota Jumala kymmenessä käskyssään käskee viettämään. Herran päivä (viikon ensimmäinen päivä, eli sunnuntai) ei ole koskaan syrjäyttänyt seitsemännen päivän sapattia, joka tulee viettää viikon seitsemäs päivä (lauantai), eikä Raamatun mukaan tule syrjäyttämäänkään.

Harhaopettajat, jotka vastustavat seitsemännen päivän sapattia ja selittävät, että "Herran päivä" olisi tullut sen tilalle, väittävät, että Jeesus asetti ehtoollisen sapatin tilalle. On muistettava, että Jeesus asetti ehtoollisen torstai-iltana, eikä suinkaan sapatin, vaan pääsiäisen tilalle.

Ote kirjasta, Apostolinen seurakunta ja antikristuksen eksytys , s.246: "On havaittava, että aivan tarkkaan ottaen sunnuntai ei ole sama kuin viikon ensimmäinen päivä. Viikon ensimmäinen päivä alkaa lauantai-iltana ja päättyy sunnuntai-iltana, mutta sunnuntai alkaa ja loppuu noin kuusi tuntia myöhemmin puolenyön aikaan, Roomalaisen käytännön mukaan. ...Messias mitä ilmeisemmin nousi kuolleista viikon ensimmäisen päivän alkaessa lauantai-iltana, oltuaan haudassa kolme päivää ja kolme yötä. Tämän perusteella on ilmeisesti niin, että sunnuntaita tarkalleen ottaen ei voida viettää Kristuksen ylösnousemuspäivänä, koska se tapahtui lauantai-iltana, viikon ensimmäisen päivän alkaessa. Alkuseurakunnan päivinä viikon ensimmäistä päivää, erityisesti sen iltaa, vietettiin uskovien kokoontumispäivänä ja leivänmurtopäivänä. Paavalin matkakertomus osoittaa, että uskovat kokoontuivat Trooassa viikon ensimmäisen päivän iltana eli lauantai-iltana murtamaan leipää ja ehtoollista viettämään. (jos he olisivat kokoontuneet sunnuntai-iltana, niinkuin monet ovat virheellisesti ymmärtäneet, olisi leivän murtaminen silloin jäänyt maanantain eli viikon toisen päivän puolelle, koska Paavali puhui yli puolenyön ja vasta sitten mursi leipää uskovien kanssa, Apt.20:7-11) Siihen, että juuri tuo ilta oli sopiva leivänmurtoilta, on ainakin kaksi taustatekijää. Ensinnäkin, perinteisesti sapatin päättyessä ja viikon ensimmäisen päivän alkaessa (kun kolme keskivahvaa tähteä on tullut näkyviin taivaalle), lauantai - iltana, juutalaiset viettivät sapatin päättämisseremonian, havdalan ( havdala merkitsee erottamista; sapatti ja viikon ensimmäinen arkipäivä erotetaan tällä seremonialla), rukouksineen joko kotona tai synagogassa kokoontuneena. Toisekseen viikon ensimmäisen päivän ilta on mitä ilmeisimmin Messiaan ylösnousemuksen hetki ja siksi oli sopivaa viettää tätä iltaa uskovien kokoontumiseen ja leivänmurtamiseen."

Ote kirjasta, Antikristuksen eksytys ja apostolinen seurakunta, s.227-228: "3 Moos. 23:27,32" tämän seitsemännen kuun kymmenentenä päivänä on sovituspäivä; pitäkää silloin pyhä kokous, kurittakaa itseänne paastolla ja tuokaa herralle uhri...se on oleva teille levon päivä, kurittakaa itseänne paastolla. kuukauden yhdeksäntenä päivänä illalla, illasta iltaan, pitäkää tämä sapatti."...Raamatun järjestelmän mukaan vuorokausi vaihtuu illalla, auringon laskiessa. Kun luomiskertomusta tutkitaan, siellä toistuu sama ilmaisu; tuli (oli) ehtoo (ilta)ja tuli (oli) aamu, ensimmäinen päivä, toinen päivä, kolmas päivä jne. Kolmannessa Mooseksen kirjassa, luvussa kaksikymmentä kolme, Jumala antaa juhla-aikamääräykset Israelin kansalle. Suuri sovituspäivä määrättiin pidettäväksi seitsemännen kuun kymmenentenä päivänä, jo alkaen yhdeksäntenä päivänä illalla, illasta iltaan. Nämä Raamatunpaikat osoittavat sen, että Jumalan asetuksen mukaan Raamatullinen vuorokausi eli päivä vaihtuu illalla, auringon laskiessa, eikä keskiyöllä, kuten Roomalainen järjestelmä on sen muuttanut. Raamatullinen vuorokausi on siis illasta iltaan, auringon laskusta auringon laskuun, Jumalan säätämyksen mukaan". (lainaus kirjasta Apostolinen seurakunta ja antikristuksen eksytys loppuu).

Jumalan antama lepopäivä, seitsemännen päivän sapatti tulee viettää Raamatullisen kalenterin mukaan, eli perjantai illasta (auringonlaskusta) lauantai iltaan (auringonlaskuun) eli viikon seitsemäs päivä! Katolinen kirkko on kuitenkin muuttanut lepopäivän sunnuntaille, vastoin Raamatun selkeää opetusta.

300-luvun alussa Roomalaiset siirsivät sapatin viikon ensimmäiselle päivälle, eli sunnuntaille. Näin toteutui Danielin profetia, Dan.7:25"... hän puhuu sanoja Korkeinta vastaan ja hävittää Korkeimman pyhiä. Hän pyrkii muuttamaan ajat ja lain, ja ne annetaan hänen käteensä ajaksi ja kahdeksi ajaksi ja puoleksi ajaksi".

Ote Fredrik Nielsen, kristillisen kirkon historia 1:s.173"Toisen vuosisadan kuluessa tuli kristittyjen tavaksi kutsua kokouspäivää Herran päiväksi. Kun uskon puolustajat pakanoille aiotuissa kirjoissaan joitakin kertoja käyttivät nimitystä "auringon, helioksen päivä", koettivat he kaikin tavoin välttää väärinkäsitystä. Niinpä Tertullianus sanoo, että kristityt pyhittivät auringon päivän ilolla aivan toisesta syystä, kuin auringon palvelijat, ja Justianus marttyyri selittää tämän päivän nimen viittaamalla maailman luomisen alussa tapahtuneeseen pimeyden karkoittamiseen ja Kristuksen nousemiseen haudasta. Vasta Konstantinuksen aikana kristityt käyttivät yleisesti nimeä "auringonpäivä". Toiset päivät he tavallisesti merkitsivät lukusanoilla; 2,3 jne. Pakanallisia kiertotähtien mukaisia nimiä kartettiin ( sunnuntai, maanantai). Kahdella päivällä oli kuitenkin erityinen nimi. Perjantaita kutsuttiin usein valmistuksen päiväksi ja lauantaita sapatiksi....turhaan saa kolmen ensimmäisen vuosisadan kirjallisuudesta etsiä yhtäkään ainoaa lausuntoa, joka tukisi käskyn soveltamista sunnuntain pyhittämiseen, mikä myöhempinä aikoina on tullut niin yleiseksi".

Ote samaisesta kirjasta, s.324: "Eräs Krysostomoksen aikalainen sanoo sapattia ja sunnuntaita kauniiksi kaksivaljakoksi. Konstantinuksen jälkeisinä aikoina oli nimittäin sunnuntain ohella lauantai suuressa määrin saanut pyhäpäivän luonteen. Monin paikoin oli kielletty paastoamasta lauantaina. Orjien piti saada levätä ja jumalanpalvelusta pidettiin ja pyhiä kirjoituksia luettiin. Sapatin pyhittäminen sunnuntain ohella todistaa, ettei kristittyjen mieleen vielä ollut johtunut soveltaa kolmatta käskyä sunnuntaihin. Konstantinus oli kuitenkin jo v.321 julkaissut lain, joka teki auringon kunnia-arvoisen päivän kaikkien tuomarien ja kaupunkilaisten käsityöläisten lepopäiväksi".

Laodiken kirkolliskokous (katolinen kokous) v.364 määräsi: "Kristittyjen ei tule olla juutalaisten mukaisia ja olla toimettomia, vaan heidän tulee erikoisesti kunnioittaa, ja ollen kristittyjä, jos mahdollista, olla tekemättä mitään työtä sinä (sunnuntai) päivänä. Jos heidät havaitaan seuraavan juutalaisuutta, heidät tulee sulkea pois Kristuksesta." Se, että tällainen asetus piti asettaa, tarkoittaa sitä, että siihen aikaan kristityt pitivät sapattia lauantaina.

Jotkut haluavat kumota lauantaisen sapatin vieton Ilm.1:10 kohdalla, jossa Johannes oli "Hengessä Herran päivänä", väittämällä, että kyseessä oli sunnuntai. Sellainen johtopäätös ei kuitenkaan ole oikeutettu, sillä kristityt eivät käyttäneet nimitystä "Herran päivä" sunnuntaista, kuin vasta paljon myöhemmin. Ensimmäiset luotettavat viittaukset sunnuntaihin "Herran päivänä" ajoittuvat toisen vuosisadan lopulle. Myöhempiä asetuksia: Maconin synodi kielsi 585 peltotyöt sunnuntaina / Bonifacen synodi antoi määräyksen sunnuntain pyhittämiseksi 680 / samoin Frankfurtin synodi 794 / samoin Rooman synodi 826 / samoin Pariisin synodi 829 / Paavi Leo IV;n aikana määrättiin kirkolliskokouksessa 853, että sunnuntaita oli noudatettava "herran päivänä".

Kukaan kolmen ensimmäisen vuosisadan kirkkoisistä ei pane sunnuntain vieton alkuperää Kristuksen tai apostolien tiliin. Augustus Neander, kristillisen ajan merkittävimpiä historioitsijoita kirjoittaa:"sunnuntain juhlapäivä, niinkuin muutkin juhlapäivät, oli aina vain ihmisten laatima säädös, eikä apostolien mieleenkään tullut saada tässä kohdin aikaan jumalallista käskyä; eikä varhainen apostolinen seurakunta aikonut siirtää sapattilakeja sunnuntaille. ehkä toisen vuosisadan lopulla tällaista soveltamista alkoi ilmetä; sillä näihin aikoihin ihmiset näyttävät pitäneen työntekoa sunnuntaina syntinä". ( lainaus: The History of the Christian religion and churc,s.186). Näin siis kirkko muutti sapatinviettopäivän sunnuntaille.

Reggion arkkipiispan mielipide oli, että perimätiedon on oltava Raamatun yläpuolella, koska kirkko pelkän perimätiedon arvovallalla oli muuttanut sapatin sunnuntaiksi. Näin hän sanoo: "tämän ajan harhaoppisten tila on se, että he eivät luota mihinkään muuhun enempää kuin siihen, että he Jumalan Sanan varjolla kumoavat kirkon arvovallan; aivan kuin kirkko, Hänen ruumiinsa, voisi olla Kristuksen Sanaa tai kirkon Päätä (Kristusta) vastaan. Päinvastoin, Raamattuhan mitä selvimmin havainnollistaa kirkon arvovallan; sillä samalla kun kirkko toisaalta suosittelee Raamattua, julistaa sen jumaliseksi, antaa sen meidän luettavaksemme, se epäselvissä asioissa selittää sitä uskollisesti, ja tuomitsee kaiken mikä on sen vastaista; toisaalta Herran opettamat lain määräykset Raamatussa on saman arvovallan nojalla lakkautettu. Sapatti, lain suurenmoisin päivä, on muutettu Herran päiväksi...näitä ja muita samanlaisia asioita ei ole lakkautettu Kristuksen opetuksen nojalla ( sillä Hän sanoo tulleensa lakia täyttämään, ei kumoamaan), vaan ne on muutettu kirkon arvovallalla. Jos kirkko tosiaan pantaisiin viralta (koska harhaoppeja täytyy aina olla), kuka kuuluttaisi totuutta, kuka saattaisi harhaoppisten itsepintaisuuden häpeään?" ( Ote: Mansi sc, 33. osa, kappaleet 529, 530, kursivointi lisätty)

Region arkkipiispa 18.1-1562: "kirkon arvovaltaa ei voitaisi sen tähden sitoa Raamatun arvovaltaan, koska kirkko oli muuttanut sapatin sunnuntaiksi, ei Kristuksen käskystä, vaan oman arvovaltansa nojalla".(Canon and tradition, s.263, kursivointi lisätty)

Augsburgin tunnustus, vuodelta 1530: "He (katoliset) viittaavat myös sapattiin, joka kymmenen käskyn vastaisesti näyttää siirretyn vietettäväksi Herran päivänä. Mistään muusta esimerkistä ei tehdä niin suurta numeroa kuin sapatin muuttamisesta. Näin he korostavat äärimmilleen kirkon valtaa, koska se on kyennyt myöntämään vapauksia jopa kymmenen käskyn määräyksestä". (Augsburgin tunnustus, toim. Kaarlo Kalliala, 1980, s.45)

Merkittävä historioitsija Dean Stanley kirjoittaa: "Vanhan pakanallisen nimen "dies solis" eli "sunnuntai" säilyminen kristillisen viikottaisen juhlapäivän nimenä johtuu suurelta osalta pakanoiden ja kristittyjen näkemysten ykseydestä, jonka vuoksi Konstantinus suositteli viikon ensimmäistä päivää alaisilleen, niin pakanoille kuin kristityillekin, "auringon kunnianarvoisena päivänä"....Se oli hänen tapansa saada valtakunnan erilaiset uskonnot sopusointuun yhden yhteisen käytännön johdolla". (Lectures on the eastern churh, luento 6, s.291)

Seuraavaksi virallisesta katolisesta julkaisusta kohta:

"Kaikissa virallisissa opillisissa kirjoissaan protestantit väittävät, että heidän uskontonsa perustuu Raamattuun ja yksin Raamattuun, ja he kieltävät perimätiedolla olevan minkäänlaista osaa uskonsa perustana. Uudessa- testamentissa ei ole missään selvää mainintaa, että Kristus muutti lepopäivän lauantailta sunnuntaille. Kuitenkin kaikki protestantit, seitsemännen päivän adventisteja lukuun ottamatta, viettävät sunnuntaita. Viettäessään sunnuntaita protestantit seuraavat perimätietoa". (our sunday visitor, 11.7-1950)

Niin kuin olemme tulleet huomaamaan, Jumalan laki ja myöskin lepopäiväkäsky kuuluu Jumalan kansalle, tänäänkin. Sapatti, joka tulee viettää perjantai-illasta lauantai-iltaan (auringonlaskusta auringonlaskuun) on katolisen kirkon toimesta siirretty sunnuntaihin. Suuri kristikunta, joko tietäen, tai tietämättään on niellyt katolisen kirkon harhaopetuksen. Samanaikaisesti kun suuri kristikunta nimittää Paavia antikristukseksi, se kuitenkin viettää vääränä aikana Jumalan lepopäivää katolisen opetuksen mukaisesti. Niin, kuka tässä onkaan eksyksissä ja ketä sopisi nimittää antikristukseksi?

Tänä päivänä on saatavissa kaikennäköistä hengellistä kirjallisuutta. Kalevi Lehtinen on kirjoittanut kirjan "Armosta". Tuo kirja sotii Jumalan lakia vastaan ja täten myöskin sapatin viettämistä vastaan. Luokaamme hetkeksi katseemme tuon kirjan sisältöön, ja sallithan minun, oi rakas lukijani, kertoa sinulle totuus tuon kirjan harhaopillisesta näkemyksestä.

Kalevi Lehtinen on suosittu puhuja maamme monissa kirkkokunnissa. Häneltä on ilmestynyt monia kirjoja ja häntä arvostetaan. Monet pitävät häntä "armoitettuna" sananjulistajana uskoen kaiken, mitä hän joko kirjoittaa tai sanoo, valitettavasti...

Luettuani Kalevi Lehtisen käsityksiä Jumalan laista ja armosta, en voinut muuta kuin tuntea Pyhää vihaa tuota harhaopetusta kohtaan. Kalevi Lehtinen kirjoittaa kirjassaan, ettei yksikään pakana, joka oli tullut Israelin Jumalan valta piiriin, siten, että olisi alkanut palvelemaan Aabrahamin Jumalaa, olisi pyrkinyt noudattamaan Jumalan antamaa kymmentä käskyä. Sivulla 198 hän mm. kirjoittaa: "...ei heistä tullut juutalaisia eikä heitä pantu kymmenen käskyn eikä muunkaan lain alle". Tässä yhteydessä hän vetoaa kiistaan, joka käytiin ympärileikkauksesta Jerusalemissa, Apt:15:28-29"sillä Pyhä Henki ja me olemme nähneet hyväksi, ettei teidän päällenne ole pantava enempää kuormaa kuin nämä välttämättömät; että kartatte epäjumalille uhrattua ja verta ja lihaa, josta ei veri ole laskettu, ja haureutta. Jos te näitä vältätte, niin teidän käy hyvin..

Tuossa kyseisessä kiistassa Pietari vetosi tapaukseen, joka tapahtui Korneliuksen talossa Apt.15:7-9 / Apt.10:1-48. Kornelius pyrki noudattamaan, jo ennen tuota tapausta, Jumalan kymmentä käskyä. Kalevi Lehtinen kuitenkin väittää, ettei yksikään pakana, käännyttyään kristinuskoon, pyrkinyt noudattamaan lakia. Jos Kalevi olisi vaivautunut tutkimaan Raamatussa mainittua Korneliusta, edes tuota yhtä tapausta, niin olisiko hän siitä huolimatta väittänyt kirjassaan, että yksikään pakanauskova ei pyrkinyt noudattamaan lakia? Tai ehkä Kalevi Lehtinen on tutkinut Korneliuksen tapausta, mutta ei vain halunnut käsitellä sitä? Raamattu kertoo meille Korneliuksesta. Kornelius ei ollut juutalainen, mutta hän kuitenkin palvoi Israelin Jumalaa. Pyrkikö Kornelius noudattamaan lakia?

Ote, Aapeli Saarisalo / sanakommentaari / Mikro-rabbi:" Kornelius oli ns. Italialaisen kohortin päämies Kesareassa. Olematta varsinainen proselyytti Kornelius oli omaksunut uskon Israelin Jumalaan. Hän ei ollut vain itse vilpittömän hurskas ja hyväsydäminen, vaan piti koko perheväkensä Jumalanpelossa". Kornelius oli hurskas eli pyrki noudattamaan Jumalan antamaa kymmentä käskyä, vaikka ei ollutkaan juutalainen!

Ote, Aapeli Saarisalo / sanakommentaari / Mikro-rabbi:"Hurskaus Vt:n aikana tarkoitti sitä, että ihmisen suhde Jumalaan oli oikea, koska hän oli "vaeltanut kaikissa Herran käskyissä ja säädöksissä nuhteettomana", «Luuk. 1:6»; «Room. 10:5»; «Fil. 3:6». Vt:n aikanakaan ei ajateltu hurskasta synnittömäksi, «Saarn. 7:20», vaan hurskas oli se, joka syntiensä tähden pitäytyi lain säännöksiin ja uskossa uhrasi määrätyt uhrit, esim. «3. Moos. 4:27-35»."

Kornelius on hyvä esimerkki siitä, että ei tarvinnut olla juutalainen pyrkiäkseen noudattamaan Jumalan kymmentä käskyä. Kalevi Lehtinen väittäessään kirjassaan, etteivät Jumalan käskyt kuuluneet pakanauskoville, ei joko tiedä todellisuutta, tai sitten tarkoituksella pyrkii sotimaan Jumalan lakia vastaan, käyttäen vilpillisiä keinoja. Yksi harhaopettajien käyttämä menetelmä kun on jättää jotakin "oleellista" kertomatta...

Monet pitävät Kalevi Lehtistä koko totuuden julistajana, mutta näin ei valitettavasti ole. Luokaamme vielä katseemme Korneliukseen, jotta ymmärtäisimme, että Kalevi Lehtinen julistaessaan vain armoa, on sortunut siihen, mihin moni muukin Jumalan lain vastustaja, nimittäin, sotimaan itse Jumalaa vastaan!

Apt.10:2-4 " hän oli hurskas ja Jumalaa pelkääväinen, niinkuin koko hänen perhekuntansakin, ja antoi paljon almuja kansalle ja rukoili alati Jumalaa. Hän näki selvästi näyssä, noin yhdeksännellä hetkellä päivästä, Jumalan enkelin, joka tuli sisään hänen tykönsä ja sanoi hänelle: "Kornelius!" Tämä loi katseensa Häneen ja sanoi peljästyneenä: "mikä on, Herra?" Enkeli sanoi hänelle: "sinun rukouksesi ja almusi ovat tulleet muistoon Jumalan edessä".

On itsestään selvää, että Kornelius tullessaan uskoon, pyrki noudattamaan Jumalan rakkaudellista lakia, sillä ennen uskoontuloaankin, (täyttymistä Pyhällä Hengellä) hän oli pyrkinyt elämään Jumalan tahdon mukaan. Nyt, kun hän oli saanut kokea, että hänen rukouksiinsa vastattiin, niin on sanomattakin selvää, että hän tunsi syvää kiitollisuutta Jumalaa kohtaan ja rakkaudesta Häneen halusi entistä enemmän vaeltaa Hänen tahdossaan.

On tyhmää väittää, että Kornelius olisi kääntänyt selkänsä Jumalan rakkaudelliselle laille kohdattuaan Kristuksen, sillä nyt, jos koskaan, hän ymmärsi tuon lain kultaakin kallisarvoisemmaksi! Kornelius ymmärsi, että oli rikkonut Jumalan tahtoa, Jumalan lakia vastaan, siitäkin huolimatta, että oli yrittänyt parhaansa, ja koska Jumala joutui antamaan Aino syntymisen Poikansa syntien sovitukseksi, oli se varma osoitus siitä, että laki oli Pyhä ja ettei sitä voinut kukaan koskaan kumota. Jumala antoi oman Poikansa, jotta tämä täyttäisi lain ja se oli selvä osoitus Korneliukselle, että laki tulisi pysymään niin kauan, kunnes perustettaisiin uusi taivas ja uusi maa. Edes siellä ei laki olisi taaksejäänyttä elämää, sillä miten Jumala voisi tahtonsa erottaa itsestään, sillä laki on sama kuin Jumala. Jumalan Sana on sama kuin Jumala itse.

Myöskin Kornelius ymmärsi, että hänen ei enää koskaan tarvitsisi uhrata lukemattomia eläinuhreja syntiensä vuoksi, koska Jumala oli lähettänyt oman Poikansa, Jeesuksen Kristuksen kertakaikkiseksi uhriksi hänen syntiensä edestä. Nyt jos koskaan, tunsi Kornelius syvää kiitollisuutta Jumalaa kohtaan ja se sai hänet entistä innokkaammin palvelemaan lakia. Hän ymmärsi, ettei saanut pitää pilkkanaan kertakaikkista uhria, Jeesusta Kristusta, ja juuri siksi, pyrki tekemään elämässään nyt parannusta enemmän kuin koskaan aikaisemmin, eli pyrki ojentautumaan Jumalan tahdon eli kymmenen käskyn mukaisesti, Hebr.10:26-27" Sillä jos me tahallamme teemme syntiä, päästyämme totuuden tuntoon, niin ei ole enää uhria meidän syntiemme edestä, vaan hirmuinen tuomion odotus ja tulen kiivaus, joka on kuluttava vastustajat".

Olemme jo edellä käsitelleet sitä, että Jumalan kymmenen käskyä kuuluvat Jumalan kansalle, tänäänkin, ja siksi on itsestäänselvyys, että myös Kornelius suhtautui lakiin samoin kuin kaikki tämän päivän todelliset Jumalan lapset; suhtautumalla nöyrästi Jumalan rakkaudellisiin käskyihin ja pyrkien elämään niiden mukaan....

Kalevi Lehtinen kirjassaan tuo esille apostolien kiistan Jerusalemissa. Hänen mielestään tuossa kokouksessa kumottiin kymmenen käskyä! Todellisuudessa tuossa kokouksessa ei käsitelty Jumalan rakkaudellista lakia, vaan ympärileikkausta. Jokainen tuohon kokoukseen osallistuja ymmärsi, että pelastus tulee uskosta Jeesukseen Kristukseen ( Apt.15:11), eikä laista siksi tarvinnut väitellä. Ympärileikkauksesta sen sijaan käytiin kovaa kiistaa. Kalevi Lehtinen kirjassaan painottaa sitä, että kaikki tulee tarkasti perustella Jumalan Sanalla ( mm. sivut 215 ja 207). Kirjassaan hän useasti kertoo tilanteista, joissa hän on sanonut toisinajatteleville ihmisille, että näyttäkää Raamatusta, lukeeko siellä sanatarkasti niin. Mielestäni Kalevin ohje on hyvä, ja siksi itsekin sitä nyt käytän. Esitän kysymyksen: lukeeko Apostolien tekojen viidennessätoista luvussa sanatarkasti, että Jumalan kymmenen käskyä olisi kumottu? Jos ei lue (niinkuin ei luekaan), niin silloin on kenenkään turha alkaa väittämään, että tuossa kokouksessa oltaisiin kumottu 10-käskyä! Niin kuin huomaat, Kalevi, jos tätä kirjaa luet, että oma käytäntösi petti sinut, sillä et sinäkään voi vaatia muilta sellaista, mihin et itsekään pysty...

Kalevi Lehtinen selittää kirjassaan sivulla 200, että edes kymmentä käskyä ei pantu heidän kannettavakseen, tarkoittaen taas edellä mainittua kokousta Jerusalemissa. Tällaiselle tulkinnalle ei löydy kuitenkaan Raamatullisia perusteluja. Todellisuudessa Apostolien kokous Jerusalemissa vahvisti lain, ei kumonnut sitä. Nimittäin, Raamattu kertoo meille, että Jumalan laki on kokonaisuus, Jaak.2:10-11"Sillä joka pitää koko lain, mutta rikkoo yhtä kohtaa vastaan, se on syypää kaikissa kohdin. Sillä Hän, joka on sanonut: "älä tee huorin", on myös sanonut: "älä tapa"; jos et teekään huorin, mutta tapat, olet lainrikkoja".

Apostolien kokouksessa Jerusalemissa vahvistettiin eräitä lain osia ja täten myös koko laki, Apt.15:23-29"...ja kirjoittivat heidän mukaansa näin kuuluvan kirjeen: "Me Apostolit ja vanhimmat, teidän veljenne, lähetämme teille, pakanuudesta kääntyneille veljille Antiokiassa ja Syyriassa ja Kilikiassa, tervehdyksen. Koska olemme kuulleet, että muutamat meistä lähteneet, joille emme ole mitään käskyä antaneet, ovat puheillaan tehneet teidät levottomiksi ja saattaneet teidän sielunne hämmennyksiin, niin me olemme yksimielisesti nähneet hyväksi valita miehiä ja lähettää heidät teidän tykönne rakkaiden veljiemme Barnabaan ja Paavalin kanssa, jotka ovat panneet henkensä alttiiksi meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimen tähden. Me lähetämme siis Juudaan ja Silaan, jotka myös suusanalla ilmoittavat teille saman. Sillä Pyhä Henki ja me olemme nähneet hyväksi, ettei teidän päällenne ole pantava enempää kuormaa kuin nämä välttämättömät: että kartatte epäjumalille uhrattua ja verta ja lihaa, josta ei veri ole laskettu, ja haureutta. Jos te näitä vältätte, niin teidän käy hyvin. jääkää hyvästi!"

Kokouksen lopputulos oli, että osa 10;stä käskystä kuitenkin laitettiin heidän kannettavakseen. Haureus on lueteltu 10;ssä käskyssä. ja myöskin epäjumalien palvonta (epäjumalille uhrattu liha oli epäjumalien palvontaa)! Kymmenen käskyä kieltää selvästi epäjumalien palvomisen missä tahansa muodossa, 2 Moos.20:3-6 "Älä pidä muita jumalia minun rinnallani. Älä tee itsellesi jumalankuvaa äläkä mitään kuvaa, älä niistä, jotka ovat ylhäällä taivaassa, älä niistä, jotka ovat alhaalla maan päällä, äläkä niistä, jotka ovat vesissä maan alla. Älä kumarra niitä äläkä palvele niitä. Sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, olen kiivas Jumala, joka kostan isien pahat teot lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen, niille, jotka minua vihaavat; mutta teen laupeuden tuhansille, jotka minua rakastavat ja pitävät minun käskyni".

Kymmenen käskyä kieltää selvästi myöskin haureuden, joka lueteltiin Apostolien julistuksessa asiaksi, jota tuli välttää, 2 Moos.20:14"Älä tee huorin". Niin kuin huomaamme, kaksi käskyistä vahvistettiin Apostolien kirjeessä (kiellettiin epäjumalien palvonta ja haureus) ja kun Raamattu ilmoittaa meille, että laki on kokonaisuus, niin todellisuudessa Jumalan kymmenen käskyä vahvistettiin tuossa kokouksessa, ei suinkaan kumottu, niinkuin Kalevi Lehtinen valheellisesti väittää kirjassaan sivulla 200: "Pakanuudesta kristinuskoon kääntyneet vapautettiin kaikista lain vaatimuksista". Jos Kalevi Lehtinen itse elää, niinkuin muita opettaa, niin mahtaa hänen elämänsä olla täynnä valheellista vapautta....

Kalevi Lehtinen kirjassaan pyrkii tekemään naurunalaiseksi koko Jumalan rakkaudellisen Pyhän lain, selittäessään sivulla 203 mm." Miten kaikkitietävä Jumala ikinä olisi voinut antaa ihmisille niin kurjan ja huonon pelastuskeinon, ettei se olisi tepsinyt yhdenkään ihmisen elämässä"?

Lehtisen mielestä laki on huono ja kurja. Raamattu puhuu meille kuitenkin toisenlaista kieltä, 1 Tim.1:8 "Mutta me tiedämme, että laki on hyvä, kun sitä lain mukaisesti käytetään" / Room.7:12 "Niin, laki on kuitenkin pyhä ja käskysana pyhä, vanhurskas ja hyvä" / Ps.119:71-72"Hyvä oli minulle, että minut nöyryytettiin: niin minä opin sinun käskysi. Sinun suusi laki on minulle kalliimpi kuin tuhannet kappaleet kultaa ja hopeata" / Ps.19:8"Herran laki on täydellinen; se virvoittaa sielun. Herran todistus on vahva, se tekee tyhmästä viisaan. Herran asetukset ovat oikeat, ne ilahuttavat sydämen. Herran käskyt ovat selkeät, ne valaisevat silmät".

Kalevi Lehtinen ei ole ymmärtänyt Jumalan rakkauden lakia ollenkaan ja luultavasti hänen faninsa (opetuslapsensa) vielä vähemmän. Lehtinen antaa ymmärtää kirjassaan, että Jumalan laki oli niin surkea, ettei sitä kukaan olisi pystynyt noudattamaan. Tälläkään väittämällä ei ole todellisuuspohjaa, sillä Jeesus Kristus, puuseppä Nasaretista, omalla elämällään osoitti, että laki on hyvä ja että sitä pystyy noudattamaan, jos vain haluaa...

Jumala ei ole koskaan antanut lakia siksi, että sen kautta pelastuttaisiin. Jumala on suuressa armossaan ensin armahtanut ja sitten vasta antanut rakkaudelliset ohjeet. Näin Hän menetteli Israelin kansan kanssa, ja näin Hän menettelee myöskin meidän kanssamme. Jeesuksessa Kristuksessa me pääsemme Jumalan yhteyteen ja eläessämme Jumalan yhteydessä meillä on pelisäännöt, ohjeet, Jumalan kymmenen rakkaudellista käskyä, joita Hän tahtoo, että pyrkisimme noudattamaan.

Jumala antoi lain Mooseksen kautta Israelin kansalle. Jumala oli ensin kuitenkin itse valinnut tuon kansan, ja vasta sitten antoi heille rakkauden lakinsa, kymmenen käskyä. Jumalan valitsi Israelin kansan armosta elämään Hänen tahdossaan. Samoin tänäkin päivänä Jumala kutsuu ihmisiä pelastukseen Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa elämään Hänen yhteydessään, elämään Hänen tahdossaan, elämään Hänen ohjeidensa mukaista elämää....

"Ajatellaanpa, että menet käymään jonkun luona kylässä. Astuessasi talon kynnyksen yli, olet talon isännän ehdoilla. Jos haluat kylässä pitempään olla, niin tietysti noudatat isännän ehtoja ja kaikki sujuu hienosti. Jos taas haluat olla kylässä omilla ehdoillasi, piittaamatta pätkääkään talon isännän tahdosta, niin lopputulos on luultavasti se, että sinut heitetään tuosta talosta ulos. Mutta tottahan toki sinä haluat elää kylässä talon isännän ehdoilla. Miksikö, no tietysti, koska sinä kunnioitat häntä ja haluat että "homma pelaa", koska sinä rakastat häntä. Sinulle jäi kyllä valinnan mahdollisuus, eihän sinun olisi ollut pakko mennä tuonne kylään. Kaikki tapahtuu siis vapaan tahdon mukaan. Isännän säännöt ovat kullanarvoisia, koska ne takaavat sen, että talossa säilyy järjestys"!

Samoin on laita, kun käsittelemme 10;tä käskyä. Israelin kansa oli astunut sisään "Jumalan huoneeseen". Ilman kutsua, väkivalloin, se ei olisi voinut sitä tehdä. Jumala oli heidät kutsunut. Kun tuo kansa astui "ovesta sisään" Jumalan huoneeseen, oli selvää että he toimisivat Jumalan ehdoilla. Jumala antoi nämä ehdot Siinain vuorella 10;n käskyn muodossa. Israelin kansan tuli näitä ehtoja noudattaa (toisin kuitenkin kävi). Jumala ei antanut lakia, että sitä talon ulkopuolella noudatettaisiin. Laki kuului talon sisä puollelle, koska siellä vasta astuu voimaan talon isännän ehdot. Siis ymmärrätkö, lain tehtävänä ei ole koskaan ollutkaan ketään pelastaa. Kaikki on tapahtunut vain armosta, niin Israelin, kuin meidänkin kohdalla. Lakia noudattamalla emme pääse Jumalan huoneeseen, mutta lakia rikkomalla pääsemme kyllä helposti ulos tuosta huoneesta.

Kalevi Lehtinen pyrkii kirjassaan tekemään Jumalan antaman lain syypääksi syntiin. Sivulla 203 hän mm. mainitsee:"Sen sijaan, että laki pyhittäisi, se herättää halun tehdä syntiä".Edellä mainitun väittämän hän pyrkii perustelemaan seuraavalla Raamatunkohdalla, Room.7:5 "sillä kun olimme lihan vallassa, niin synnin himot, jotka laki herättää, vaikuttivat meidän jäsenissämme, niin että me kannoimme hedelmää kuolemalle",

Ajatellaanpa, että ajat autolla liikenteessä. Siellä on erilaisia liikennemerkkejä ja nopeusrajoituksia. Saako nuo kieltotaulut sinut ajamaan ylinopeutta? Ajatko sinä ylinopeutta siksi, että nuo kieltotaulut antoivat sinulle siihen aiheen? Jokainen täysijärkinen tietää, että nuo kieltotaulut ovat tarpeellisia! Niillä on se vaikutus, että liikenne sujuu. Ilman noita tauluja , olisi liikenne erittäin vaarallista ja todellinen kaaos vallitsisi maanteillämme.

Elämän valtatiellä on myös säännöt, ja niitä tulee jokaisen pyrkiä noudattamaan. Jumala antoi rakkaudelliset kymmenen käskyä, jotta liikenne elämän valtatiellä sujuisi hyvin. Kalevi Lehtinen kuitenkin väittää kirjassaan, että Jumalan antamat säännöt (Jumalan kymmenen käskyä) olisivat syypäät syntiin ja laittomuuksiin. Kalevin mielestä säännöt synnyttävät halun rikkoa niitä. Eikö sääntöjä siis tarvita? Eikö liikennesääntöjä tarvita?

Entä Suomen laki? Onko maassamme esiintyvä rikollisuus lain asettajien vika? Kalevi Lehtisen mielestä ei tarvita mitään sääntöjä, sillä jos sääntöjä ja ohjeita ei tarvita Jumalan valtakunnan alaisuudessa eläville ihmisille, ei niitä tarvita silloin missään muuallakaan, ei myöskään liikenteessä niinkuin ei valtiossammekaan. Sama logiikka tulee päteä kaikkeen.

Toisin sanoen, jos Jumalan laki saa ihmiset enemmän tekemään syntiä, saavat myöskin liikenteessä olevat kieltotaulut tekemään enemmän liikennerikkomuksia puhumattakaan maamme laista, joka saman logiikan mukaan saa ihmiset tappamaan ja varastamaan. Mitä mielettömyyttä...

Room.7:5 "sillä kun olimme lihan vallassa, niin synnin himot, jotka laki herättää, vaikuttivat meidän jäsenissämme, niin että me kannoimme hedelmää kuolemalle". Edellä mainittu Raamatun paikka tulee tarkastella siten, että luemme myös seuraavat jakeet, jotta hahmottaisimme kokonaisuuden. Ei ole oikein, että Raamatusta otamme jakeen sieltä ja jakeen täältä, emmekä tarkastele asiaa kokonaisuudessaan.

Laki ei saa ketään tekemään syntiä, vaan laki osoittaa rikkomuksemme! Tämän huomaamme lukemalla edellä mainitun Raamatunkohdan seuraavia jakeita, Room7:7 "Mitä siis sanomme? Onko laki syntiä? Pois se! Mutta syntiä en olisi tullut tuntemaan muuten kuin lain kautta; sillä en minä olisi tiennyt himosta, ellei laki olisi sanonut: "älä himoitse".

Palatkaamme jo aikaisemmin mainittuun liikenne-esimerkkiin. Maanteillämme olevat nopeusrajoitukset ja kieltotaulut herättävät ihmisessä hänen ajettuaan ylinopeutta sen, että hän tiedostaa rikkoneensa lakia. Ihminen ajaessaan 110 km/ h;ssa nähdessään 80 km/ h;ssa kieltotaulun, herää siihen tosiasiaan, että hän on rikkonut lakia ( liikennesääntöjä)! Niin maanteillä olevat kieltotaulut kuin maassamme oleva Suomen lakikaan, eivät saa ketään tekemään vääryyttä, vaan luovat ihanteet ja toisaalta myöskin saavat lainrikkojat tiedostamaan syyllisyytensä. Se on yksi lain ja asetusten tehtävä. Vaikuttaa ihmisissä sen, että he tiedostavat rikkoneensa lakia, jos toimivat vastoin vallalla olevia sääntöjä eli-peli ohjeita.

Jumalan antamat 10 käskyä eivät vaikuta meissä niin, jos me olemme todellisia Jumalan lapsia, että haluamme entistä enemmän rikkoa Hänen rakkaudellista lakiaan, niinkuin ei autoilijassakaan, jos hän on normaali, kieltotaulut vaikuta sitä, että hän entistä enemmän haluaa ajaa ylinopeutta. Sama pätee myöskin maassamme vallalla olevaan Suomen-lakiin. Kaunis maamme tarvitsee lain, samoin kuin maantiemme tarvitsevat kieltotauluja ja asetuksia. Niin myös Jumalan lapset tarvitsevat Jumalan rakkaudellisen lain elääkseen Hänen tahtonsa mukaista elämää. Rikkomuksiin ja laittomuuksiin eivät ole syynä kiellot ja ohjeet vaan ihmisten väärä asennoituminen. Ei kukaan voi syyttää asetuksia ja ohjeita, rikkoessaan lakia, vaan asetukset ja ohjeet syyttävät lain rikkojaa. Sillä ilman yhteisiä pelisääntöjä ei kukaan tietäisi rikkoneensa lakia....

Kalevi Lehtinen väittää kirjassaan sivulla 205, että "laissa ei ole voimaa pyhittää ketään. Päinvastoin se saa synnin enenemään eikä vähenemään".

Jumalan antama laki ei todellisuudessa saa syntiä enenemään, vaan osoittaa meidät ihmisinä syyllisiksi rikkomuksiimme. Jos ei Jumalan lakia olisi, ei kukaan olisi syyllinen mihinkään! Jos ei suomen lakia olisi, ei täällä olisi rikollisuuttakaan, ja samoin, jos ei kieltotauluja ja asetuksia olisi maanteillämme, ei olisi myöskään liikennerikkomuksia. Miksi ei olisi? Siitä yksinkertaisesta syystä, että lait ja asetukset osoittavat syyllisen syylliseksi, jos hän on rikkonut yhteisiä pelisääntöjä vastaan. Lait ja asetukset maassamme eivät saa rikollisuutta lisääntymään, niinkuin ei Jumalan antama lakikaan saa ihmisiä tekemään enemmän syntiä. Jos kaikki lait ja asetukset poistettaisiin maastamme, eläisimme todellisessa kaaoksessa. Samoin, jos Jumalan rakkaudellinen laki ei olisi enää voimassa Hänen omiensa keskuudessa, kukaan ei tekisi enää hyvää, vaan kaikki ihmiset eläisivät itsekästä elämää laiminlyömällä lähimmäisensä.

On muistettava, että Suomen laki, niinkuin kaikkien kristittyjen maiden laki, on aikoinaan perustunut Jumalan kymmeneen käskyyn (Älä tapa, Älä varasta, Älä tee huorin, Muista pyhittää lepopäivä, Älä turhaan lausu Herran, sinun Jumalasi nimeä jne.).Ei ole pitkääkään aikaa siitä, kun maassamme oli rangaistava teko, jos pilkkasi Jumalaa. Samoin kauppoja ei saanut pitää auki sunnuntaina, lepopäivänä ( vaikka tuo lepopäivä ollaankin muutettu katolisen kirkon toimesta lauantaista sunnuntaihin). Avioeroa ei saanut, jos ei puoliso ollut uskoton. Jotakin on kuitenkin vielä kristityn maan laista jäljellä (Kristitty maa on sellainen, jonka laki perustuu Jumalan kymmeneen käskyyn), sillä vielä tänäkin päivänä tappaminen on rangaistava teko, samoin varastaminen jne.

Kuitenkin, saatanallinen ajattelutapa on vaikuttanut maamme päättäjissä siten, että Suomen laki, joka on alunperin perustunut Jumalan kymmeneen käskyyn, (niinkuin kaikkien kristittyjen maiden laki), on kokenut haaksirikon. Jumalaa ei enää kunnioiteta, niinkuin menneisyydessä, ja maamme lakiin ollaan tehty muutoksia. Nyt kaupat saavat olla auki sunnuntaisin, saa pilkata avoimesti Jumalaa ja avioeron saa, kunhan sitä viitsii vain hakea, puhumattakaan kaikista niistä muista muutoksista, joita lakiimme ollaan tehty. Miten tämä on vaikuttanut ? Onko se, että lakia ollaan "löysennetty", vaikuttanut niin, että maamme moraalinen tila olisi mennyt parempaan suuntaan? Onko tänä päivänä maassamme parempi elää kuin esim. 50 vuotta sitten? Vapaus, joka maassamme vallitsee, todellinen luopumus Jumalan rakkaudellisesta laista, onko se tehnyt yhteiskunnastamme paremman paikan elää? Vastaa, Kalevi Lehtinen...

Jos Jumalan laki saa ihmiset rikkomaan entistä enemmän lakia, niin silloin maassamme olisivat nyt paremmin asiat kuin viisikymmentä vuotta sitten, nimittäin, nyt me Suomen kansalaisina saamme elää todella vapaata elämää, me olemme kansalaisina lähestulkoon kokonaan vapautettu Jumalan kymmenestä käskystä! Ei ole säädöksiä lepopäivästä, ei avioliitosta, puhumattakaan sananvapaudesta. Nyt saa jokainen julkisesti herjata Jumalaa niin paljon kuin tykkää, tämänhän olemme huomanneet jo monista televisio-ohjelmista. Tänä päivänä rikollista suojellaan enemmän kuin uhria. Kaikki ollaan lähestulkoon käännetty päälaelleen ja todellinen vapaus Jumalan kymmenestä käskystä vallitsee maassamme, vaikka vielä kutsummekin maatamme kristityksi maaksi. Kalevi Lehtinen, jos tätä kirjaa luet, vastaa minulle, mihin tämä kaikki on johtanut? Vieläkö kehtaat väittää, että Jumalan laki saa ihmiset tekemään enemmän syntiä ja laittomuutta?

Todellisuudessa, jos ei ole mitään lakia, ei ole rikkomustakaan, mutta se ei tarkoita sitä, että silloin ihminen olisi parempi, vaan se tarkoittaa sitä, että silloin ihminen julistaa itse olevansa oma jumalansa ja tekee laittomuuden tekoja enemmän kuin koskaan aikaisemmin! Ihminen on luontaisesti paha, ihmisellä on halu tehdä pahaa, ja jos ei ihmiselle aseteta mitään rajoja, hän aina silloin toteuttaa itseään, eli tekee pahaa minkä ehtii. Tämä on valitettava tosiasia ja siksi tarvitaan lakia, myös Hengellisessä elämässämme. Me tarvitsemme Jumalan kymmentä rakkaudellista käskyä viitoittamaan meille tietä taivasten valtakuntaan. Me tarvitsemme ohjeita ja neuvoja osataksemme elää Jumalan tahdon mukaista elämää.

Jokainen yhteiskunta tarvitsee lain, samoin Jumalan valtakunnan perilliset tarvitsevat Jumalan rakkaudellisen lain (kymmenen käskyä). Jokainen Jeesuksen opetuslapsi kuuluu Jumalan "yhteiskuntaan" ja on velvollinen toimimaan tuon "yhteiskunnan" lakien mukaisesti. Ei yksikään valtakunta voi pysyä pystyssä, jos sillä ei ole selkeitä ohjeita, yhteisiä pelisääntöjä, eli lakia. Vain hullu voi väittää, etteivät Jumalan lapset tarvitse Jumalan kymmentä käskyä! Kalevi Lehtinen, ethän sinä ole hullu, ethän....

Kalevi Lehtinen menee kirjassaan todella pitkälle pyrkiessään poistamaan Jumalan lain kokonaan Uuden-liiton uskovilta. Sivulla 205 hän kirjoittaa: "Tässä on Raamattu. Näytä minulle, koska ja missä laki on annettu pakanakansoille"

Ensinnäkin kiitän Jumalaa siitä, että minulla on tuo kyseinen kirja- Raamattu. Kiitän Jumalaa myöskin siitä, että Raamatun Sanalla, Jumalan Sanalla, voimme Hänen lapsinaan tukkia harhaopettajien suut. Sen tekee Jumala Sanansa kautta, ei yksikään ihminen...Joten..

2 Moos. 20:10 "Mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti; silloin älä mitään askaretta toimita, älä sinä älköönkä sinun poikasi tai tyttäresi, sinun palvelijasi tai palvelijattaresi tai juhtasi älköönkä muukalaisesi, joka sinun porteissasi on".

Niin kuin edellä luimme, sapattikäsky oli osa 10;tä käskyä. Myös muukalaisen tuli pyrkiä noudattamaan Jumalan kymmentä käskyä, siis jokainen muukalainen, joka asui Israelilaisten keskuudessa, oli velvollinen ojentautumaan Jumalan rakkaudellisten käskyjen mukaan! Huomaamme, että Kalevi Lehtinen, jälleen kerran, sortuu kirjassaan selvään valhetteluun, valitettavasti...

Ote: Aapeli Saarisalo / sanakommentaari / Mikro-rabbi" Kreik. proselyytit, so. tulokkaat, vieraat, olivat juutalaisuuteen liittyneitä pakanoita (ei-israelilaisia). Jo Vt:n aikana oli "vieraita" ja "muukalaisia", jotka saadakseen asua Israelin "porteissa" olivat velvolliset noudattamaan määrättyjä säännöksiä, «2. Moos. 20:10»; «5. Moos. 14:21»; «5. Moos. 24:14». vrt. myös «Ruut l:16» ;«Ruut 2:12». Juutalaiset alkoivat käännyttää toisiin kansoihin kuuluvia Jumalan tuntoon ja seurakuntansa jäseniksi vasta Persialais- ja Kreikkalaisajalla, ja heillä olikin siinä työssä menestystä. Niitä, jotka täydellisesti liittyivät seurakuntaan, nimittivät myöhemmät opettajat "vanhurskauden proselyyteiksi", koska he noudattivat koko lakia. He saavuttivat täydet seurakuntalaisen oikeudet, kun antoivat ympärileikata ja kastaa itsensä ja suorittivat uhrin. Varsinaisten proselyyttien ohella oli melkein kaikissa juutalaisseurakunnissa vielä laajempi piiri, joka ei tosin omaksunut koko lakia, vaan ainoastaan uskonnolliset ja moraaliset säädökset. heitä sanottiin "jumalaapelkääväisiksi", «Ap. t. 13:43», «Ap. t. 13:50»; «Ap. t. 16:14»; «Ap. t. 17:4», «Ap. t. 17:17»; «Ap. t. 18:7». Vanhat jumalat eivät enää riittäneet, uudet, varsinkin itämaiset kultit, levisivät kaikkialle. Juutalaisuuteen veti yhden Jumalan kuvaton palvonta, puhtaampi siveellisyys, uskonnon korkea ikä ja sen Pyhä Kirja. Varsinkin naisia ja eritoten ylhäissäätyisiä liittyi siihen suurin joukoin. Heidän piiristään ja k:istä yleensäkin kristinusko saavutti monia kannattajia, «Ap. t. 13:50»; «Ap. t. 17:4». joukosta ei puuttunut myöskään korkeassa asemassa olevia miehiä, «Ap. t. 8:26» s.; «Luuk. 7:2»; «Ap. t. 10:1»".

Kalevi Lehtinen väittää kirjassaan, että laki on annettu vain Israelille, ja ettei se kuuluisi Uuden-liiton uskoville. On totta, että laki on annettu vain Israelille. Lakia ei ole koskaan annettu kenellekään muulle, aivan kuten Kalevi Lehtinen kirjassaan väittää! Kuitenkaan, Kalevi ei tiedä, mikä on Israel?

Laki kuuluu kaikille Jeesuksen opetuslapsille ja sitä kautta Jumalan lapsille, sillä me, Uuden-liiton uskovat, OLEMME ISRAEL ( kts.luku 9), Room.9:5"Mutta ei niin, että Jumalan Sana olisi harhaan mennyt. sillä eivät kaikki ne, jotka ovat Israelista, ole silti Israel, eivät kaikki ole lapsia sen tähden, että ovat Aabrahamin siementä, vaan: "Iisakista sinä saat nimellesi jälkeläiset"; se on: Eivät ne, jotka lihan puolesta ovat lapsia, ole Jumalan lapsia, vaan lupauksen lapset, ne luetaan siemeneksi".

Nimi Israel tarkoittaa; Jumala taistelee / Hän taistelee Jumalan kanssa / Jumala hallitsee. Uuden-liiton todelliset uskovat ovat Israel, koska Jumala hallitsee heitä...

Jättäkäämme Kalevi Lehtisen kirja "omaan arvoonsa", sillä olet varmasti huomannut, rakas lukijani, että Jumalan kymmenen käskyä kuuluvat Jumalan kansalle, tänäänkin. Kaikki kirjat, jotka ollaan kirjoitettu vastustamaan Jumalan kymmentä käskyä, ovat perkeleestä, ja jokaisen todellisen Jumalan pyhän tulisi polttaa roviolla edellä mainitut kirjat, niinkuin aikoinaan tehtiin apostolisena aikana, kun ihmiset tulivat elävään uskoon, Apt.19:18-19"Ja monet niistä, jotka olivat tulleet uskoon, menivät ja tunnustivat ja ilmoittivat tekonsa. Ja useat niistä, jotka olivat taikuutta harjoittaneet, kantoivat kirjansa kokoon ja polttivat ne kaikkien nähden".

Lakia noudattamalla ei kukaan pelastu, vaan armosta me olemme pelastetut noudattamaan lakia. Jumalan kymmenessä käskyssä mainittu lepopäivä kuuluu, niinkuin koko lakikin, kaikille Jeesuksen opetuslapsille. Jeesus ei koskaan kumonnut lakia, vaan täytti sen! Sapatti, Jumalan antama lepopäivä, joka mainitaan kymmenessä käskyssä, on jokaiselle Jeesuksen opetuslapselle siunauksen päivä. Se tulee viettää perjantai illasta (auringonlaskusta) lauantai iltaan (auringonlaskuun). Sunnuntai ei ole kymmenessä käskyssä mainittu lepopäivä, vaan sunnuntai on katolisen kirkon toimesta siirretty vastaamaan Jumalan laissa mainittua sapattia.

Seitsemännen päivän sapatti on siunauksen päivä, koska silloin me jokainen saamme levätä arkiaskareistamme ja työstämme. Sapatilla on myös toinenkin merkitys. Tiedätkö sinä, mikä se on? Kun me vietämme seitsemännen päivän sapatin oikeana ajankohtana, me julistamme maailmalle, että Jumala on luonut elämän maapallollamme. Kun vietämme seitsemännen päivän sapatin, me julistamme maailmalle, että emme usko naurettavaan evoluutioteoriaan, joka opettaa, että ihminen on jalostunut vuosimiljoonien aikana jostakin "limaklöntistä", vaan että me uskomme Jumalaan maailman Luojana, 2 Moos.20:8-11"Muista pyhittää lepopäivä. Kuusi päivää tee työtä ja toimita kaikki askareesi; mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti; silloin älä mitään askaretta toimita, älä sinä älköönkä sinun poikasi tai tyttäresi, sinun palvelijasi tai palvelijattaresi tai juhtasi älköönkä muukalaisesi, joka sinun porteissasi on. Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaikki, mitä niissä on, mutta seitsemäntenä päivänä hän lepäsi; sen tähden Herra siunasi lepopäivän ja pyhitti sen". Monet pelkäävät viettää seitsemännen päivän sapattia ehkä siksi, että luulevat, vastoin Raamatun selkeää opetusta, että seitsemännen päivän sapatin viettoon kuuluisi paljon juutalaisia tapoja, ja että tätä kautta tuosta ihanasta lepopäivästä tulisikin vain taakka niin monen hennoille harteille. Seitsemännen päivän sapatin pyhittämin on Jumalan antama lepopäivä, eikä sillä ole mitään tekemistä sen kanssa, miten juutalaiset tänä päivänä viettävät seitsemännen päivän sapattia kaikkine asetuksineen ja lakeineen.

Jeesus, Jumalan Karitsa, nuhteli aikoinaan Israelin kansaa paljon siitä, että nämä olivat ymmärtäneet sapatin viettämisen väärin. Israelin kansa oli tehnyt kaikennäköisiä "ihmissäädöksiä" Jumalan antamalle seitsemännen päivän sapatille! Juutalaiset olivat keksineet erilaisia sapatinviettotapoja, jotka vaikuttivat siten, että Jumalan antamasta lepopäivästä oltiin tehty uskonnollinen muotomeno kaikkine säädöksineen, jotka sen sijaan, että olisivat antaneet ihmisille aiheen nauttia lepopäivästä, vaikuttivat sen, että ihmiset kokivat tuon siunauksen päivän lähinnäkin kirouksena, eikä siunauksena. Sapattina ei saanut kävellä kuin tietyn matkan (sapatinmatka), ei saanut valmistaa ruokaa, ei käyttää rahaa, ei tehdä hyviä tekoja jne. Itse asiassa juutalaiset olivat tehneet sapatista päivän, jolloin mitään ei saisi tehdä.

Jeesus nuhteli juutalaisia usein sapatinviettotavasta, ei siitä, etteikö sapattia tulisi viettää. Jeesus julisti olevansa sapatin Herra ja jokainen joka viettää seitsemännen päivän sapattia, on vapaa Jeesuksessa Kristuksessa kokemaan kaikki ne siunaukset, jotka Jumala on luvannut lepopäivänä kaikille Hänen omilleen. Jumalan lepopäivä on annettu siksi, että jokainen Jumalan lapsi voisi hiljentyä Pyhän Jumalan kasvojen edessä ja siksi lepopäivä tulee viettää ilman mitään uskonnollisia tapoja, sillä Jeesus Kristus on sapatin Herra, Matt.12:8"Sillä Ihmisen Poika on sapatin herra".

Jumalan laki tulee olemaan aina voimassa, samoin seitsemännen päivän sapatti, sillä Jumalaa ei voi koskaan erottaa Hänen laistaan, Hänen Sanastaan! Jumala ja Hänen Sanansa, Jumala ja Hänen lakinsa ovat yhtä! Uudessa taivaassa ja uudessa maassa vietetään seitsemännen päivän sapattia, Jes.66:22-23"Niinkuin uudet taivaat ja uusi maa, jotka minä teen, pysyvät minun kasvojeni edessä, sanoo Herra, niin pysyy teidän siemenenne ja teidän nimenne. Joka kuukausi uudenkuun päivänä ja joka viikko sapattina tulee kaikki liha kumartaen rukoilemaan minua, sanoo Herra".

Katolinen kirkko on luonut maailmaan sellaisen harhaopillisen viidakon, että monikaan ei omin voimin selviä sieltä pois! Tarvitaan todellista Jumalan Pyhän Hengen valoa, joka johdattaa ihmisen aina Raamatun lehdille ja sitä kautta todelliseen Jumalan tuntemiseen. Katolinen kirkko on aina vähätellyt Jumalan Sanaa, Raamattua, eikä se ole mikään ihmekään, sillä jos ihmiset tutkisivat Kirjoituksia, heille selviäisi kyllä katolisen kirkon saatanallinen opetus, ja sitä kautta sen valtava mahti, joka ei ole peräisin Jumalan maailmasta, vaan saatanasta. Katolinen kirkko on kautta aikojen vainonnut todellisia Jumalan pyhiä ja vuodattanut enemmän verta kuin Hitler, Stalin, tai mitkään edellä mainitut diktaattorit yhteensä. Siksi on syytä palata vielä hetkiseksi katolisen kirkon syntymävaiheisiin, pimeään keskiaikaan sekä sitä kautta tähän aikaan, jotta jokainen ymmärtäisimme katolisen kirkon saatanallisen olemuksen, emmekä enää koskaan vähättelisi sen mahtia.

Katolisen kirkon opit ovat sekoitus kristillisyyttä ja Baabelin uskontoa. Baabelin porttouskonto oli Rooman imperiumin vallitseva uskonto, mm. Mars-Venus ja Mithras- kultin nimellä. Näin muuttui Rooman Keisarinistuin uskonnolliseksi Paavin istuimeksi, ja täten siirtyi Baabelin-kultti katoliseen uskontoon. Konstantinuksen kääntymys aiheutti myöskin sen, että "tietynlaisesta" kristillisyydestä tuli nyt ensi kerran etu, eikä haitta, pyrittäessä eteenpäin esim. uraputkessa.

Valtionkirkkoon kuuluvat rupesivat saamaan erikoisetuja. Verohelpotuksen toivossa kirkkoon tuli paljon rikkaita. On merkille pantavaa myöskin pieni yksityiskohta, nimittäin, samalla kun armeijan pakanat joutuivat sunnuntaisin marssimaan paraatikentälle rukoilemaan Konstantinuksen puolesta, samaan aikaan armeijaan kuuluvat virkakirkon kristityt olivat kirkossa. Kirkossa oli varmaankin mukavampaa ja lämpimämpää...

Konstantinuksen päätöksellä kristittyjä ei enää vainottu (niinkuin vähän aikaisemmin), vaan nyt heille suotiin jopa erityisoikeuksia. Tämä puolestaan vaikutti sen, että tietynlainen kristillisyys kukoisti ja monet sanoivat olevansa kristittyjä, vaikka eivät todellisuudessa olleetkaan...

Katolisen kirkon historia on verinen. Se on aina vastustanut todellisia Jumalan lapsia. Kun Kristinuskosta tuli valtion uskonto, sai ihmisen suvaitsemattomuus katolisessa kirkossa pian vallan. Ei hyväksytty toisinajattelijoita. Konstantinus rupesi vainoamaan kirkon ulkopuolella olevia kristittyjä.

Todelliset kristityt eivät voineet liittyä valtionkirkkoon, koska siellä ei ollut minkäänlaista seurakuntakuria. Esim. Donatolaiset paheksuivat sitä, että valtionkirkkoon kuului karkeisiin tekoihin syyllistyneitä. He kyselivät myöskin, "mitä tekemistä Keisarilla on kirkon kanssa"? Keisari Konstantinus, vaikka häntä ei oltu edes kastettu, kun sai päättää kirkon asioista. Tätä käytäntöä eivät Donatalaiset mm. voineet ymmärtää.

Vastakkainasettelu kirkon ulkopuolisten ja valtionkirkon välillä muodostui todellisuudeksi, joka johti siihen, että valtionkirkon ulkopuolelle jättäytyneitä vainottiin ja surmattiin. Vuonna 381 päätettiin, että kristinusko oli ainoa laillinen uskonto valtiossa. Ennen v; en 381 päätöstä, oli kirkon sisällä niin valtavasti erilaisia näkemyseroja, että kun näistä sitten kiisteltiin, ei jäljelle jäänyt tuskin yhtään rehellistä ajatusta! Vuonna 381 Theodosius julisti:"Meidän tahtomme on, että kaikki ne kansat, joita me hallitsemme, harjoittavat sitä uskontoa, jonka apostoli Paavali toi roomalaisille. Me uskomme Isän , Pojan ja Pyhän Hengen yhteen jumaluuteen tunnustamalla näiden tasavertaisen Herruuden ja Pyhän kolminaisuuden. Meidän määräyksestämme kaikki ne henkilöt, jotka tätä käskyä noudattavat, saavat kantaa nimeä "Katolinen kristitty". Mutta kaikki muut, jotka me julistamme heikkomielisiksi ja hulluiksi, joutuvat kärsimään Kerettiläisten oppien kunniattomuudesta; heidän kokoontumispaikoilleen ei suoda kirkon nimeä, ja heidät kohtaa ensin jumalallinen rangaistus ja sen jälkeen meidän julistamamme tuomio, minkä me langetamme jumalallisen tuomion mukaisesti".

Valtiokirkon lopullinen valmistaja Thedosius omaksui itselleen nimityksen "näkyvä Jumala". Veriset vainot toisinajattelijoita kohtaan olivat siis alkaneet..Augustinus, jota pidetään huomattavampana kirkkoisänä, oli kuitenkin, vastoin yleistä totuutta, erittäin verinen mies. Kirkkoisä Augustinus säädätti pakkolakeja, joilla hänen vainoamiltaan kristityiltä (toisinajattelijoilta) riistettiin kansalaisoikeudet, kiellettiin kokoontumiset kuolemanrangaistuksen uhalla ja takavarikoitiin omaisuus.Augustinuksen toimenpiteitä muisteltaessa ei ole lainkaan ihmeteltävää se, että Napoleon ja Hitlerkin pitivät itseään kristittyinä, puhumattakaan tämän päivän hirmuhallitsijoista...

800 luvulla katoliset munkit väärensivät vanhoja Kirjoituksia, saaden aikaiseksi sen, että Paavin valta kasvoi. Valhetellen ja väärentäen munkit väittivät löytäneensä Kirjoituksia, jotka vahvistivat Paavin ylivallan varhaisimmista ajoista lähtien. 1000 luvulla Paavin valtaa korotettiin jopa niin, että Paavilla oli valta nimittää Ruhtinaita. Paavin jalkoja tulisi kaikkien ruhtinaitten suudella, joko vapaaehtoisesti, tai...

Kerrotaan tapauksesta, jossa Henrik vaimonsa, ja uskollisen palvelijansa kanssa, ylitti keskitalvella Alpit nöyrtyäkseen Paavin edessä. Saavuttuaan Gregoriuksen linnaan, hänet ohjattiin uloimmalle pihalle. Siellä, talven ankarassa kylmyydessä, paljain jaloin, hän odotti lupaa päästä Paavin eteen. Paavi ei kuitenkaan suostunut ottamaan Henrikiä vastaan heti, vaan Henrikin piti kolme päivää paastota ja tunnustaa syntejään, ja vasta sitten Paavi suostui antamaan hänelle anteeksi.

Edellä mainittu kertomus kertoo meille omaa kieltään Paavin hirmuvallasta. Uskonnollisuus ratsasti tuona aikana valtansa huipulla, niinkuin se tulee tekemään katolisen kirkon toimesta myöskin lopun ajan verisissä vainoissa. 1100- luvulla Paavi Gregorius VII julisti, ettei kirkko ollut koskaan erehtynyt, eikä Raamatun ilmoituksen mukaan koskaan tulisi erehtymäänkään. Näin Katolinen kirkko voimistui, ja ne, jotka halusivat elää Raamatullisesti, tulivat vainotuiksi. Useasti he saivat marttyyrikuolemallaan kirkastaa Herraamme Jeesusta Kristusta.

Tultiin tilanteeseen, jossa Katolisen kirkon "inkvisitio" tulisi hävittämään harhaoppiset perusteellisesti ja järjestelmällisesti. Paavin päätöksellä inkvisitio virallistettiin vuonna 1232. Ne jotka eivät kuulusteluissa luopuneet harhaopistaan, luovutettiin maalliselle virkavallalle poltettavaksi roviolla. Näin kirkko ei itse tahrannut käsiään vereen, se vain luovutti "harhaoppiset". Esim. Espanjassa poltettiin 18 vuodessa 8 800 kerettiläistä ja Alankomaissa 1500-luvulla 50 000 kerettiläistä! Vuonna 1322 Paavi tuomitsi kerettiläisiksi opin Kristuksen köyhyydestä...

Keskiaika oli todella pimeää aikaa. Normaali kirkossakävijä ei osannut lukea mitään tekstiä ja näin ollen kansa eli kuvitelmiensa ja Paavin opetuksen vallassa. He uskoivat sokeasti sen, mitä kirkko heitä opetti uskomaan. Tai toisin sanoen, heidän oli pakko uskoa...

Saksin Herttua puhui Katolisen kirkon opetuksesta tuona aikana seuraavaa: " Häpeämättömästi he tavoittelevat vain...rahaa, rahaa, rahaa...niin, että saarnaajat, joiden tulisi opettaa Totuutta, lausuvat pelkkiä valheita, eikä heitä ainoastaan suvaita, vaan myös palkitaan, sillä mitä enemmän he valehtelevat, sitä suuremmat ovat heidän tulonsa. Tästä saastaisesta lähteestä sellaiset likavedet virtaavat, että irstaus ojentaa kätensä ahneudelle...Valitettavasti pappien aiheuttama pahennus syöksee monen sieluparan ikuiseen kadotukseen. Yleinen uudistus on välttämätön".

1369-1415 eräs mies, nimeltä Hus, Katolisen kirkon toimesta, vietiin liekkeihin elävältä. Päähän painettiin paperikruunu, jossa kolmen paholaisenkuvan keskellä oli teksti: "Tämä on kerettiläinen". Hus lauloi ylistyslauluja Jumalalle roviolle astuessaan...Mikä oli Husin virhe? Hän oli vain pyrkinyt poistamaan papiston väärinkäytöksiä eikä katolinen kirkko suvainnut toisinajattelijoita. Hus oli totisesti Jumalan valittu ase, mutta myös hän oli inhimillinen. Hän kirjoittaakin eräässä kirjeessään seuraavaa; "Hän syyttää itseään siitä, että oli nauttinut hienosta pukeutumisesta ja tuhlannut aikaa joutaviin asioihin. Sitten hän lisäsi; saakoot Jumalan kunnia ja sielujen pelastus vallata mielesi , ei papinvirkojen ja arvoasemien tavoitteleminen. Varo koristamasta taloasi enemmän kuin sieluasi, ja ennen kaikkea pidä huolta hengellisestä rakennuksestasi. Ole hurskas ja nöyrä köyhien joukossa, äläkä tuhlaa omaisuuttasi juhlimiseen".

1320-1384 eräs Englantilainen pappi kuoli sydänkohtaukseen, mutta hänen maallinen majansa kaivettiin haudasta ja heitettiin kerettiläisenä jokeen. Mitkä olivat hänen virheensä? Hän oli vain arvostellut Katolisen kirkon anekauppaa ja sanonut silloista Paavia antikristukseksi.

Saavumme 1500-luvulle. Syntyi kastajaliike. Kastajaseurakuntien käytäntö oli, saarna, usko, parannuksenteko, kaste, ja kristillinen elämä. Ensimmäiset varsinaiset Kastajaseurakunnat perustettiin Sveitsissä v.1525. Kastajien ensimmäisiä tunnetuimpia johtomiehiä oli Balthasar Hubmaier. Kastajat halusivat vakaasti saada selville kaiken sen, mitä Raamatussa sanotaan, ja tällöin tuli myös kastekysymys polttavaksi.

Kastajat tutkivat Jumalan Sanaa ja tulivat vakuuttuneeksi siitä, että lapsikaste ei ole Raamatullinen. Vuoden 1524 keväästä alkaen he lakkasivat viemästä syntyneitä pieniä lapsiaan pappien kastettavaksi. Tämä johti siihen, että Zurichin kaupunginraati määräsi v.1525, että ne, jotka kieltäytyisivät kastattamasta vastasyntyneitään, oli karkotettava maasta.Kaikesta tästä huolimatta Kastajaliike levisi nopeasti. Katolinen kirkko kovensi otteitaan. Kastajia vangittiin, hukutettiin, kidutettiin, poltettiin roviolla ja mestattiin. Heitä ei saanut majoittaa, eikä heille saanut antaa ruokaa. Kastajien kokoontumiset kiellettiin.

Mainittakoon tässä yhteydessä eräs kirje, jonka vankilaan joutunut raskaana oleva äiti (kuului Kastaja-liikkeeseen) kirjoitti syntymättömälle tyttärelleen Antwerpenissä. Uskovien kasteelle mennyt nuori aviomies oli teloitettu 1500-luvun puolivälin jälkeen, mutta vaimoa ei oltu teloitettu heti, vaan odotettiin, että hän synnyttäisi ensin. Kirje kuului näin:

"Rakas lapseni... Jumalan totinen rakkaus vahvistakoon sinua, joka olet vielä niin pieni, ja joka minun on jätettävä tähän syntiseen , pahaan, rumaan maailmaan. Kunpa Jumala olisi suonut, että minä olisin saanut kasvattaa sinut, mutta hänen tahtonsa näyttää olevan toinen. Mutta sellaisenakin se on sopinut minulle ja isällesi. Me olimme liittyneet lujasti toisiimme, ettemme olisi mistään hinnasta eronneet toisistamme, ja kuitenkin, meidän oli jätettävä toisemme Jumalan tähden.Me saimme elää yhdessä vain puoli vuotta, minkä jälkeen meidät vangittiin, koska etsimme pelastusta sieluillemme. Älä ole häpeissäsi meidän vuoksemme, me kuljimme profeettain ja apostolien tietä.. Rakas isäsi todisti verellään, että se on ainoa Totuus, ja minäkin toivon osoittavani saman omalla verelläni, tietäessäni varmasti, että me tapaamme vielä, vaikka ruumis ja veri jäävät maan päälle. Siispä, rakas tyttäreni Janneken, älä totuta suutasi saastaisiin puheisiin äläkä ruumiin valheisiin. Älä juoksentele kaduilla pahojen lasten tavoin, vaan etsi mieluummin käsiisi Pyhä-Kirja ja opettele etsimään siitä esiin kaikki, mikä koskee sielusi pelastumista. Janneken, karitsaiseni, joka olet vielä niin kovin pieni ja nuori, jätän sinulle tämän kirjeen ja yhden kultaisen realin, joka minulla on mukanani vankilassa. Minä jätän sen sinulle jäähyväisiksi ja testamentiksi. Lue sitä sitten, kun sinulla on ymmärtämystä, ja säilytä se koko elämäsi ajan muistona minulta ja isältäsi. Älä häpeä tunnustaa uskoasi, koska se on oikea evankelinen usko".

Katolinen kirkko ajautui kuitenkin hetkelliseen haaksirikkoon, kun Jumalan Sana, Raamattu löysi paikkansa tavallisen ihmisen luettavaksi. Hetkelliseen haaksirikkoon siitä syystä, että katolinen kirkko tulee lopunajan viimeisessä suuressa taistelussa nousemaan valtaan ekumenian eli- rakkauden nimissä, Ilm.17:8"Peto, jonka sinä näit, on ollut, eikä sitä enää ole, mutta se on nouseva...".

Ote: History of the English-Speaking Peoples, osa 2: "Uskonnon alueella uskonpuhdistus sai aikaan perinpohjaisen muutoksen. Raamatusta tuli uudenlainen ja laajakantoinen auktoriteetti. Vanhempi sukupolvi ajatteli, että Raamattu on vaarallinen oppimattomien käsissä ja että vain pappien tulisi lukea sitä...Painettuja kokoraamattuja, Tyndalen ja Coverdalen englanninkielisiä käännöksiä, ilmestyi ensi kertaa loppusyksystä 1535, ja niistä valmistettiin useita painoksia. Hallitus käski papistoa edistämään Raamatun lukemista. (Oltuaan englantilaisille tuntematon kirja vuosisatojen ajan Raamattu tuli heille viimeinkin tutuksi, mutta pikemminkin Henrik VIII:n hallituksen kuin kirkon ansiosta). Vanha koulukunta sai uuden iskun, kun hallitus painatti Pariisissa suuren määrän englanninkielisiä Raamattuja, loisteliaamman painoksen kuin yksikään edellinen, ja määräsi syyskuussa 1538, että kaikkien maan seurakuntien tulisi hankkia suurin mahdollinen englanninkielinen Raamattu ja asettaa se esille kirkkoonsa, missä seurakuntalaiset voisivat parhaiten käyttää ja lukea sitä. Sain Paulin katedraaliin Lontoon Cityyn asetettiin esille kuusi Raamattua, ja joukoittain ihmisiä tungeksi katedraaliin kaiken päivää lukemaan niitä, kuulemma varsinkin silloin, kun he saivat jonkun kuuluvaäänisen henkilön lukemaan ääneen".

Katolinen kirkko, kaiken pahan alku ja juuriko? Ei suinkaan, vaan saatanan välikappale suuressa eksytyksessä, joka tulee kohtaamaan lopun ajan näyttämöllä koko suurta maailmaa. Paavi tulee lopun-ajan suuressa taistelussa olemaan saatanan vahva ase, koska niin monet ovat omaksuneet katolisen harhaopin. Lähestulkoon kaikki maailman kirkkokunnat elävät jossakin määrin pakanallisessa valheessa, joko tietäen, tai tietämättään. Elätkö sinä...

Luimme tässä luvussa aikaisemmin äidin kirjoittaman kirjeen syntymättömälle tyttärelleen. Kuinka paljon vastaavanlaisia kirjeitä ollaan menneisyydessä kirjoitettu ja tullaan tulevaisuudessa kirjoittamaan, sen tietää vain Luoja itse.

Jumala on antanut meille ohjeet ja neuvot, jotka löytyvät Raamatusta. Hän itse on kirjoittanut jokaiselle lapselleen kirjeen, sinulle ja minulle, Raamatun. Hän, Isämme, on kirjeessään kertonut meille kaiken tarvittavan mitä Hänen seuraamiseensa tarvitaan. Kenenkään ei tarvitse elää katolisessa harhaopetuksessa jos osaa antaa arvoa Hänen kirjeelleen...

Ei kukaan todellinen lapsi pidä halpana isänsä kirjettä! Miksi me Jumalan lapset pitäisimme halpana Raamattuamme, jonka meille on kirjoituttanut taivaallinen Isämme apostolien ja profeettojen kautta? Raamattu kuuluu jokaiselle! Enää emme elä pimeää keskiaikaa, jolloin se kuului vain katolisen kirkon papeille. Tänä päivänä jokaisella suomalaisella on mahdollisuus lukea tuota Pyhää Kirjaa...

Kun katolisen kirkon harhaopillinen juovuttava uskonnollisuuden malja, tuo todellinen saatanallinen sekoitus, joka on yhtä räjähdysaltista kuin bensa, on poistettu lopunajan suurelta näyttämöltä, voi jokainen Jeesuksen todellinen opetuslapsi sytyttää rauhassa tulen ja saada näin aikaiseksi puhdistavan taivaallisen roihun, joka valona johdattaa totuuden etsijät kohti luvattua maata, niinkuin aikoinaan valo johdatti Israelin kansaakin erämaassa ( 5 Moos.5:23). Uskonnollisuuden liekit, jotka palavat kyllä kauniisti katolisen kirkon "valebensalla", eivät ole sitä todellista tulta, joka voisi mitään puhdistaa. Jumalan Pyhän Hengen tuli, joka ei saa voimaansa itse keksitystä polttoaineesta, vaan saa voimansa Jumalasta, voi ainoastaan johdattaa meidät luvattuun maahan. Emme saa koskaan turvautua itse keksittyyn polttoaineeseen, vaan niinkuin Elia aikoinaan, meidän tulee rukoilla Jumalaa, että Hän lähettäisi taivaasta todellisen tulen rukousalttarillemme ( 1 Kun.18:36-39). Ja kun Jumala lähettää taivaasta Pyhän tulen alttarillemme, sen tulisi johdattaa meidät lähemmäs Hänen Sanaansa, Raamattua! Jeesus sanoi, Luuk.12:49"Tulta minä olen tullut heittämään maan päälle; ja kuinka minä tahtoisinkaan, että se jo olisi syttynyt"!

Katolisen kirkon aikaansaama "uskonnollisuuden tuli", joka ei todellisuudessa polta ihmisessä olevaa saastaa, jättää jäljelle aina "savuavat rauniot", jotka saavat ihmiset niin usein kääntymään takaisin vankeuteen, niinkuin aikoinaan Israelin kansan ( 4 Moos.14:1-4 / 5 Moos.14:11), joka tahtoi päästä takaisin Egyptin orjuuteen ollessaan matkalla kohti "luvattua maata". Nuo savuavat rauniot jäävät savuamaan siksi, että vain Jumalan aikaansaama Pyhän Hengen tuli voi polttaa "maan tasalle" ihmisessä olevan saastan, sitä ei voi koskaan tehdä itse keksityllä polttoaineella palava tuli, vaikka tuota valhetulta niin paljon onkin maailmassa. Nyt jos koskaan on aika pestä vedellä rukousalttarimme, poistaa sydämestämme uskonnollisuus, tuo valheellinen polttoaine ja luottaa siihen, että Jumalan todellinen tuli voi langeta rukousalttarillemme ja sytyttää todellisen roihun. Nyt vihdoin täytyy katumuksen kyyneleet pulputa jokaisen Hänen omansa sydämestä saaden rukousalttarin lainehtimaan vedellä, kyyneleillämme, ja vasta sitten voi Jumalan tuli taivaasta sytyttää sydämeemme todellisen roihun, joka polttaa kaiken meissä olevan saastan. Niin...on aika tehdä parannus ja todellista parannusta ei koskaan tehdä ilman vettä, ei koskaan ilman katumuksen kyyneleitä...

Meitä eivät auta yhdetkään katolisen kirkon harhaopetukset silloin, kun todellista lopunajan suurta taistelua aletaan käymään. Niin...kastelkaamme alttarimme vedellä, poistakaamme kaikki valebensa, uskossa luottakaamme Jumalan tulen lankeavan taivaasta ja näin kaikki tulevat näkemään, että Herra on Jumala, 1 Kun.18:21-39"Ja Elia astui kaiken kansan eteen ja sanoi: "Kuinka kauan te onnutte molemmille puolille? Jos Herra on Jumala, seuratkaa häntä; mutta jos Baal on Jumala, seuratkaa häntä." Eikä kansa vastannut hänelle mitään. Niin Elia sanoi kansalle: "Minä olen ainoa jäljelle jäänyt Herran profeetta, mutta Baalin profeettoja on neljäsataa viisikymmentä. Antakaa meille kaksi mullikkaa, ja valitkoot he itselleen toisen mullikan, paloitelkoot sen ja pankoot kappaleet puiden päälle, mutta älkööt panko tulta; ja minä valmistan toisen mullikan ja asetan sen puiden päälle, mutta en pane tulta. Sitten huutakaa te jumalanne nimeä, ja minä huudan Herran nimeä. Se jumala, joka vastaa tulella, on Jumala." Kaikki kansa vastasi ja sanoi: "Niin on hyvä." Ja Elia sanoi Baalin profeetoille: "Valitkaa itsellenne toinen mullikka ja valmistakaa se ensin, sillä teitä on enemmän. Huutakaa sitten jumalanne nimeä, mutta älkää panko tulta." Niin he ottivat sen mullikan, jonka hän antoi heille, ja valmistivat sen. Sitten he huusivat Baalin nimeä aamusta puolipäivään asti, sanoen: "Baal, vastaa meille!" Mutta ei ääntä, ei vastausta! Ja he hyppelivät alttarin ääressä, joka oli tehty. Puolipäivän aikana Elia pilkkasi heitä ja sanoi: "Huutakaa kovemmin; hän on tosin jumala, mutta hänellä voi olla jotakin toimittamista, tahi hän on poistunut johonkin, tahi on matkalla; kenties hän nukkuu, mutta kyllä hän herää." Niin he huusivat vielä kovemmin ja viileksivät itseään tapansa mukaan miekoilla ja keihäillä, niin että heistä vuoti verta. Kun puolipäivä oli kulunut, joutuivat he hurmoksiin, aina siihen hetkeen asti, jolloin ruokauhri uhrataan. Mutta ei ääntä, ei vastausta, ei vaarinottoa! Niin Elia sanoi kaikelle kansalle: "Astukaa minun luokseni." Ja kaikki kansa astui hänen luoksensa. Niin hän korjasi Herran alttarin, joka oli hajotettu. Ja Elia otti kaksitoista kiveä, yhtä monta kuin oli Jaakobin poikien sukukuntia, hänen, jolle oli tullut tämä Herran sana: "Israel on oleva sinun nimesi." Ja hän rakensi kivistä alttarin Herran nimeen ja teki alttarin ympärille ojan, johon olisi mahtunut kaksi sea-mittaa jyviä. Sitten hän latoi puut, paloitteli mullikan ja pani kappaleet puiden päälle. Ja hän sanoi: "Täyttäkää neljä ruukkua vedellä ja vuodattakaa se polttouhrin ja puiden päälle." Ja hän sanoi: "Tehkää se toinen kerta." Ja he tekivät niin toisen kerran. Vielä hän sanoi: "Tehkää se kolmas kerta." Ja he tekivät niin kolmannen kerran. Niin vesi juoksi ympäri alttarin; ojankin hän täytti vedellä. Ja kun oli tullut hetki, jolloin ruokauhri uhrataan, astui profeetta Elia esille ja sanoi: "Herra, Aabrahamin, Iisakin ja Israelin Jumala, tulkoon tänä päivänä tiettäväksi, että sinä olet Jumala Israelissa ja että minä olen sinun palvelijasi ja että minä olen sinun käskystäsi tehnyt kaiken tämän. Vastaa minulle, Herra, vastaa minulle, että tämä kansa tulisi näkemään, että sinä, Herra, olet Jumala ja että sinä käännät heidän sydämensä takaisin." Silloin Herran tuli iski alas ja kulutti polttouhrin, puut, kivet ja mullan sekä nuoli veden, joka oli ojassa. Kun kaikki kansa näki tämän, lankesivat he kasvoillensa ja sanoivat: "Herra on Jumala! Herra on Jumala!"

Sapatti, ehtoollinen, pääsiäinen, uudenvuodenjuhla, joulu ja ylipäätänsä mikään juhla ei ole juhlimisen arvoinen, jos emme tiedä sen merkitystä. Monet itseään Jumalan lapsiksi kutsuvat elävät kuitenkin "uskonnollista elämää", vailla todellista sydämen uskoa, viettäen vääriä juhlia vääränä ajankohtana ymmärtämättä niiden merkitystä. He yrittävät sytyttää jotakin sellaista, mihin vain Jumalan Pyhä Henki pystyy. Jos he tekevät näin siksi, etteivät ole kuulleet totuutta, uskon, että Jumala on armollinen. Mutta jos he ovat kuulleet totuuden ja laiminlyövät sitä, niin siihen en osaa vastata, jos kysytään, pelastuuko tällainen ihminen. En osaa vastata siksi, että Jumala tuomitsee Jeesuksessa Kristuksessa, ja se ei ole minun asiani...

Kuitenkin, uskon tietäväni, että jokainen, joka laiminlyö Jumalan ilmoituksen, Isän Kirjeen lapsilleen, Raamatun, jonka tulisi olla valona meille Jumalan lapsille, joutuu ennen pitkään suureen eksytykseen, siitä syystä, ettei ole rakastanut Jumalaa. Jos hän olisi rakastanut Jumalaa, olisi hän rakastanut myöskin Hänen kirjettään, Raamattua...

Jokainen Jumalan lapsi rakastaa Hänen kirjettään. Se on kirjoitettu Jumalan Pojan kalliilla verellä ja monilla kyynelillä. Me emme saa aliarvioida sitä! Totuus, joka ilmenee Hänen Kirjeestään, tulee kuitenkin johdattamaan meidät lopunajan suuressa taistelussa katolisen kirkon viholliseksi, saatanan viholliseksi, ja näin ollen voimme joutua vuodattamaan omaa vertamme taistellessamme Totuuden puolesta...

Mutta me emme ole yksin, meitä on monta ja Jumala on puolellamme, silloin kun alistumme Hänen tahtoonsa, emmekä pidä pilkkanamme Hänen rakkaudellisia käskyjään, emmekä Hänen Poikansa Jeesuksen kallista verta, joka vuodatettiin tähtemme Golgatalla...

Me emme ole yksin, niinkuin ei profeetta Eliakaan ollut yksin. Meidän ei tarvitse sortua uskonnollisuuteen ja viiltelemään itseämme, niinkuin baalin profeetat. Se ei auta yhtään! Todellinen Jumalan tuli lankeaa alttarillemme vasta silloin, kun se on kasteltu vedellä, katumuksen kyyneleillä...

Vasta silloin, kun ymmärrämme luottaa vain Jumalaan, niinkuin Elia, voimme saada osaksemme taivaasta tulevan puhdistavan tulen. Vasta silloin, kun teemme todellisen parannuksen ja luovumme kaikesta, mikä ei ole Hänen tahtonsa, voimme olla väkeviä aseita lopunajan suuressa taistelussa. Vasta silloin, kun olemme rohkeita ja uskallamme hajottaa maahan jokaisen epäjumalallisen opetuksen epäjumalineen; kolminaisuusopin, pakanalliset juhlat ja kaiken katolisen kirkon harhaopetuksen, joka on levinnyt kuin syöpä Kristuksen ruumiiseen (kts. luvut: 9,11,12,13,16), voimme lailla Elian kokea Jumalan läsnäolon. Vasta silloin...

Meitä on monta, jotka joudumme vainojen kohteeksi, mutta mistä tunnistat veljesi ja sisaresi? Joko sinulle on annettu "taivaalliset silmälasit"? Joko sinä näet lähimmäisesi, niinkuin Jumala näkee? Joko sinä näet itsesi Jumalan silmin...