Jumala vai Jehova (JHVH)

Jehovan todistajat (Jumalan todistajat) painottavat paljon opetuksessaan siihen, että Jumalan nimi tulisi lausua oikein, sillä sana jumala ei vielä merkitse heidän mielestään sitä, että kysymyksessä olisi JHVH, siis Aabrahamin ja Iisakin Jumala, Jeesuksen Kristuksen (Jeshua Messiaan) Isä, vaan sana jumala voi merkitä mm. seuraavia asioita: Fil.3:18" Sillä monet, joista usein olen sen teille sanonut ja nyt aivan itkien sanon, vaeltavat Kristuksen ristin vihollisina; heidän loppunsa on kadotus, vatsa on heidän jumalansa, heidän kunnianaan on heidän häpeänsä, ja maallisiin on heidän mielensä". / 2 Kor.4:3-4 " Mutta jos meidän evankeliumimme on peitossa, niin se peite on niissä, jotka kadotukseen joutuvat, niissä uskottomissa, joiden mielet tämän maailman jumala on niin sokaissut, ettei heille loista valkeus, joka lähtee Kristuksen kirkkauden evankeliumista, hänen, joka on Jumalan kuva" (Näiltä osin heidän opetuksensa on siis erittäin Raamatullinen, sillä jumala "nimenä" ei kerro vielä mitään siitä, onko kysymyksessä Raamatun Kaikkivaltias Maailmankaikkeuden Luoja JHVH, vai onko kysymyksessä kenties jokin muu jumala)

Sana jumala on siis YLEISNIMI, eikä erisnimi: 1 Kor.8:5-6 "Sillä vaikka olisikin niin sanottuja jumalia, olipa heitä sitten taivaassa tai maassa, ja niitä on paljon semmoisia jumalia ja herroja, niin on meillä kuitenkin ainoastaan yksi Jumala, Isä, josta kaikki on ja johon me olemme luodut, ja yksi Herra, Jeesus Kristus, jonka kautta kaikki on, niin myös me hänen kauttansa."

Hebreankielessä sana jumala, tarkoittaa voimaa, valtaa, vastakohtana kaikelle inhimilliselle ja heikolle. Suomen kielen "jumala" sana tarkoittaa erään selityksen mukaan valoisaa, kirkasta. Erään suomenkielen tulkinnan mukaan kantasana "juma" merkitsee taivasta. Kreikan jumalaa tarkoittava sana on teòs, joka merkitsee "henki" ja sen kantasana merkitsee "hengittää, puhaltaa". Sanalle jumala on siis erikielissä eri synonyymeja! Itse asiassa sana "jumala" ei kerro meille vielä paljoakaan siitä, mitä tarkoittaa sana "jumala"! Vain lukemalla Raamattua voimme hahmottaa sieltä, mitä merkitsee koko Jumala-käsite käsitellessämme jumaluutta!

Raamattu kertoo meille, että Jehova (JHVH) on luonut kaiken. Hän on ollut aina olemassa ja tulee aina olemaan. Hänellä ei ole alkua eikä loppua. Hän on kaikkialla läsnäoleva, kaikkivoipa ja viisasten viisaus. Hänessä on kaikki ja ilman Häntä ei ole mitään! Hän pystyy luomaan uutta elämää! Hän tietää menneet ja tulevaiset! Hän tietää kaiken! Hän on siis Jumala, Isämme"

(ote: Aapeli Saarisalo: Sanakommentaari)

JAHVE: 1. Herra, nimitys, jota orja tai palvelija käyttää henkilöstä, jonka omaisuutta tai palveluksessa hän on, «1. Moos. 24:12», vaimo miehestään, «1. Moos. 18:12»; vrt. «1. Piet. 3:6», ja kansanmies kuninkaasta, «1. Sam. 26:17»; h:ksi nimitetään vierasta, jota tahdotaan kunnioittaa, «1. Moos. 23:6-7»; «1. Moos. 24:18». Israel on tullut Jumalan omaisuudeksi, koska Jumala on sen lunastanut Egyptistä. Siksi se sanoo häntä H:ksi. Ja koska hän omistaa koko maailman, niin hän on myös sen H., «Joos. 3:13»; «Miika 4:13»; «Sak. 4:14». Maanpaon jälkeen H. tuli yleisimmäksi Jumalan nimitykseksi.

2. Jahve, Israelin liiton Jumalan nimi. Jottei kukaan käyttäisi väärin J.-nimeä ja siten rikkoisi lakia, «3. Moos. 24:11» s., kielsivät papit ja kirjanoppineet lausumasta sitä. Sen tähden sanotaan Jahven asemesta vain 'Herra, Herra' tai 'Herra Jumala'. Oli määrätty, että Raamattua luettaessa oli sanottava Jahven sijaan adonai, ja myös kääntäjät noudattivat tätä sääntöä. Kun myöhemmin varustettiin alkuperäinen, yksinomaan kerakkeitten muodostama heprean teksti ääntiömerkeillä, annettiin adonai-lukemistavan osoittamiseksi jumalannimi jhvh:lle adonain ääntiöt, mutta heprean kielisäännön mukaan korvattiin puolivokaali a puolivokaalilla e. Mutta jhvh:n alkuperäinen ääntäminen on jehovan asemesta todennäköisesti jahve. Eräs tämän nimen lyhennys on ja sanassa hallelu-ja (kiittäkää Herraa). Usein tämä jumalannimi sisältyy erisnimiin, kuten esim. Joosuan ensimmäiseen tavuun (hepr. Jeho^sua`), samoin Jesajan ja Jeremian loppuun (hepr. je^sa`jahu, jirmejahu). «2. Moos. 3:14»:n mukaan nimi merkitsee 'Minä olen'. Mutta 'olen', jota Jumala tässä itsestään käyttää, ei tarkoita olemassa olemista sellaisenaan, vaan toimivaa olemista. Tämän merkityksen vuoksi, joka ei tarkoita Jumalan olemusta sinänsä, vaan Jumalan ilmenemistä salatusta olemassaolostaan, annetaan VT:ssa tämä nimi Jumalalle, koska hän, Israelin Jumala, on yleensä ilmoituksen Jumala. Sen tähden Jumala «2. Moos. 3:15»:n mukaan käski Mooseksen sanoa israelilaisille Jahve-nimensä. Jahve-nimen tuli olla kansalle takauksena sen tapahtumisesta, mikä sille oli isille annetulla jumalallisella sanalla luvattu.

JHVH > MINÄ OLEN

Miten siis Jumalan (JHVH) nimi tulisi lausua: Jehova, Jahve vai Jumala vai pitäisikö kenties käyttää korvikesanoja kuten juutalaiset tekevät, kuten esim. "adonai" (koska juutalaiset pelkäsivät / pelkäävät vieläkin lausua Jumalan (JHVH) nimeä turhaan etteivät rikkoisi lakia.) Yksinkertainen vastaus yksinkertaiseen kysymykseen, eli Jeesuksen sanoin: Luuk.11:2 "Kun rukoilette, sanokaa: Isä" / Gal.4:6 " Ja koska te olette lapsia, on Jumala lähettänyt meidän sydämeemme Poikansa Hengen, joka huutaa: "Abba! Isä!"

Jeesuksessa Kristuksessa me kaikki olemme Jumalan (JHVH) lapsia ja täten Jumala on ISÄMME, Halleluja (kiitos Herralle)! Näin me siis Raamatun perusteella toteamme: Ne, jotka eivät tunne Jumalaa (JHVH) kutsukoon Häntä ikään kuin "vieraana", mutta me, jotka laitamme toivomme Jumalan ainosyntyiseen Poikaan; Jeesukseen Kristukseen, Jeshua Messiaaseen, kutsumme Jumalaa ISÄKSEMME!

Jeesus Kristus (Jeshua Messias) on YLIMMÄINEN PAPPIMME (välimies meidän ja Pyhän Jumalan välillä)! Hän vuodatti kalliin sovintoverensä sinun ja minun tähteni Golgatalla n.2000 vuotta sitten. Hänen työhönsä turvaten voimme lähestyä Pyhää Jumalaa täydellä luottamuksella, sillä syntimme on sovitettu ja pahat tekomme pois pyyhitty Jeesuksen (Jeshuaan) kalliissa SOVINTOVERESSÄ, joten omistakaamme seuraava Raamatun paikka ollenkaan epäilemättä itsellemme: Hebr.4:14-16"Kun meillä siis on suuri ylimmäinen pappi, läpi taivasten kulkenut, Jeesus, Jumalan Poika, niin pitäkäämme kiinni tunnustuksesta. Sillä ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi, joka ei voi sääliä meidän heikkouksiamme, vaan joka on ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä. Käykäämme sentähden uskalluksella armon istuimen eteen, että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon, avuksemme oikeaan aikaan"